Sosiaaliset taidot – miksi?
Sosiaaliset taidot ovat avain sosiaaliseen vahvistumiseen. VTT, dosentti Antti Maunu taustoittaa kirjoituksessaan, miten myönteinen vuorovaikutus ryhmissä rakentaa ihmisen sosiaalisia taitoja ja luottamusta sekä lisää ihmisen osallisuutta ja toimijuutta omassa elinympäristössään. Inton sosiaalisen vahvistamisen teemavuoden blogisarjassa kirjoittajat valtakunnalliselta ja paikalliselta tasolta pohtivat sosiaalista vahvistamista sen eri osa-alueiden näkökulmasta.
Sosiaalinen vahvistaminen on työtä, jossa nuorten elämäntilannetta ja -hallintaa parannetaan ammattilaisten avulla. Usein tätä kuvataan myös nuorten toimijuuden ja osallisuuden vahvistamisena. Sitä voidaan pitää myös ohjauksena, jossa tutkija Sanna Vehviläisen sanoin autetaan ihmisiä rakentamaan elämäänsä ja toimintaansa niin, että se on heille mielekästä ja omien arvojen mukaista.
Sosiaaliset taidot ovat avain sosiaaliseen vahvistumiseen, osallisuuteen ja toimijuuteen. Nuoren on kyettävä ja haluttava toimia toisten kanssa, jotta hän voi kiinnittyä toisiin ihmisiin ja itselleen merkityksellisiin yhteisöihin. Kukaan ei kuitenkaan voi valita eikä oppia sosiaalisia taitoja yksin. Sosiaaliset taidot ovat lihas, joka kehittyy vain, kun sitä käyttää. Sosiaaliset taidot ovat siksi sekä sosiaalisen vahvistamisen tavoite että väline.
Sosiaalinen luottamus
Sosiaalisen vahvistamisen, osallisuuden ja toimijuuden ytimessä on sosiaalinen luottamus. Se on sisäistettyä arvostusta ja tunnustusta, kokemusta siitä, että minulla on merkitystä muille ja muilla on merkitystä minulle. Sosiaalinen luottamus ohjaa sitä, kuinka ihminen olettaa muiden ihmisten ja ympäröivän maailman suhtautuvan häneen. Samalla se motivoi sitä, kuinka ihminen suhtautuu ja toimii toisten kanssa.
Jos sosiaalista luottamusta on vähän, ihminen näkee helposti sosiaalisen elämän uhkina ja juonina, joihin ei voi itse vaikuttaa. Toiset näyttäytyvät pettureina, huijareina tai lannistajina. Tämä motivoi torjuvaa tai hyökkäävää käytöstä, mikä on omiaan aiheuttamaan toisissa negatiivisia reaktioita. Syntyy kierre, joka heikentää sosiaalista luottamusta entisestään.
Jos sosiaalista luottamusta on runsaasti, ihminen pitää maailmaa hyvänä paikkana ja viihtyy sen tarjoamissa tilanteissa. Sosiaalisesti luottavainen ihminen uskoo, että muut tahtovat hänelle hyvää ja hän voi itse tehdä sosiaalisista tilanteista palkitsevia. Myös tämä muodostaa itseään ruokkivan kierteen. Yksilö kokee, että minun kannattaa toimia toisten kanssa ja auttaa toisia toimimaan minun kanssani ‒ mikä ruokkii positiivista toimintaa, joka tuottaa hyvää palautetta toisilta.
Sosiaalinen luottamus on yhteydessä yhteiskuntaan kiinnittymiseen, hyvinvointiin ja jopa fyysiseen terveyteen. Ihminen pyrkii elämässä eteenpäin ja pitää itsestään huolta, jos hän kokee, että hänellä on väliä. Jos taas kokemus itsestä ja maailmasta on negatiivinen, on luontevaa vetäytyä vuorovaikutuksesta. Myös esimerkiksi päihteet tai yletön pelaaminen voivat vetää puoleensa lääkkeenä ulkopuolisuuden ja ahdistuksen kokemuksiin. Väkivaltaisiin ääriliikkeisiin tai rikollisjengeihin hakeutuu niin ikään ihmisiä, joiden sosiaalinen luottamus on heikko. Nämä ryhmät ovat ikään kuin viimeisiä satamia, joissa sosiaalista arvostusta ja tunnustusta haetaan äärimmäisillä keinoilla, koska niitä ei ole ollut muualla tarjolla.
Ohjaus sosiaaliseen luottamukseen
Yksilö voi kasvaa sosiaalisesti luottavaksi vain yhdessä toisten kanssa, luottamusta rakentavassa vuorovaikutuksessa. Sosiaalisessa vahvistamisessa keskeistä on aktiivinen ohjaus positiivisiin vuorovaikutustilanteisiin sekä niissä muodostuviin sosiaalisiin taitoihin. Tämä vahvistaa yksilön kokemusta siitä, että sosiaalisista tilanteista koituu enemmän hyvää kuin huonoa ja niihin kannattaa osallistua. Samalla se antaa yksilöille valmiuksia rakentaa omalta osaltaan palkitsevia sosiaalisia tilanteita myös jatkossa.
Usein ajatellaan, että yksilöiden sosiaaliset taidot olisivat syntymäominaisuuksia, joita toisilla vain on ja toisilla ei ole. Tämä on näköharha, joka voi olla kohtalokas varsinkin sosiaaliseen epäluottamukseen kasvaneille ihmisille. Usein heikot sosiaaliset taidot ovat muodostuneet kasvuympäristössä, joka ei ole ruokkinut sosiaalista luottamusta eikä ohjannut sitä rakentaviin toimintatapoihin. Toinen sosiaalisiin taitoihin liittyvä näköharha on se, että nuorten ryhmien ilmapiiri ja vuorovaikutuksen tavat olisivat eräänlaista kemiaa, joka syntyy itsestään tai jää syntymättä.
Yhdessä toimiva ja vuorovaikuttava ryhmä ei ole vain yksilöllisten jäsentensä summa tai tuotos. Ryhmä on myös jäsentensä keskeinen kasvuympäristö. Se, mitä ryhmä antaa jäsenilleen, muodostuu aina osaksi ryhmän jäsenten yksilöllistä kokemusmaailmaa ja toimintatapoja. Siksi ryhmien ohjaajien vastuulla on huolehtia, että heidän ryhmänsä toimivat myönteisten sosiaalisten kokemusten harjoituskenttänä ja kasvualustana kaikille jäsenilleen.
Osallisuuskin tarvitsee ohjausta
Sosiaalisessa vahvistamisessa on kyse myös osallisuudesta ja sen tukemisesta. Osallisuus voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: sosiaaliseen ja poliittiseen osallisuuteen.
Sosiaalinen osallisuus tarkoittaa kuulumisen kokemusta ja jäsenyyttä ryhmissä, yhteisöissä ja ylipäänsä merkityksellisissä sosiaalisissa suhteissa. Sosiaaliset taidot ovat silta myös sosiaaliseen osallisuuteen. Poliittinen osallisuus tarkoittaa luottamusta ja osallistumista päätöksenteon rakenteisiin ja prosesseihin, kuten oppilas- ja opiskelijakuntiin, kunnanvaltuustoihin ja eduskuntaan. Poliittinen osallisuus on kykyä ja halua saada aikaan muutoksia lähiympäristössä tai laajemmin yhteiskunnassa.
Nuoret tarvitsevat ohjausta osallisuuteen, ja he näkevät ryhmiä ohjaavat aikuiset osallisuuden rakentamisen avainhenkilöinä. Mitä suurempi on nuoren sosiaalisen vahvistamisen tarve, sitä suurempi on yleensä myös ohjauksen tarve sosiaalisen osallisuuden toteutumiseksi. Sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen voi vahvistaa myös poliittista osallisuutta ja toimia sille mallina. Nuorten on saatava kokemuksia omiin aloitteisiinsa vastaamisesta ja niiden etenemisestä esimerkiksi oppilaitoksessaan tai asuinalueellaan.
Tästä näkökulmasta ohjaus sosiaaliseen ja poliittiseen osallisuuteen on myös poliittisesti ja juridisesti tärkeää. Se voi lisätä koko yhteiskunnan yhdenvertaisuutta, demokratiaa ja sisäistä turvallisuutta.
Työyhteisön sosiaalinen vahvistaminen
Kenen vastuulla nuorten sosiaaliset taidot tai sosiaalinen vahvistaminen ovat? Auttaminen kuuluu niille, joiden on mahdollista auttaa. Joskus vanhemmilla on kykyjä ja voimavaroja, joskus ei. Joskus nuorten elinpiirissä on muita auttavia aikuisia kuin huoltajia, joskus ei.
Yhteiskunnan mahdollisuudet auttaa toteutuvat erilaisissa yhteiskunnallisissa palveluissa. Etsivällä nuorisotyöllä ja työpajoilla on paljon mahdollisuuksia kohdata ja tukea nuorten toimijuutta. Palveluiden ytimessä, asiakkaan kohtaamisessa ja ohjauksessa, on tärkeää tehdä oikeita tekoja asiakkaiden sosiaaliseksi vahvistamiseksi.
Ihminen on 100 % yksilöllinen ja 100 % sosiaalinen
Ihminen on yhtä aikaa yksilöllinen ja sosiaalinen niin kuin musiikki on yhtä aikaa yksittäisiä ääniä ja yhdessä soimista. Sosiaaliset taidot ovat silta ihmisen kahden olomuodon välillä. Ne toteutuvat yhteisessä vuorovaikutuksessa ja niiden läpi muodostuvat henkilökohtaisimmat kokemukset itsestä, omasta identiteetistä ja sosiaalisesta luottamuksesta. Vastaavasti yhteisöt rakentuvat tai hajoavat vain yksilöiden kokemusten motivoiman toiminnan sekä yksilöllisten sosiaalisten taitojen käytön myötä. Yksilöitä ei ole olemassa ilman yhteisöjä eikä yhteisöjä ilman yksilöitä.
Sosiaaliset taidot rakentavat yhtä aikaa vahvoja yksilöitä ja palkitsevia yhteisöjä, jotka ruokkivat toinen toisiaan. Jokainen sosiaalisia taitoja vahvistava teko vie kohti hyviä yhteisöjä ja tasapainoisia yksilöitä. Samalla se antaa osallisilleen valmiuksia tehdä näitä tekoja myös itse niissä ryhmissä ja yhteisöissä, joissa he kulloinkin elävät.
Antti Maunu
VTT, dosentti
Tutkija, konsultti, työnohjaaja
Kirjallisuutta
Häkli, Jouni, Kallio, Kirsi Pauliina & Korkiamäki, Riikka (toim.) (2015): Myönteinen tunnistaminen. https://www.academia.edu/download/46935861/myonteinen_tunnistaminen_valmis_kokonaisuus_pdf.pdf#page=10
Maunu Antti (2013): Ehkäisevän työn alkuaineet: yhteisöllisyys, ryhmät ja sosiaalinen luottamus. Teoksessa Tapio, Mari & Kuula, Tarja (toim.): Selkenevää, myötätuulta – ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyö nuorisoalalla. Helsinki: OKM ja HUMAK. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2014/09/humak_selkenevaa_myotatuulta_verkko2_2.pdf
Maunu, Antti (2014): Kuinka terveyttä tehdään? Sosioekonomiset terveyserot ja ammatilliset oppilaitokset niiden kaventajina. Helsinki: Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry. https://ehyt.fi/tuote/kuinka-terveytta-tehdaan-sosioekonomiset-terveyserot-ja-ammatilliset-oppilaitokset-niiden-kaventajina/
Maunu, Antti (2018): Sosiaalinen luottamus ryhmäilmiönä: tapaustutkimus ammatillisista opiskelijaryhmistä. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2018 (19): 9–42. https://journal.fi/sosiaalipedagogiikka/article/view/70196
Maunu, Antti & Kiilakoski, Tomi (2018): Ohjausta osallisuuteen. Sosiaalinen ja poliittinen osallisuus ammattiin opiskelevien nuorten arjessa. Aikuiskasvatus 38(2): 112–129. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/88333
Vehviläinen, Sanna (2014): Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.