Sonja Lindroos, Kouvola

Alue: Etelä-Karjala & Kymenlaakso
Etsivänä: Joulukuusta 2012

Mikä etsivässä nuorisotyössä on hienoa?

Itselle tärkeä asia niin elämässä kuin työssäkin on aito kohtaaminen. Työtä voi tehdä omalla persoonalla, aitona ja aidosti. Aitous, vuorovaikutus, vapaus ja nuorten auttaminen ovat tässä työssä hienointa. Palkitsevinta on nähdä, miten nuori pääsee elämässään eteenpäin kohti unelmiaan. Erään kollegan sanoja lainatakseni: ”En välitä siksi, että se on työtäni, vaan teen tätä työtä siksi, että välitän.”  Tuo lause kiteyttää mielestäni hienosti etsivän työn eetoksen. 

Kerro mieleenpainuvin tarina nuoresta.

Olin menossa tapaamaan ensimmäistä kertaa erästä nuorta. Tapaaminen oli autotallissa keskellä metsää. Tapasinkin yhden nuoren sijasta kaksi kaverusta rassailemassa autojaan. Toinen pojista näytti autotallin nurkassa olevaa patjaa ja kertoi punkkailevansa useasti siinä. Vaikka elämässä oli vaikeaa, oli hän jotenkin täynnä elämän riemua ja iloa. Raha-asiat olivat solmussa. Hän ei ollut enää aikoihin uskaltanut avata mitään postejaan, kun niissä harvoin oli ollut kuulemma mitään mukavaa. Opinnot olivat päättyneet peruskouluun, eikä motivaatiota koulunpenkille ollut. Te-palveluiden tapaamisetkaan ei oikein sujuneet, vaan ne yleensä olivat päättyneet paikalta poistumiseen ovet paukkuen. Vaikka tapaamisemme piti sisällään paljon perkelettä ja saatanaa, oli ensimmäinen kohtaaminen mielestäni onnistunut ja mieleenpainuva. Yhteinen polku alkoi.

Keskustelut näiden kaverusten kanssa kahvikupin äärellä pitivät sisällään paljon puhetta autoista, eletystä elämästä ja tulevaisuudesta. Yhteistyöverkostossa näitä nuoria pidettiin toivottomina tapauksina, laiskoina ja yhteistyöhön kykenemättöminä. Perkeleen kovan puhetavan alla he olivat kuitenkin kekseliäitä, ahkeria, aitoja, herkkiä, väärinymmärrettyjä nuoria. Osaamista ja ahkeruutta löytyi mielestäni enemmän kuin monelta palkkaa saavalta työmieheltä. Kuulin, että erääseen yritykseen haettiin oppisopimusopiskelijaa. Työhön haettiin tekevää, luotettavaa, likaa pelkäämätöntä ja ihmisten kanssa toimeentulevaa henkilöä. Otin yhteyttä nuoreen ja kerroin, että tämä kuvaus on mielestäni kuin suoraan hänestä. Pienen taivuttelun jälkeen istuttiinkin vierekkäin työhaastattelussa. Pari vuotta myöhemmin tapasin tämän nuoren sattumalta. Hän oli kiitollinen, kuinka olin auttanut häntä muuttamaan elämän suunnan, olin uskonut häneen ja auttanut häntä uskomaan itseensä. Ammattiin valmistuminen häämötti, oli asunto ja velkojen maksaminen hyvällä mallilla. Hän oli onnellinen ja kiitollinen. Ja niin olin minäkin. Aito halaus ja kiitos. Se oli yksi mieleenpainuvimmista hetkistä. 

BONUS TARINA! Nuorella ei ollut minkäänlaista henkilöllisyystodistusta. Sen hommaaminen ei ollutkaan tässä tapauksessa niin yksinkertaista. Henkilöllisyyden todentamista varten poliisilaitokselle piti varata aika. Poliisilaitokselle soittelut päätyivät pitkän jonottamisen jälkeen siihen, että voit varata ajan sähköisesti pankkitunnuksien avulla. Koska henkilöllisyystodistusta ei ollut, hän ei ollut saanut myöskään pankkitunnuksia. Jo pelkkä ajan saaminen poliisilaitokselle oli oma operaationsa. Matkalla poliisilaitokselle nuori oli hiljainen ja jännitti henkilöllisyyden todentamista. Syy siihen selvisi poliisin esittäessä kysymyksiä. Nuori oli kasvanut sijaisperheessä ja hän ei osannut vastata kysymyksiin biologisten vanhempiensa nimistä tai syntymäajoista, saati sisarusten määrästä. Hänellä oli elämässään ollut vain yksi kirjattu osoite, jossa sillä hetkellä asui. Nuoresta ei ollut mitään tietoja, joiden avulla hän olisi voinut todistaa olevansa hän. Pitkän pohtimisen ja ihmettelyn jälkeen poliisit keksivät keinoin, miten nuori voisi todistaa olevansa oikea henkilö. Poliisin rekisteristä löytyi yksi merkintä putkayöstä. Tämän tarinan nuori osasi kertoa ja tarina vastasi poliisin rekisterissä olevaa tietoa. Tuollakin onnettomalla putkareissulla oli siis tarkoituksensa. Sen avulla saatiin henkilöllisyystodistus hommattua. Mieleenpainuva ja silmiä avaava hetki.

Haloo! Kuuleeko toisen asteen oppilaitokset?

Viestini oppilaitoksille on, että tarjotkaa nuorelle apua jo varhaisessa vaiheessa, jos opinnoissa tai elämässä on hankaluutta. Osaavalla ohjauksella ja oikea-aikaisella avulla monet ongelmat ovat ratkaistavissa. Nuoren kanssa käydyssä keskustelussa esiin tuli toive, että opettakaa ammattikoulun opettajia olemaan opettajia, ei vain oman alansa osaajia.

© Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry