Hyvinvointialueiden käytännöt haastavat työpajoja
Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Työllisyyttä edistävistä palveluista muun muassa kuntouttava työtoiminta oli ennen sote- uudistusta kuntien vastuulla. Kunnat saattoivat toteuttaa palvelun joko omana toimintanaan tai kilpailuttaa palvelun tuottamisen yksityisille palveluntuottajille, kuten työpajakentän kolmannen sektorin toimijoille, säätiöille ja yhdistyksille. Tässä blogissa Ote-säätiön toimitusjohtaja Tanja Vanharanta avaa hyvinvointialueiden mukanaan tuomia muutoksia säätiön näkökulmasta.
Kuntouttava työtoiminta siirtyi muiden sosiaalihuollon palveluiden tapaan hyvinvointialueiden vastuulle 1. tammikuuta 2023. Hyvinvointialueet siis vastaavat asiakkaan palveluiden toteuttamisen seurannasta sekä kuntouttavaan työtoimintaan liittyvistä viranomaistehtävistä.
Toimintakentän uudistukset haastavat toimijoita ja heikentävät monin paikoin meidän yksityisten kuntouttavan työtoiminnan palveluntuottajien, kuten Ote-säätiön, toimintaedellytyksiä. Jo ennen sote-uudistusta meiltä palveluntuottajilta edellytettiin kuntouttavan työtoiminnan kilpailutuksissa merkittäviä panostuksia resurssointiin, toimitiloihin ja palvelujen sisältöihin.
Toimintaa onkin kehitetty systemaattisesti vastaamaan asiakkaiden yhä moninaisemiin tarpeisiin. Kuitenkin myös taloudellinen riski on ulkoistettu palveluntuottajille: kuntouttavasta työtoiminnasta ei makseta palveluntuottajille lainkaan, mikäli asiakas on syystä tai toisesta pois palvelusta.
Tilaaja on myös määritellyt palvelulle hinnan, jolla palvelua tuotetaan. Hinta Varsinais-Suomen hyvinvointialueella vaihtelee asiakkaan kotikunnasta riippuen 10–11,25 euroa/tunti/henkilö. Pienellä laskutoimituksella saadaan yhden asiakkaan päivähinnaksi 40–45 euroa, josta palveluntuottaja maksaa henkilöstökulut, toimitilakulut ja muut toiminnan kulut sekä järjestää ruokailun kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille.
Mikä auttaisi parhaiten asiakasta?
Lain mukaan kuntouttavaa työtoimintaa voidaan järjestää 3–24 kuukauden mittaiseksi jaksoksi kerrallaan. Jakson aikana asiakkaan tulee osallistua kuntouttavaan työtoimintaan vähintään yhden ja enintään neljän päivän aikana kalenteriviikossa. Yhden päivän aikana kuntouttavan työtoiminnan tulee kestää vähintään neljä tuntia.
Työpajajakson pituus pitää määrittää ihmisen tarpeiden perusteella. Ymmärrämme varmasti kaikki, että yhtälö ei ole kestävä, kun:
- palveluntuottajalla on varattuna tilaajan edellyttämät henkilöresurssit (vastuuhenkilö, yksilövalmentaja, ryhmävalmentaja ja työvalmentaja), toimitilat sekä palvelussa tarvittavat välineet
- työpajalla voi olla useita valmentautujia, jotka kaikki käyvät palvelussa vain yhden päivän viikossa ja tilaaja päättää jakson kolmen kuukauden kuluttua ja jopa aikaisemmin. Valmentautujan eteneminen on tietenkin iloinen asia. Mutta työpajan varaamat resurssit ovat yhä olemassa ja niille täytyy löytää käyttöä.
Sote-uudistuksen lähtökohtana ovat olleet palveluiden yhdenvertaisuuden ja saatavuuden parantaminen, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen ja kustannusten kasvun hillitseminen. Työllisyyttä edistävät palvelut ovat jääneet uudistuksen jalkoihin. Kärsijöinä ovat olleet me palveluntuottajat, mutta myös loppukäyttäjät eli asiakkaat.
Puhutaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden oikeuksista. Siksi meidän palveluntuottajien ei pidä tyytyä siihen kurjuuteen, jota meille aina jokaisen uudistuksen yhteydessä tarjotaan. Meidän pitäisi pystyä puolustamaan asiakkaidemme oikeuksia.
Ja meidän pitäisi olla ylpeitä siitä työstä, mitä joka päivä teemme edistääksemme työllisyyttä.
Sama koskee tilaajaa. Kaiken tulisi lähteä asiakkaan tarpeista. Näin luomme yhdessä toimivaa palvelua.
Tulevissa uudistuksissa katse pitää kääntää vaikuttavuuteen
On päivänselvää, että me palveluntuottajat yritämme selviytyä päivästä toiseen. Selviytyä palvelun tuottamisesta, jossa meidän pitäisi auttaa heikossa asemassa olevia henkilöitä. Mitä tilaaja–tuottaja-mallissa sitten pitäisi tapahtua, jotta meidän ei enää tarvitsisi selviytyä?
Me työpajakentän palveluntuottajat olemme asiakasymmärryksen pioneereja, sillä meillä on tieto asiakkaiden todellisuudesta. Tietoa siitä, mikä heitä motivoi ja mikä tuo elämään merkityksellisyyttä, mitä osaamista ja vahvuuksia heillä on ja mitä osa-alueita voisimme vielä yhdessä asiakkaan kanssa vahvistaa ja kehittää.
Haluamme olla tuottamassa laadukkaita ja vaikuttavia palveluita, joissa luomme arvoa asiakkaalle.
Toiminnallista arvoa, jossa prosessimme ovat sujuvat ja palvelu on monipuolista. Emotionaalista arvoa, jossa asiakkaan kohtaaminen on tärkeässä roolissa. Taloudellista arvoa, jossa palvelun käytön kustannukset ja siitä maksettava hinta ovat oikeassa suhteessa. Symbolista arvoa, jossa asiakkaalla on mahdollisuus valita palvelu, mikä vastaa hänen tarpeisiinsa.
Sote-alan kilpailutukset ovat painottaneet vahvasti taloutta, mutta ei niinkään vaikuttavuutta. Vaikuttavuudesta kertovat kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden työ- ja toimintakyvyn edistäminen, jatkopolkujen tuottaminen kohti työtä ja opiskelua, tavoitteena vähentää passiivista työttömyyttä ja parantaa asiakkaan arjen- ja elämänhallintaa niin, että hänellä on edellytyksiä työllistyä tai osallistua koulutukseen.
Laadukkaat ja vaikuttavat työllisyyttä edistävät palvelut eivät synny murentamalla palveluntuottajien toimintaedellytyksiä, vaan panostamalla edellä mainittuun vaikuttavuuteen. Sillä me tarvitsemme Suomen, jossa kenenkään ei tarvitse selvitä yksin.
Tanja Vanharanta
toimitusjohtaja
Sosiaalipalvelusäätiö Ote sr.