Ei stressitestiä, vaan fiksuja poliittisia päätöksiä, kiitos!

Työpajatoiminnan edellytyksien vahvistaminen on pitkään ollut poliittisten päätöksentekijöiden intressissä. Tuoreiden rakenteellisten uudistusten voidaan arvioida lisäävän toiminnan tarvetta, mutta yhtä aikaa vireillä olevaan sote-uudistukseen liittyvä sääntely uhkaa kriisiyttää kunnallisen työpajatoiminnan ja ajaa sen monin paikoin alas. Vaikka tilanne on haasteellinen, on siihen löydettävissä toiminnan jatkuvuutta turvaavia ratkaisuja. Reetta Pietikäinen Intosta ja Mari Ahonen-Walker Kuntaliitosta kertovat, miten sote-uudistuksen uhkat voidaan torjua.

Työpajatoiminta on ajautumassa kriisiin

Marinin hallitusohjelmassa työpajatoiminnan merkitys on tunnistettu sekä työllisyys- että nuorisopolitiikan välineenä. Ohjelmaan on pariinkin otteeseen kirjattu, että työpajatoiminnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vahvistetaan hallituskaudella.

Työpajatoiminnan tarpeen voidaan lähiaikoina arvioida jopa lisääntyvän. Kehityksen taustalla ovat sekä laajeneva oppivelvollisuus että kuntien vastuulle siirtyvät työhallinnon palvelut. Jatkossa työpajat voivat toimia valmentavan ja toisen asteen koulutuksen oppimisympäristönä, ja jo käynnistyneessä työllisyyden kuntakokeilussa kaikki alle 30-vuotiaat kuuluvat kuntien työllisyyspalveluiden piiriin.

Käytännössä sote-uudistus uhkaa tätä toiminnan myönteistä tulevaisuuskuvaa ja edellytysten parantumisen sijaan työpajatoiminta ja sen kehitys ovat ajautumassa laajaan kriisiin. Hallituksen suurin rakenteellinen uudistus, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen siirtyy kunnilta hyvinvointialueiden tehtäväksi, on käytännössä viemässä toimintaedellytykset kunnallisilta työpajoilta. Vaikka tämä ei ole uudistusta suunnittelevien tavoitteena, on muutos johtamassa siihen, että nuoret ja muut työpajojen asiakkaat jäävät monin paikoin ilman tarpeisiinsa vastaavaa palvelua.

Sote-uudistus hävittää monialaisen toiminnan edellytykset

Työpajatoiminnan kannalta sote-uudistuksen keskeisin vaikutus on, että sote-lainsäädännön piiriin kuuluva kuntouttava työtoiminta siirtyy tulevaisuudessa hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Tällöin kunnalliset työpajat eivät voi sitä enää tuottaa tai saada siihen liittyviä valtion korvauksia. Muutos repii toiminnan rahoituspohjaa – ja se on siten kriittinen koko toiminnan tulevaisuudelle.

Työpajatoiminta on aidosti monialaista työtä, jossa toimitaan eri sektoreiden yhdyspinnoilla. Työpajatoiminnan ammattilaiset tuottavat sekä sosiaali- ja työllisyyspalveluita että erilaisia koulutuksen tukipalveluita. Vaikka kuntouttava työtoiminta on työpajoilla yleisimmin tuotettu palvelu, vain pieni osa organisaatioista kiinnittyy osaksi kunnan sosiaali- tai terveystoimea. Yleisimmin toiminta sijoittuu kunnissa joko sivistyksen tai työllisyydenhoidon sektoreille.

Työpajatoimintaa on kehitetty pitkäjänteisesti. Nuorten työpajat toimivat vahvalla nuorisotyöllisellä otteella, nuorilähtöisesti ja rinnalla kulkien. Yhteistyötä tehdään laajasti muiden tarvittavien palveluiden kanssa. On nähtävissä, että sote-uudistuksen myötä hyvinvointialueiden järjestämässä toiminnassa monialaisuus häviää, työote kaventuu ja yhteys nuorisotyöhön, työllisyydenhoitoon ja koulutukseen ohenee.

Viime vuosikymmenten aikana toiminnan rahoitus on rakentunut monikanavaiseksi. Mikään taho ei yksin voi ottaa kokonaisuutta vastuulle ilman merkittäviä taloudellisia lisäpanostuksia. Sote-uudistuksessa tämä tarkoittaa rahoituspohjan heikkenemistä myös hyvinvointialueiden näkökulmasta – toiminnan organisointi ja palveluiden tuottaminen yksin hyvinvointialueen työnä lisäisivät nykytilanteeseen verrattuna myös sote-sektorin menoja.

Yhteistyö- ja hankintamalli eivät turvaa työpajatoimintaa

Työpajatoiminnan toteuttamisvaihtoehdoiksi on lainvalmistelussa esitetty yhteistyömallia tai hankintamallia. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan takaa kunnallisten työpajojen toimintaedellytyksiä. Yhteistyömallissa on ajateltu, että työpajan henkilöstö siirtyisi hyvinvointialueen palvelukseen ja hyvinvointialue vuokraisi työpajan tiloja kunnalta. Miten tällainen siirtyminen voisi laajassa mittakaavassa tapahtua, kun nykyisellään vain murto-osa työpajoista toimii sote-sektorilla tai tuottaa yksinomaan kuntouttavaa toimintaa?

Hankintamallissa kunta kohtaisi toiminnan yhtiöittämisvelvollisuuden. On ennakoitavissa, että harva nykyisellään palvelua tuottavasta pienestä tai keskisuuresta kunnasta muuttaisi työpajaorganisaation hallintomuotoa ja lähtisi kilpailemaan hyvinvointialueen tuotantovastuulle kuuluvien palveluiden tuottamisesta laajoilla maakunnallisilla markkinoilla.

Ratkaisuna sopimuksellisuus tai palvelun jääminen kunnan järjestämisvastuulle

Miten työpajatoiminta sitten voidaan oikeasti turvata? Hyvinvointialueiden ja kuntien mahdollisuus sopia työnjaosta ja yhteistyöstä on lakiesityksessä hyvin rajattu. Sopimismahdollisuuksien laajentaminen on keskeisin käytettävissä oleva keino. Se ei edellyttäisi muutoksia hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmään. Muutos tarvittaisiin hyvinvointialuelakiin ja kuntalakiin. Niissä tulisi säätää, että yhteistyössä toteutetuissa palveluissa on kyse horisontaalisesta yhteistyöstä, joka jää hankintalain kilpailutusvelvollisuuden ulkopuolelle. Työpajatoiminnan ohella sopimuksellisuuden mahdollistaminen olisi perusteltua myös mm. alueellisesti järjestettävässä ympäristöterveydenhuollossa sekä oppilashuollon psykologi- ja kuraattoripalveluissa.

Toinen mahdollinen ratkaisu olisi se, että työpajoilla toteutettava kuntouttava työtoiminta ei siirtyisi lainkaan hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle, vaan jäisi kuntaan. Kunnalliset työpajat voisivat niitä koskevan poikkeuksen avulla tuottaa sitä jatkossakin ja saisivat sen tuottamiseen edelleen rahoitusta valtiolta. Nykytilanne ei siis muuttuisi.

Vaikuttavaa palvelua ei ole varaa menettää

Työpajatoiminta on alueellisesti kattavaa ja vaikuttavaa. Sen hyvät tulokset ovat todennettavissa. Neljä viidestä nuoresta sijoittuu työpajajakson jälkeen myönteisesti esim. koulutukseen, työhön tai tarkoituksenmukaiseen jatkopalveluun. Työpajatoimijat ovat kuvanneet, miten asiakkaiden haasteet ovat koronan myötä syvenneet. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut rajusti ja nuorten syrjäytyminen on lisääntymässä.

Toimivat ja vaikuttavat palvelut eivät ole pelkästään kiinni hyvästä tahdosta, vaan niihin tarvitaan rahaa ja rakenteita. Poliittisilla päättäjillä on nyt erinomainen tilaisuus vahvistaa työpajatoiminnan edellytyksiä hallitusohjelman kirjausten mukaisesti. Hyvin toimivaa, monialaista palvelua meillä ei ole tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa varaa menettää.  

Reetta Pietikäinen
asiantuntija
Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry

Mari Ahonen-Walker
erityisasiantuntija
Suomen Kuntaliitto ry

Kategoriat

© Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry