Tulosta sivu

Blogi: Mieleni kaipaa kulttuuria

26.5.2021

Tällä viikolla vietetään MHAW - Mental Health Art Week -tapahtumaa joka on Suomen mielenterveys ry:n järjestämä tapahtuma ja sen tarkoituksena on hyvän mielen kulttuuri- ja taidetapahtumien kautta herättää keskustelua mielenterveydestä ja sen merkityksestä yksilöille ja yhteisölle. Kulttuurilla on mieletön vaikutus hyvinvointiin ja voin ainakin sanoa, että olen kaivannut näin korona-aikoina todella paljon niin taidenäyttelyihin kuin elävän musiikin pariin unohtamatta teatteria. Jopa elokuvateatteriin pääseminen olisi hurraahuutojen aihe. Kulttuuri vaikuttaa mieleen ja kulttuurin puutteen huomaa nopeasti.

Mitä on mielenterveys? WHO:n määritelmän (2013) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Miksi mielenterveyden järkkyminen ja mielenterveyden ongelmat ovat tabu, kun kyseessä on hyvän elämän kannalta merkittävästä asiasta. Miksi mielen sairastuminen on vielä 2020-luvullakin stigmatisoivaa? Suomessa joka viides ihminen sairastuu masennukseen elämänsä aikana ja puolella sairastuneista masennus uusiutuu. Masennuksesta on tullut Suomessa kansantauti ja se on ohittanut tuki- ja liikuntaelimien sairaudet työkyvyttömyyseläkkeen suurimpana syynä. Ei siis puhuta yhteiskunnallisesti mitenkään pienestä ja merkityksettömästä asiasta. Vakavaan masennukseen sairastuu Suomessa vuosittain 300 000 ihmistä ja heistä noin 3000 jää sairaseläkkeelle vuosittain. Samaan aikaan yhteiskunnassa keskustellaan työurien pidentämisestä sen molemmista päistä ja nuoret sukupolvet saavat vain haaveilla varhaiseläkkeistä tai eläkeputkista. Yhteiskunnan kestävyyden kannalta masennuksen ratkaiseminen on tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää. Meidän tulee löytää keinot näiden ihmisten nostamiseksi takaisin yhteiskuntaan.

Masennus on sairaus, joka on mahdollista hoitaa. Yksilötasolla mielenterveyttä edistää ja masennuksen kehittymisen riskiä pienentää kokemus riittävän hyvistä ja merkittävistä ihmissuhteista, sosiaalisesta tuesta ja osallisuudesta. Myös kohtalainen määrä liikuntaa, riittävät yöunet sekä terveelliset elämäntavat ovat merkityksellisiä mielenterveyden häiriöiden ehkäisyssä ja hoidossa. Yksinäisyyden merkitystä masennuksen aiheuttajana ei voi sivuuttaa, sillä jopa 20 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain yksinäisyydestä ja heistä noin 10 prosenttia pitkäaikaisesta jatkuvasta yksinäisyydestä. Suurin vaara yksinäisyyteen on nuorilla ja vanhuksilla.  Yksinäisyyden seurauksista yleisimpiä ovat masennus ja sosiaalinen ahdistuneisuus. Pitkäaikainen ja voimakas yksinäisyys ennustaa masennuksen puhkeamista. Masennus etäännyttää entisestään ihmissuhteista, mikä puolestaan hankaloittaa masennuksesta toipumista. Myös sosiaalinen ahdistuneisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelko voivat johtaa yksinäisyyteen: kun ei uskalla mennä kavereiden mukaan, päätyy yksinäiseksi. Yksinäisyys ei kuitenkaan ole sama asia kuin yksin oleminen. Ihminen voi olla yksin olematta yksinäinen tai hän voi olla yksinäinen, vaikka olisi seurassa. 

Nykyisestä elämänmuodosta on osittain kadonnut yhteisöllisyys ja yhteiskunta on ajautunut yhä enemmän individualismin suuntaan. Yksinelävien määrä Suomessa on lisääntynyt ja yli 1,2 miljoonaa suomalaista asuu yhden hengen taloudessa. Ihmisellä on tarve kuulua johonkin ja olla osallinen. Masennuksen hoidossa yhteisöllisillä ja sosiaalisilla hoitomuodoilla on saatu hyviä tuloksia maailmalla. Vertaistuellinen ja ryhmämuotoinen masennuksen hoito on Suomessa vielä verrattain vähäistä.  Yhteisöllisyyden tuominen 2020-luvulle voisi olla yksi ratkaisuista suomalaisten yksinäisyyteen ja masennukseen. Siinäpä viisaammille haastava tehtävä!

Psykoterapia on masennuksen toimiva hoitomuoto. Kansaneläkelaitos tukee Suomessa kuntoutuspsykoterapiaa, joten terapiaan on Suomessa kohtuulliset mahdollisuudet henkilön tulotasosta riippumatta. Terapialla voitaisiin siis ratkaista osa masennusongelmasta Suomessa ja sitä tuotetaan taloudellisestikin. Ongelmana on vain sopivan terapeutin löytäminen ja siten terapiaan pääseminen. Psykoterapeuteista on pula Suomessa ja psykiatrit neuvovatkin lähettämään ainakin 40 eri hakemusta eri psykoterapeuteille sekä varautumaan siihen, että terapeutin löytymiseen menee ainakin puoli vuotta. Terapiatakuusta on turha puhua, jos vakavasti masentuneen ihmisen on jaksettava lähettää 40 hakemusta eri terapeuteille ja odottaa yli puoli vuotta hoitoon pääsyä. Harva masentunut selviääkin tällaisesta urakasta ilman apua.  Me tarvitsemme siis huomattavasti enemmän psykoterapeutteja Suomeen, mikäli haluamme ratkaista masennusongelman täällä. Ehkäpä maksuttomasta psykoterapeuttikoulutuksesta voisi olla apua terapeuttipulaan?

Masennuksen pitäisi olla meille tavallinen asia, jos kerran joka viides meistä sen joutuu kohtaamaan. Siitä pitäisi keskustella työpaikan kahvipöydässä kuin joka syksyisestä lentsusta ja sitä ei pitäisi hävetä tai piilotella. Vain avoimuudella masennusta kohtaan saamme poistettua tabut ja stigmat sitä kohtaan. Avoimuus on myös meidän sairastuneiden tehtävä. Siksipä toivonkin, että jokainen joka on tämän taudin kokenut, puhuu siitä rohkeasti ympärillään. Terveisin yksi masennuksen kokeneista.

Lukusuositus:  Johann Hari: Mielen yhteydet - Masennuksen todelliset syyt

 

Teksti:
Tuomas Kärki
Ruoveden etsivä nuorisotyöntekijä
Pirkanmaan etsivän nuorisotyön koordinaattori