Tulosta sivu

Blogi: Etsivä nuorisotyö on itsenäistyville nuorille kuin neuvola tuoreille vanhemmille.

19.9.2021

Muistatko, miltä tuntui itsenäistyä? Nukkua ensimmäinen yö omassa kodissa? Miettiä kaupassa, mitä voit ostaa, jotta rahat riittävät? Ennen kaikkea - muistatko, kuka sinua silloin auttoi?

Kuva: Eleonora Schirmer

 

Muistatko, miltä tuntui itsenäistyä? Nukkua ensimmäinen yö omassa kodissa? Miettiä kaupassa, mitä voit ostaa, jotta rahat riittävät? Ennen kaikkea - muistatko, kuka sinua silloin auttoi? Miten pärjäävät ne nuoret, jotka menevät tuosta viimeisestä kysymyksestä hieman hämilleen? Ne jotka koittavat selviytyä uudesta elämänvaiheesta yksin, tai korkeintaan kavereiden kanssa samassa parvessa. Olen miettinyt nuorten itsenäistymistä Suomessa. Itseasiassa olen miettinyt nuorten itsenäistymistä niin paljon, että kirjoitin heille kirjan.

Tilanne on vähän sama, kuin nuori heitettäisiin teatterilavalle, jossa pitäisi saada aikaan upea performanssi, mutta roolihahmo tuntuu ihan vieraalta, eikä käsikirjoituksesta ole tietoakaan. Ainakin siihen saakka, kunnes näyttämön kuiskaajankopista kuuluu:
”Moikka! Etsivästä nuorisotyöstä soittelen. Joo eiku sitä vaan, et onks sulla millanen tilanne tällä hetkellä?”

Olen työskennellyt erityisnuorisotyöntekijänä alle vuoden ja ennen sitä erilaisissa lastensuojelun tehtävissä. Vaikka olen ollut nuorten kanssa tekemisissä jatkuvasti, etsivä nuorisotyö on näyttäytynyt minulle vähän mysteeriboksina: näin kyllä, että se on siinä, mutta en yhtään tiennyt, mitä sisältä löytyy.  

Tämän lyhyen etsivän urani aikana olen päässyt avaamaan tuon boksin ja olen sitä mieltä, että etsivässä nuorisotyössä on itsenäistyville nuorille vähän samaa, kuin neuvolassa on tuoreille vanhemmille. Joku antaa ohjeita uudessa elämänvaiheessa, auttaa luovimaan informaatiomeressä ja toisaalta valottaa niitä tiedon katvealueita, jotka ovat jääneet hämärän peittoon:

  • ”Ai et hakenut yhteishaussa - no katotaanko tota jatkuvan haun listaa?”
  • ”Onko sulla CV kunnossa? Pitäiskö meijän tehä se sit ens kerralla?”
  • ”No paljonko sulla on rahaa käytettävissä kuussa? Mihin sä sitä käytät?”
  • ”Me voitais varata sulle lääkäriaika, jos saisit vaikka B-lausunnon avulla kuntoutusrahaa noiden opintojen ajan.”
  • ”Joo, toi toimeentulotukilomakkeen täyttäminen on aina vähän sumplimista, mutta pitäiskö meijän tehä se vaikka tossa asiakaskoneella nyt ekan kerran, ni sä näät, miten se toimii?”
  • ”Tiiätkö, mikä on takuuvuokra?”

Oikeastaan olen etsivän nuorisotyön konseptista aika vaikuttunut. Aika harvassa on ne kysymykset, joihin ei etsivän nuorisotyön kautta jotenkin löydetä vastausta. Ja nykyäänhän puhutaan palvelumuotoilusta. Kuinka monessa muussa palvelussa on samanlainen muotoilu kuin etsivässä?

Soitetaan kotiin ja kysellään, että: ”Miten sulla menee, oisinko voinu jeesailla jossain?” Täysin vapaaehtoista, nuoren ehdoilla tapahtuvaa työskentelyä. Ohjataan avun piiriin ja kuljetaan vierellä. Tapaamiskertojen määrää ei ole rajoitettu ja palvelu on ilmaista. Ei velvoitteita. Ja työntekijänä toimii vielä koulutettu ammattilainen.

Tietenkään kaikki ei aina suju kuin tanssi. Ei elämän eikä palveluiden kanssa. Ja juuri siksi itsenäistymisen elämänvaiheessa sitä todella kaipaa rinnallakulkijaa. Ei kaikkitietävää päällepäsmäröintiä, vaan vilpitöntä yhdessä tekemistä. Ja sitähän sieltä mysteeriboksista löytyy.

 

Meri Lindholm
etsivä nuorisotyöntekijä

 

Kuva: Eleonora Schirmer

 

Kirjoittaja on Vihdin kunnassa erityisnuorisotyöntekijänä toimiva sosionomi (AMK), joka intoutui lastensuojeluvuosinaan tekemään nuorille kirjan NEO – Matkalla itsenäiseen elämään. Täytettävä työkirja on tarkoitettu nuorille koteihin sekä nuorten kanssa työtä tekevien ammattilaisten työvälineeksi. Työkirjan runsas ja iloinen kuvitus on Tea Sirenin käsialaa.