Valmentaja nuorisotyöntekijänä – ollako vai eikö olla? 

Valmentaja ajattelee aina valmentautujan parasta ja etua. Se käy välillä tosiaankin työstä, sillä työpajakenttä on moniammatillinen ja -poliittinen sulatusuuni, jossa valmentautujien palveluita säätelee nuoriso-, työllisyys-, koulutus-, kuntoutus- ja sosiaalipolitiikka. Myös kentällä työskentelevät ammattilaiset edustavat erilaista osaamista ja tulokulmia. Olo onkin välillä kuin vääräleuka savolaisella: aina ei tiedä, mihin suuntaan kumartaisi (ja pyllistäisi). Yritä siinä sitten olla kieli keskellä suuta, toteaa Inton työpajatoiminnan asiantuntija Tarja-Liisa Riipinen. 

Yli vuosi sitten aloimme ”pyyhkimään pölyjä” siitä nuorisotyöntekijästä, joka jokaisessa valmentajassa asuu työskenneltäessä nuorten kanssa työpajalla. Nuorisotyöllistä identiteettiä ja työotetta voi olla haastavaa ruokkia hyvin moninaisessa työpajaympäristössä, jossa arkea ei eletä vain toisten nuorisotyön ammattilaisten kanssa. Vaatimuksia toimintaan tulee usealta eri taholta.  

Nuorisotyön suhdeteoria työskentelyn viitekehyksenä 

Useissa työpajoissa ympäri Suomea työpajojen ammattilaiset sanoittivat omaa nuorisotyöllistä työotettaan Tomi Kiilakosken nuorisotyön suhdeteorian toimiessa viitekehyksenä. Tutkija Mirja Määttä oli muokannut tätä teoriaa lisäten siihen kaksi suhdetta: suhteen itseensä ja suhteen koulutukseen ja työelämään. Määttä jakoi Kiilakosken suhteet palveluihin, koulutukseen ja työelämään -luokan kahtia siten, että suhdetta koulutukseen ja työelämään tarkasteltiin omana suhteenaan. Lisäksi malliin lisättiin takaisin siellä alun perin ollut suhde nuoreen itseensä. 

Työskentelyssä suhteita lähdettiin määrittelemään käytännön työskentelyn ja sen sisällön kautta: Miten nämä suhteet näkyvät konkreettisena työnä ja työtapoina nuorten työpajatoiminnassa? Ja kenttä kertoi sen hienosti!  

Monesti sanotaan, että ”ei ne sanat, vaan ne teot” ja se oli totta tässäkin tapauksessa. Vaikka omaa nuorisotyöntekijyyttä ehkä olikin vaikea aluksi sanallistaa, niin se sai muotonsa konkreettisen toiminnan kautta. Jokainen työpajoihin osallistunut näki vahvoja yhteneväisyyksiä ja selkeitä yhdyspintoja oman valmentajan työnsä ja nuorisotyön suhdeteorian rakentaman kuvan nuorisotyöstä välillä.  

Ei se nuorisotyöntekijä koskaan ole pölyn peitossa ollutkaan. Aiemmin ei ole vain ollut tilaisuutta sanoittaa konkreettisesti omaa työtään nuorisotyöllisessä viitekehyksessä, pallotella asioita ja ideoita tästä näkökulmasta. Ehkä kiinnitämme tähän enemmän huomiota tulevaisuudessa ja luomme sitä varten keskustelun ja tuen paikkoja?  

Sillä se mihin kiinnitämme huomiota, se vahvistuu ja kasvaa. 

Lisäarvoa työpajatoiminnasta nuorisotyöhön – ja toisin päin 

Mitä saatiinkaan tulokseksi? Syntyi nippu erilaisia tulokulmia ja tapoja työskennellä nuorten kanssa. Pohdiskelu toi esiin sen, mitä lisäarvoa työpajatoiminta toimintamuotona tuo nuorisotyölliseen työotteeseen.  Toisaalta esille nousi sekin, mitä lisäarvoa nuorisotyöllinen työote antaa valmennukselle työpajoilla.  

Lisäksi keskustelussa nousi yksi koko työpajatoimintaa läpileikkaava toimintatapa.  

Heräsikö uteliaisuus? Jos heräsi, niin hienoa! Sillä tämän prosessin taustalla oli koko ajan kirjan kirjoitus työpajakentän ammattilaisille. Kirja julkaistaan marraskuussa ja siinä on laajemmin kuvattu, miten ammattilaiset kuvasivat nuorisotyöllistä työotetta työskenneltäessä nuorten kanssa.  

Pysy kuulolla Työpajatoiminnan käsikirjasta! 

Kategoriat

• Blogi