Työpaja oli turvallinen paikka löytää uudelleen itsensä ja vahvuutensa
Vietin työpajalla kuntouttavassa työtoiminnassa lähes 1,5 vuotta ennen kuin siirryin Fendarin viestintäpajalle työkokeiluun ja palkkatuelle. Silloin minulla ei ollut vielä aavistustakaan, että kaikki mennyt ja tuleva valmistaisi minua siihen, että tänä syksynä aloittaisin työt Intossa. Inton viestinnän asiantuntija Saana Koukku kertoo, millainen merkitys työpajatoiminnalla on ollut hänen polullaan.
Rakastan luoda värikkäitä mind mapeja hahmottaakseni kokonaisuuksia ja ideoidakseni uutta, excelöidä oman talouden budjettisuunnitelmaa, vaikuttaa ja osallistua työpaikalla, harrastuksissa ja kotona. Olen ratkaisukeskeinen ja innostun, kun pääsen jäsentämään ja purkamaan palasia selkeiksi kokonaisuuksiksi. Toivon, että ihmisillä ympärilläni olisi hyvä olla.
Olen käyttänyt näitä vahvuuksia uuden työn edessä ja tunnistanut itselleni sopivan tavan työskennellä: tarvitsen aikaa palautua ja mahdollisuuden jäsentää asioita. Tarvitsen myös ympärilleni viihtyisän ympäristön ja tilaa purkaa aistiärsykkeitä. Tunnen oman arvoni ja potentiaalini, sen mitä minä voin tuoda yhteisöön. Olen järjestelmällinen ja hahmotan asioita ja tilanteita nopeasti.
Kaikki nämä ovat vahvuuksiani, joita olen viime vuosina oppinut tunnistamaan paremmin sosiaalisen vahvistumisen avulla työpajalla.
Työpajalla tulin nähdyksi ja aloin pikkuhiljaa taas näkemään itse itseni
Aloitin työpajamatkani ensimmäisenä koronakeväänä Fendarin luovan toiminnan pajalla. Siellä sain rauhassa kerätä voimiani pitkään kyteneeltä uupumukselta. Työpaja oli turvallinen paikka löytää uudelleen itsensä ja vahvuutensa. Tärkeintä minulle oli saada edetä omaan tahtiin, ihan rauhassa ja hengähtää – miettiä, että mitä sitä elämältä oikeastaan haluaisi ja miten jatkaa kestävästi uupumatta uudelleen. Fendarissa minua tuettiin ja kannustettiin. Sain tunnustella ja seurata omia kiinnostuksen kohteitani ja jaksamistani, ja ennen kaikkea sain vaikuttaa työtehtäviini. Työpajalla tulin nähdyksi ja aloin pikkuhiljaa taas näkemään itse itseni. Tunnistin paremmin omia tarpeitani ja voimavarojani, kun sain rauhan tarkastella niitä. Siitä sain itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihini.
Vietin työpajalla kuntouttavassa työtoiminnassa lähes 1,5 vuotta ennen kuin siirryin Fendarin viestintäpajalle työkokeiluun ja palkkatuelle. Silloin minulla ei ollut vielä aavistustakaan, että kaikki mennyt ja tuleva valmistaisi minua siihen, että tänä syksynä aloittaisin työt Intossa.
Nyt minulla on voimavaroja ja työkaluja elää omannäköistäni elämää
Olenko nyt sitten kokonaan vapaa uupumuksesta? En. Uskon, että se on paljon pidempi prosessi, mutta nyt minulla on voimavaroja ja työkaluja elää omannäköistäni elämää ja tunnistaa omat vahvuuteni ja itselleni sopivan tavan tehdä töitä. Se on aika merkityksellistä elämän mielekkyyden kannalta.
Tämä on minun polkuni valmentautujana. Jollain toisella se on erilainen. Vaikka yhteiskunnan silmissä saatan olla jokseenkin ”onnistunut” esimerkki työpajatoiminnan konkreettisista hyödyistä – olenhan nyt palkkatöissä omalla alallani – se ei vähennä toisten, erilaisten polkujen merkitystä ja arvoa. Oman tarpeeni ja kokemukseni pohjalta työpajatoiminta ei ole vain tehtävien suorittamista ja tasaista nousua kohti työkykyä ja työllistymistä – se on pysähtymistä itsensä äärelle, hengähtämistä, voimien keräämistä, mahdollisuuksien pohtimista ja joskus vain olemista. Se on mahdollisuus muuttaa suuntaa tai vahvistaa jotain jo olemassa olevaa. Se on myös mahdollisuus tunnistaa itsestään jotain uutta ja oppia. Parasta on, että sitä ei tarvitse tehdä yksin.
Muistan sen hetken, kun aloin taas tuntemaan voimieni palaavan ja innostuksen tulevaisuudesta heräävän. Oli aivan tavallinen kevät, mutta talven alta heräilevän luonnon lisäksi jokin kurkotteli sisälläni: luottamus tulevaan ja hitaasti palaava usko minuun itseeni.
Kiitos siitä, että näitte minut
Kiitos Lea, Taru, Pia, Minna, Antti, Anssi ja muut Nuorten työpaja Fendarin ohjaajat ja matkalla kulkeneet valmentautujat. Kiitos siitä, että näitte minut.