Tätä kaikkea on työpaja valmentautujan näkökulmasta 

Työpajatoiminta on työttömälle arkeen tukevaa toimintaa erilaisissa pajoissa. Pajoja on esim. luovan toiminnan paja tai puupaja. Työpajatoiminta siis tuo hyvin asiakkaalle arkeen rytmiä, uusia henkilöitä ympärille ja omaan mieleen olevaa tekemistä. Työpajatoiminta on myös matalan kynnyksen paikka, jossa ei tarvitse pelätä olla oma itsensä. Työpajalla ollaan yleensä päivän aikana neljä tuntia eli työpäivä on kello 9–13, niin monena päivänä, kun omassa sopimuksessa on. Työpajatoimintoja on siis monia erilaisia, jostain varmasti löytyy itselle mieleinen paikka. Työpajalla on oma yksilövalmentaja, jonka kanssa voi käydä mistä vain asioista keskusteluja ja he tukevat valmentautujan polkua kaikin mahdollisin keinoin

Oma valmentaja tukena työpajalla

Aloitin työpajalla ensin käymällä siellä tutustumassa, jonka jälkeen yksilövalmentajani kanssa kirjoitimme sopimuksen tietylle pajalle, joka oli kohdallani ”Luovan toiminnan paja” eli toisin sanottuna kädentaitoja (esim. neulomista, maalaamista, virkkaamista). Omia taitoja siellä ei tarvinnut olla, kun sinne meni. Pajalla on oma ohjaaja, joka tukee tekemisiä, kannustaa kokeilemaan ja tekemään uusia asioita ja jonka kanssa voi keskustella, jos jokin huoli painaa mieltä.

Aluksi oli vaikeaa olla ja sopeutua pajalla olemiseen, koska sieltä ei tuntenut vielä ketään. Ohjaajan kanssa katsoimme, mitä juuri minua kiinnostaisi alkaa tekemään ja päädyin aloittamaan yhtä projektia, joka liittyi erään yhteisön tarpeisiin juuri sillä hetkellä.

Tekemistä ja toimintaa oman mielenkiinnon mukaan

Pajalla siis on myös yhteisiä projekteja, joita tehdään joko koko porukalla tai vain muutaman hengen ryhmässä. Yleensä siellä jakaannutaan mielenkiinnon kohteiden mukaan tekemään projekteja.

Pajalla olon aikana alkaa tuntea pikkuhiljaa kuuluvansa joukkoon, mikä helpottaa myös uusien ystävien saamista ja parantaa myös koko pajan yhteishenkeä.

Yksilövalmentajan kanssa on aina välillä keskusteluja siitä, miten pajalla menee ja miten jatketaan omaa polkua, joka on pajalla alkanut.

Jonkin ajan päästä siellä myös alkaa oppia, mikä tekeminen kiinnostaa itseä eniten ja sitä saa tehdä omana projektina niinä päivinä, kun siihen on aikataulussa mahdollisuus.

Koko päivän aikataulu on todella selkeä ja se tukee omaa rytmiä hyvin. Aamulla kun menee pajalle, on ensimmäinen askel hakea kupponen kahvia, jonka jälkeen kävely omalle pajalle sanomaan kaikille (ainakin melkein kaikille) hyvät huomenet. Kahvikupposen äärellä sitä yleensä katselee, että mikä on päivän suunnitelma ja yleensä siinä kohtaa myös miettii, että onnistuukohan koko päivän suunnitelma yleensä mitenkään päin.

Yleensä omia projekteja saa tehdä kahvitaukoon asti, kahvitauko on siis yleensä klo 10.05–10.20 jonka jälkeen on joko edelleen omia projekteja tai sitten jotain muuta yhteistä ohjelmaa pajan kesken. Ruokatauko pidetään meidän pajallamme meidän ruokalassa, jossa tehdään talon ruoka, joka on siis yleensä kotiruokaa.

Ruokatauon jälkeen joko vielä on jotain omaa tekemistä tai sitten on tutustumiskäyntejä jossain tai retkiä tai yhteisiä projekteja. Päivähän siis päättyy klo 13.

Yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta

Päivän aikana meidän pajallamme on yleensä edes jonkin aikaa erittäin paljon puheensorinaa tai sitten taustalle on laitettu jotain musiikkia tai podcasteja. Naurunremakkaakin saattaa kuulua jossain vaiheessa päivää, jos siellä on railakasta menoa.

Omalla kohdalla tosiaankin olo helpotti siinä kohtaa, kun alkoi tutustua ihmisiin ja uskaltautui jutella ilman jännitettä, joka tosiaankin päätyi siihen, että olen itse saanut ainakin kaksi aivan mahtavaa uutta ystävää ja tärkeää ihmistä elämääni. Vaikka meidän matkamme jatkuvatkin erillään, niin silti olemme yhteyksissä, josta olen itse kiitollinen.

Pajalla pääsee myös kokeilemaan paljon uusia asioita, joista joko tykkää tai sitten ei.

Yksilöohjaajan kanssa keskustelut yleensä ilmoitetaan tai sovitaan hyvissä ajoin varsinkin, jos ei kauheasti pidä yllättävistä muutoksista. Yksilöohjaajan kanssa keskustelut voivat olla vain oman mielen purkamista tai sitten uuden polun miettimistä omalle kohdalle.

Päivät yleensä pajalla menevät nopeasti ja kuin silmien räpäyksessä, varsinkin kun tekeminen pajalla on itselle mieluisaa.

Lupa olla oma itsensä

Olen itse oppinut pajalla esim. virkkaamaan ja neulomaan. Olen neulonut muutamat villasukat ja virkannut muutaman pehmolelun sekä olen tehnyt narusta rannekoruja (ystävänauhoja).

Pajalla saa olla aivan oma itsensä, mutta tietenkin mielellään omaisi peruskäytöstavat kuitenkin. Oman mielipiteen saa ja yleensä täytyykin tuoda esille ja yleensä se mielipide otetaan pajalla ohjaajan ja muiden valmentautujien kesken vastaan. Paljon saa myös tuoda uusia ideoita ja ehdotuksia, joista varmasti edes jotkin valitaan pajan omiin tapoihin ja tarpeisiin.

Tutustumiskäyntejä pajalla myös tehdään erilaisiin paikkoihin, kuten erilaisiin kuntouttaviin työtoimintapaikkoihin. Retkiäkin tehdään oman pajan kesken esim. Ruissaloon, jossa on yleensä grillattu tai otettu edes jotain evästä mukaan ja siellä joko on ohjelmaa tai sitten itse keksittyä tekemistä pajalaisten kesken. Rentoa menoa siis yleensä on kuitenkin tiedossa, kun on retkiä.

Työpajatoiminta merkitsee:

  • Rytmiä arkeen
  • Uusien taitojen saantia/ vanhojen taitojen kehittämistä
  • Itsensä oppimista
  • Ryhmätyötaitoja
  • Uusien ystävien saantia
  • Vuorovaikutusta monien ihmisten kanssa
  • Tukea omaan tilanteeseen ja sen edistämiseen
  • Rohkeutta hoitaa virallisia asioita
  • Ryhmätoiminnan edistämistä/parantamista

Kirjoittanut valmentautuja vm. 1998

Kategoriat

© Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry