Salossa sutinaa Kelan kanssa

Onko toimiva yhteistyö viranomaisten kanssa rakettitiedettä? Ei ainakaan Salossa, jossa Salon etsivä nuorisotyö ja Kela ovat rakentaneet onnistuneesti nuorten näköistä yhteistyötä. Miten Salossa onnistuttiin pääsemään yhteistyön kultasuoneen käsiksi? Etsivä nuorisotyöntekijä Miika Sandberg kertoo, mistä kaikki lähti ja missä ollaan nyt.

Kaikki hyvä alkoi jo muutama vuosi sitten (2017), kun etsivä nuorisotyöntekijä Nikki Jääsalmi yhdessä muun etsivätiimin kanssa päätti lähteä rakentamaan yhteistyötä Kelan kanssa. Ajatus silloin (ja vieläkin) oli se, että kriittinen data kadonneista täytyy olla Kelalla. Kelan rooli tässä yhteiskunnassa on sen verran oleellinen, että siellä täytyy olla tieto ja epäilys niistä nuorista, jotka ovat raoissa, väleissä ja voisivat hyötyä etsivästä nuorisotyöstä. Vaikka Kela onkin aikaisemmin yrittänyt rakentaa jotain siltaa etsivä nuorisotyön ja heidän välilleen, niin jostain syystä asiakkaiden ohjaus on jäänyt kuitenkin teoriaksi ja konkreettisia ilmoituksia ei ollut tullut.

Kaikki hyvähän alkaa yhdestä puhelinsoitosta, ja kun Kelaan soittaa ja kysyy, niin yhteystietoja saa. Nikkin ”kepillä jäätä” -puhelu Kelan Varsinais-Suomen palveluryhmän päällikölle Kaisa Mäkitalolle oli aika tyhjentävä:

etsivä nuorisotyöntekijä: ”Morjensta, ollaan etsivä nuorisotyö ja meidän työ on nuoria varten ja me ollaan nuorten puolella”
Kela: ”No morjensta, me ollaan Kela ja meidänkin työ on nuoria varten ja olla nuorten puolella”.

Näköjään kun tahtotila on molemmilla sama, niin siitä on helppo lähteä rakentamaan sitä yhteistyötä, mikä sitten hyödyttää Kelaa, etsivää ja etenkin nuorisolaisia. Eihän missään nimessä Kelan tahtotila ole olla ketään vastaan tai olla käyttämättä sitä osaamista, mikä etsivällä nuorisotyöllä nuorten kanssa toimimisesta on. Asia oli melkein päinvastoin ja yhteisen pöydän ääreen istuminen oli siinä kohtaa myös erittäin luontevaa. Vuosien mittainen yhteistyö on pitänyt sisällään kaikenmoista hienosäätöä ja erilaisten asioiden kokeilemista ja pähkäilyä puolin ja toisin, mutta edelleen sama tahtotila meillä on.

Eli mitä Salossa tapahtuu todella?

Yhteistyötä konkreettisesti on ollut esimerkiksi se, että epäsäännöllisesti on tutustuttu Kelaan niin etsivien ja nuorten työpajan kanssa kuin Kela etsiviin ja työpajaan vastavuoroisesti. Tästä poiki se, että Kelan virkailija jalkautui tarpeen mukaan etsivä nuorisotyön pienryhmätoimintaan sekä nuorten työpajalle. Palvelu oli taattua Kela-laatua, mutta kolhon Kela-viraston sijaan nuorten työpajalla. Kokemusten perusteella tämä oli nuorille selkeästi helpompi tapa esittää kysymyksiä sekä hoitaa Kela-asioitaan virkailijan kanssa.

Etsivä nuorisotyöntekijä on myös fyysisesti Kelassa viikoittain asiakastilassa, jolloin hän on tarpeen mukaan sekä asiakkaiden että virkailijoiden käytettävissä. Monesti nuoret tässä kohtaa eivät välttämättä suoraan tule hakemaan apua etsivältä, mutta jälkikäteen osa nuorista kehen otetaan kontaktia saattaa muistaa nähneensä etsivän jalkautumassa esimerkiksi juuri Kelassa. Myös yhteystietoja on saanut jakaa huolestuneille sukulaisille sekä kertoa siitä, millaista työtä me teemme.

Ja sitten ne Karut Faktat: Kelan erityispalveluista 8 yhteydenottoa tämän kalenterivuoden aikana, joista käytännössä kaikista tulee asiakkuus ja 7 oli meille tuntematonta nuorta. Ennen Kela-yhteistyötä ilmoituksia ei tullut yhtään. Onko tuo sellainen määrä, että sen takia kannattaa rakentaa vuosien yhteistyökuvio? Niin no, ainakin meidän mielestä on. Salo on noin 50 000 ihmisen kaupunki ja meidän näkemyksen mukaan 8 nuorta vuodessa yhdeltä toimijalta on sen vaatiman inspiraation ja perspiraation arvoista ehdottomasti.

Mutta palatakseni siihen, että tässä nyt käsissämme salatiedettä ja smaragdeja? Ei tässä oikeasti ole isketty mihinkään kultasuoneen tai ole kehitetty mitään rakettitiedettä. Tässä on vaan rohkeasti keskusteltu siitä, mitä meidän työ on ja siitä, miten se hyödyttää nuorta ja Kelaa. Kela on toivottanut meidät tervetulleeksi. Koska molemmat loppujen lopuksi tavoittelemme samaa asiaa, niin yhteistyön luominen on ollut luontevaa ja sen ylläpitäminen vaivatonta.

Miika Sandberg
etsivä nuorisotyöntekijä
Salon kaupunki

Kategoriat

© Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry