Tulosta sivu

Kaisa Hurskainen, Valo-Valmennusyhdistys ry

 

 

 

Paikkakunta: Turku
Alue: Varsinais-Suomi
Työpajalla: Vuodesta 2002. Valmentaja Valovoima-hankkeessa opinnollistamisen parissa.

 

 

Mikä työpajatoiminnassa on hienoa?

Koen, että työpaja on ikään kuin oma pieni yhdyskuntansa. Työpajalla on turvallinen, tuettu ja osallistava ympäristö, jossa ihmiset kohdataan yksilöinä. Pajalla on turvallista myös epäonnistua. Olen valtavan ylpeä matkastani työpajakentällä ja uskon työpajapedagogiikan ja pajatoiminnassa luodun ohjausmetodiikan voimaan! Merkityksellisimpiä havaintoja pajajaksolta on, kun valmentautuja oivaltaa oman toiminnan merkityksen tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Vuosikymmen sitten haaveilin, että kunpa pajalla opituista taidoista ja kertyneestä osaamisesta voitaisiin valmentautujille saada ”sertifikaatteja” ja osaamisen voisi hyväksi lukea tulevissa ammatillisissa opinnoissa tai työnhaussa. Paljon on jumpattu vuosikymmen kestäneen matkan varrella ja nyt ollaan jo pitkällä yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten kanssa. Se on hienoa!

 

Kerro mieleenpainuvin tarina valmentautujasta.

Mieleenpainuvia, merkittäviä ihmisiä ja heidän tarinoitaan on useita. Mutta nostanpa tämän yhden tapauksen yhdeksi mieleenpainuvimmista tarinoista. Nuori mies vuodelta 2006, jonka kanssa tein paljon yksilö- ja sidosryhmätyötä, laittoi viestiä vuonna 2018. Viesti kuuluu: ”Hei tuli vaan mieleen, että pitää kiittää sinua ja (tukihenkilöä) Muistat ehkä.. te jaksoitte tukee ja muistuttaakin, et kuitenkin on itestä kiinni. Mulla kesti tajuta se vähän kauemmin kuin ehkä muilla.. Nyt asiat on paremmin kuin koskaan. Ulosotto maksettu, parisuhde, reilu palkankorotus ja oppipoika :-) ja siis ennen kaikkea se työ. Oma taistelu oli siinä et oisin työttömänä saanu enemmän rahaa,  ku töis, mut ajattelin et mun on vaan pakko tehä tää, että pääsen eteenpäin.. mulla on edelleen niitä auktoriteettiongelmia, mutta jos siitä joku maksaa, nii mä oon kyllä nöyrä työntekijä.” Itku tuli.

 

Terveisiä koulutuksen järjestäjille ja oppilaitoksille:

  • Henkilökohtainen mielipiteeni on, että pajapedagogiikka pitäisi viedä jo peruskouluun!
  • Oppilaitoksilta ja koulutustenjärjestäjiltä toivoisin avointa ja ennakkoluulotonta yhteistyötä pajojen kanssa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kehittämisessä. On alueita, joilla on pitkään tehty opinnollistamista pajojen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyönä. Niitä hyviksi muodostuneita käytänteitä pitää jakaa ja ottaa käyttöön ihan joka kolkassa Suomenmaata. Ugh, olen puhunut :-)