Työpajojen toimintaedellytykset on turvattava nopeasti

Inton saamien tietojen mukaan tilanne työpajakentällä heikkenee edelleen, hallitusohjelman lupauksista huolimatta. Keräämme parhaillaan tarkempaa tilannekuvaa rahoitusehtojen ja toimintaympäristön muutosten vaikutuksesta. Mistä työpajatoiminnan kriisissä on kyse? Avaamme sitä tarkemmin tässä artikkelissa.

Kuten aiemmin kirjoitimme, Suomi karsii itse parhaillaan säästöillään pois juuri niitä toimijoita, joilla on osaamista tuloksellisesti tukea heikossa asemassa olevia kohti työtä, koulutusta ja yhteiskunnallista osallisuutta. Toimijoita, joita tarvitaan palauttamaan nuorten tulevaisuususko, vahvistamaan työllisyyttä ja tukemaan suomalaisen osaamisen kehittymistä ja koulutusjärjestelmää.  

Viimeisen kahden vuoden aikana yli 20 työpajaa Suomessa on lopettanut toimintansa. Tietojemme mukaan uusia päätöksiä toimintojen alasajosta ja lakkautuksista on edelleen tulossa, sillä työpajatoiminnan toteuttaminen on yhteiskunnallisten uudistusten ja leikkausten jälkeen monelle organisaatiolle liian haastavaa.  

Miksi? Koska hyvinvointialue- ja työllisyysalueuudistusten sekä valtionhallinnon säästöjen kumuloituvia vaikutuksia monialaisen yhteistyön edellytyksiin eri tasoilla ei ennalta selvitetty. Pitkäjänteisen, systeemitason kehittämisen ja järjestelmällisen uudistamisen sijaan jokainen rahoittava ministeriö ja valvova viranomainen hienosäätää omia ehtojaan yhä tiukemmiksi. Hinnan tästä kantavat työpajat – ja sitä myötä lopulta juuri ne, joista hallitusohjelma erityisesti lupasi pitää huolta.  

Huomion kiinnittäminen tai ainakin sen onnistuminen asettuu vakavasti kyseenalaiseksi tarkasteltaessa työpajojen tilannetta ja kehitystä tällä hallituskaudella.

Kirjaus työmuodon tärkeydestä löytyy jopa hallitusohjelmasta: ”Hallitus panostaa ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, kuten etsivään nuorisotyöhön ja nuorten työpajoihin sekä syrjäytymisen ehkäisemiseen molemmilla kansalliskielillä ja saamen kielillä. Erityisesti kiinnitetään huomiota eri syistä haavoittuvimmissa asemissa oleviin nuoriin”.  

Mitkä muutokset ovat aiemmin vaikuttaneet työpajatoiminnan kriisin syntymiseen?  

Työpaja on ollut Suomessa aidosti monialainen toimija, johon valmentautuja voi saapua hyvin erilaisiin toimenpiteisiin. Valmentautujan itsensä saama etuus vaihtelee hänen elämäntilanteensa mukaan. Lähtökohta on kuitenkin se, että työpajalla on valmius vastata valmentautujan tarpeisiin yksilöllisesti ja yhteisöllisesti, sosiaalisesti vahvistaen ja valmennuksen keinoin.

Työpajakriisillä tarkoitamme tilannetta, jossa suunnilleen yhtä aikaa ovat heikentyneet

• valmentautujan mahdollisuus osallistua tarvitsemaansa palveluun työpajalla
• valmentautujan saamat etuudet
• työpajan oma rahoitus ja sen säännöt
• työpajan kanssa kumppaneina toimineiden organisaatioiden rahoitus ja säännöt

Kyseessä on siis moninainen kehä päällekkäisiä, limittäisiä ja osin ennakoimattomia vaikutuksia. Kuvaamme tärkeimmät työpajoja ahdistavat yhteiskunnalliset muutokset tässä luvussa. 

Nämä ovat suurimmat työpajakriisiin vaikuttavat asiat

OPPIVELVOLLISUUSUUDISTUS (2021 alkaen):  

Laajentuneen oppivelvollisuuden myötä jokainen alle 18-vuotias nuori on velvollinen suorittamaan oppivelvollisuuttaan perusopetuksessa, valmentavassa, ammatillisessa tai lukiokoulutuksessa. Kyseinen uudistus on vaikeuttanut valtakunnallisesti alle 18-vuotiaiden työpajatoimintaan osallistumista, vaikka yksilöllisesti tarkasteltuna työpajaympäristö olisi nuorelle oppilaitosta soveltuvampi oppimisympäristö.   

Työpajat tekevät mielellään yhteistyötä oppilaitosten kanssa nuoren oppivelvollisuuden suorittamisen tukemiseksi. Haasteena useimmiten valtakunnallisesti tarkasteltuna tällä hetkellä on se, ettei nuorten työpajoja aina tunnisteta oppimisympäristöinä, eikä työpaja saa sille kuuluvaa korvausta oppivelvollisen kanssa työskentelemisestä.   

Syksyn oppivelvollisuuswebinaarissa opetus- ja kulttuuriministeriö kertoi, että oppivelvollisuuden suorittamista työpajaympäristössä on tarkoitus edistää osana TUVA-koulutuksen kehittämistyötä. Hallitusohjelmaan kirjatulle oppivelvollisuuden suorittamiselle työpajatoiminnassa ei ole lainsäädännöllisiä esteitä, mutta toteutuksen katsotaan kuitenkin kaipaavan vielä selkiyttämistä ja huomattavaa informaatio-ohjausta niin koulutuksen järjestäjien kuin työpajatoimijoidenkin suuntaan.  

Into toivoo asian nopeaa edistämistä siten, että työpajojen rooli oppivelvollisuuden rakenteellisena tukijana mahdollistuu taloudellisesti kestävällä tavalla. 

KUNTOUTTAVA TYÖTOIMINTA SOTE-UUDISTUKSESSA (2024 alusta):

Järjestämisvastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2024 alusta. Kunnalliset työpajat eivät enää ole voineet tuottaa kuntouttavaa työtoimintaa tai sosiaalista kuntoutusta. Nuorten työpajatoiminnan valtionavustuksella toimiville työpajoille se ei ole ollut mahdollista myöskään kolmannen sektorin työpajoilla.   

Seurauksena oli palveluvaje: hyvinvointialueilla ei ole aina tarjolla työpajatoimintaa vastaavaa palvelua, joka olisi räätälöity kohderyhmän tarpeisiin. Varsinkin nuoret ovat jääneet vaille nuorilähtöistä, valmentavaa, kohtaavaa ja sosiaalisesti vahvistavaa työpajatoimintaa. Hyvinvointialueen kuntouttava toiminta tapahtuu usein erossa oppilaitoksista ja muista työllistymistä tukevista palveluista. Myös etäisyydet avoimille työmarkkinoille ja esimerkiksi työnantajiin saattavat olla pitkiä.

Tällöin nuorille ei saada tarjottua rakentavaa tekemistä ja sujuvia jatkopolkuja, jotka veisivät heidän tilannettaan oikeasti eteenpäin. Lisäksi usealla hyvinvointialueella palveluihin on ollut pitkät jonot ja nuoret joutuvat odottamaan ikäkauteensa nähden aivan liian kauan.  

Kolmannen sektorin työpajat ovat edelleen voineet tuottaa kuntouttavaa työtoimintaa, mikäli eivät saa nuorten työpajatoiminnan valtionavustusta (tai onnistuvat todistamaan kirjanpitonsa avulla, ettei valtionavustusta kanavoidu lainkaan kuntouttavaan työtoimintaan liittyviin kuluihin). Mutta palveluntuottajan asema hyvinvointialueiden kilpailutuksissa ei ole helppo eikä pienillä toimijoilla välttämättä ole mahdollisuutta nojata kilpailutustuottoihin. Sillä ei työpajatoiminnan rahoitushaasteita ratkota.

Kuntouttavan työtoiminnan osalta muutos oli niin surkea, että uutta onkin jo tulossa! Into jää seuraamaan, kuinka suunnitelma kuntouttavan työtoiminnan siirrosta kuntien vastuulle tulee toteutumaan käytännössä. Harmillista on, että edellisen muutoksen seurauksena kentältä menetettiin jo useita tuloksellisia ja osaavia kuntouttavan työtoiminnan tuottajia. 

HYVINVOINTIALUEIDEN TALOUSVAIKEUDET:

ovat etenkin vuonna 2025 vaikeuttaneet työpajojen rahoitusta, sillä palvelujen ostot ovat vähentyneet. Samalla hyvinvointialueiden talouskriisi on heikentänyt monialaisen yhteistyön paikallista toteutumista vähentämällä sote-ammattilaisia ja näiden käytettävissä olevaa aikaa. Surullisinta kyllä, sama kriisi on romahduttanut työpajalle saapuvien valmentautujien kunnon. Yhä useammalta työpajalta saadun viestin mukaan etenkin nuoret ovat liian heikossa kunnossa osallistuakseen työpajatoimintaan, syynä puuttuvat mielenterveyspalvelut. Starttivalmennuksen tyyppisen työpajatoiminnan tarve kasvaa, mutta sen tuottaminen on rahoituksen tiukentumisen takia yhä vaikeampaa. 

TE-UUDISTUS (2025 alusta):

Työllisyyspalvelujen siirtäminen kuntiin ei helpottanut ahdinkoa, ei valmentautujien eikä työpajojen osalta. Hyvinvointialueuudistuksen jälkeen ja kuntouttavan työtoiminnan käytyä mahdottomaksi, suuri osa kunnallisista työpajoista siirtyi hieman pakotettuna käyttämään valmentautujien kanssa edelleen teknisesti mahdollista työkokeilusopimusta. Näin toimittiin, jotta etenkin nuorille voitiin taata edes jokin palvelu. Pajakentällä on toki pitkään ollut ymmärrys siitä, että kasvavalle osalle valmentautujista työkokeilu ei ole oikea palvelu. Jos varsinkin nuoren elämä on vuosia ollut raiteiltaan, ei hänestä saa työkuntoista muutamassa kuukaudessa. 

TE-uudistuksessa työkokeilun enimmäiskestoa lyhennettiin 12 kuukaudesta 6 kuukauteen. Muutoksesta johtuen työpajatoimijat ovat joutuneet monin paikoin rajaamaan pajajakson kestoa muutamaan kuukauteen. Jossain on jopa tulkittu 3 kuukauden jakson olevan riittävä maksimiaika työpajalla toteutettavaan työkokeiluun. Joillakin työllisyysalueilla on myös linjattu, ettei työkokeiluja toteuteta lainkaan työpajoilla, eivätkä työllisyysasiantuntijat enää ohjaa asiakkaitaan eli työttömiä työnhakijoita noilla alueilla työpajoille käytännössä lainkaan – silloinkaan, kun juuri työpajajakso olisi asiakkaan toiveiden mukainen ratkaisu hänen työllistymisensä edistämiseksi.

Osaa työpajoista taas oli aiemmin, eli ennen TE-uudistusta, rahoitettu kuntansa työllisyyden edistämisen varoista. Kun TE-uudistuksen myötä kaikki työllisyyteen liittyvä rahoitus monin paikoin kanavoitiin useamman kunnan yhdessä muodostamalle työllisyysalueelle, ei noita varoja voitu enää käyttää vain yhden kunnan alueella tapahtuvaan toimintaan, ja näin osa työpajoista menetti rahoituspohjansa.

Monialaista toimintaa haastaa myös se, kun aikoja aktivointisuunnitelmien tekoon ei löydy ja työvoimaviranomaisia ja hyvinvointialueita yhdistävä TYM-palvelu (työllistymistä edistävä monialaisen tuen yhteistoimintamalli) on pahoin ruuhkautunut. Kuntien laskelmissa aktivointipalvelujen järjestäminen työttömille työnhakijoille ei ole TE-uudistuksen jälkeen näyttänyt taloudellisesti kovinkaan kannattavalta ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Pitkään työttömänä olleiden ohjaaminen työllistymistä edistävien palvelujen piiriin ei enää tätä nykyä vapauta kuntaa maksamasta nk. sakkomaksuja eli korvauksia heidän työttömyysetuuksistaan Kelalle, kuten vielä viime vuonna tapahtui. Siksi kunnilla onkin nyt palveluihin ohjaamiseen yksi merkittävä kannustin aiempaa vähemmän – eikä ehkä olekaan ihme, että palveluissa olevien määrät ovat tippuneet vuoden takaisesta jyrkästi (ks. KEHA-keskuksen työllisyyskatsaus).

Koska nuorten hyvinvointi on nuorten työpajatoiminnan avustusta saavien työpajojen suurin huoli, on työpajoilla kehitetty ratkaisuksi nuorten ja pajojen välisiä omia työpajasopimuksia (tunnetaan paikoin myös nimellä NUPA-sopimus tmv.).

TYÖPAJASOPIMUS: 

Paikoin nämä omat, paikallisesti muotoillut sopimukset ovat toimineet ketteränä välivaiheen ratkaisuna: nuorella on ollut jokin juridinen perusta, jolla tulla mukaan tarvitsemaansa työpajatoimintaan, eikä jakson käynnistyminen ole niin riippuvaista työllisyys- tai sosiaalipalveluiden onnahtelevasta toiminnasta. Paikoin sopimuksia on myös tervehditty monialaisessa yhteistyössä ilolla, ja kehittämistä on tehty yhdessä.  

Useammalla alueella työvoimaviranomainen ei kuitenkaan ole nyt tunnistanut omia sopimuksia, mikä on heikentänyt nuorten ohjaamista mukaan työpajatoimintaan. Pahimmillaan valmentautujan osallistuminen työpajan toimintaan työpajasopimuksella on aiheuttanut sen, että valmentautuja on saanut työvoimaviranomaisilta selvityspyynnön, minkä yhteydessä hänen oikeutensa työmarkkinatukeen katkeaa väliaikaisesti. Paremmin viranomaisten suuntaan toimiessaankaan omat sopimukset eivät tuo nuorelle mitään etuutta, korotusosaa tai kulukorvausta, jollainen useimmille kuitenkin olisi elämisen ja toimeentulon kannalta välttämätön.  

Pahimmillaan kentältä tuleva viesti on, että työvoimaviranomainen ei ymmärrä lainkaan työpajatoiminnan erityisluonnetta sosiaalisesti vahvistavana tukena. Tästä kertoo linjaus, jonka mukaan nuori on valmis työelämäänkin, jos hän on kykenevä käymään työpajalla.  

Toisinaan työmarkkinatukea saaneelle nuorelle taas on tehty selvityspyyntö omalla työpajasopimuksella toteutettavasta työpajatoiminnasta, jolloin hänen etuutensa on katkolla selvittelyn ajan. Nuori siis itse motivoituisi toimintaan, joka edistää hänen tilannettaan ja tukee työllistymistä, mutta viranomainen haluaa estää tämän taloudellisin sanktioin.  

Pajoja on kaatunut siksi, että työvoimaviranomaisen tiukka linjaus on katkaissut valmentautujien tulon työpajalle. Selkeiden sopimusten puuttuminen myös haastaa työpajojen asiakaskirjauksia ja sitä kautta työpajan omaa rahoitusta.  Työpajoilla on huoli asiakasmäärien putoamisen aiheuttamista mahdollisista vaikutuksista jaettavaan valtionavustuksen ja valtionosuuksien määrään. 

PALKKATUKIUUDISTUS (2025 alusta):

Kun palkkatukea on hallitusohjelman mukaisesti kohdennettu erityisesti yksityiselle sektorille, mahdollisuus tarjota palkkatukijaksoa työttömille on monin paikoin poistunut työpajoilta. Lakimuutoksen myötä palkkatukea voidaan jatkossa myöntää kunnallisille työpajoille vain hyvin rajatuille kohderyhmille. Tämä heikentää erityisesti vastavalmistuneiden nuorten mahdollisuuksia kasvattaa osaamistaan ja työelämätaitoja sekä työllistyä avoimille työmarkkinoille.   

Itse määrärahat ovat vähentyneet niin paljon, että ovat loppuneet monella työllisyysalueella jo alkuvuodesta. 

Nuorten työllisyystilanteesta ja nyt valmistelussa olevasta työllistymissetelistä ei löydy pika-apua olemassa olevan järjestelmän purkamisesta koituviin ongelmiin. Tekstimme nuorten työllisyystilanteesta löydät täältä:

Opetus- ja kulttuuriministeriö tiukentaa ohjaustaan

Nuorten työpajat tukevat vuosittain valtakunnallisesti yli 12 000 nuorta. Tulokset ovat vakuuttavia: neljä viidestä nuoresta sijoittuu työpajajakson jälkeen myönteisesti koulutukseen, työhön tai muuhun tarvittavaan palveluun. Tuloksellisuus on näkynyt myös siinä, että valtio on halunnut kehittää ja tukea nuorten työpajatoimintaa (ks. Työpajatoiminnan käsikirja).   

Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorten työpajatoiminnan avustus kohdentuu nimenomaan nuorisolain mukaiselle kohderyhmälle. Työpajatoiminta terminä ja työmuotona on kuitenkin laajempi. Nuorten työpajatoiminnan lisäksi työpajat voivat tuottaa muuta valmennusta, esimerkiksi aiemmin mainittuja kuntouttavia palveluja tai aikuisten työpajatoimintaa. Monialaisuudesta johtuen myös työpajojen oma rahoitus on moninaista:

Työpajojen kaltaista monialaista eli monen eri hallinnonalan palveluja yhteen tuovaa ja eri ikäisille suunnattua toimintaa ei ole huomioitu viime vuosien yhteiskunnallisissa uudistuksissa lainkaan. Palvelujärjestelmän siiloja on entisestään syvennetty ja yhteistyö eri hallinnonalojen välillä on heikentynyt. Pääsääntöisesti nämä uudistukset ovat olleet muiden ministeriöiden ja muiden toimialojen toteuttamia. STM:n ja TEM:n toki toivoisi ymmärtävän monialaisen yhteistyön merkityksen haavoittuvassa asemassa olevien palveluissa.

Mutta nyt linjaa kiristää myös nuorten työpajatoiminnan oma opetus- ja kulttuuriministeriö. Työpajoilla koetaan, että OKM:n tuoreen ohjauskirjeen myötä nuorten työpajojen mahdollisuuksia tarjota nuorten tarpeisiin vastaavia palveluita on rajoitettu. Nuorisotyöllisen toiminnan kruunun jalokivi – nuoren yksilöllistä tarpeista ponnistava työ – on katoamassa. Tämä hämmentää työpajatoimijoita.  

Ministeriön tavoitteena on ollut ennen kaikkea päällekkäisen valtionrahoituksen välttäminen. Rahoituksen ohjautuminen oikeasta lähteestä oikeaan palveluun on tietenkin tärkeää. Näin varmistetaan, ettei työpajatoiminta ole riippuvainen vain yhdestä rahoitusmekanismista yhteiskunnallisen myllerryksen keskellä.  

Työpajoilla tämä kaikki purkautuu kuitenkin toivottomuutena. Muutoksia toimintaympäristöön on tullut liian usein, ennakoimattomasti ja arvaamattomin seurauksin. Tilanne vaatisi yhteistyötä usean eri ministeriön sekä toimijoiden kesken, eikä vastauksia esitettyihin kysymyksiin ole useinkaan tullut. Ideaalitilassa ministeriöt olisivat keskustelleet etukäteen tulevista muutoksista, niiden vaikutuksista ja tarvittavista ratkaisuista. 

Tarvitsemme nopeasti hallinnonalojen, hyvinvointialueiden ja työllisyysalueiden välistä vuoropuhelua. Tarvitsemme eri toimialojen tunnustamia, hyviä alueellisia käytäntöjä levitykseen. Ja tarvitsemme uuden työpajatoiminnan toimenpiteen, jonka tarpeen opetus- ja kulttuuriministeriökin totesi vuonna 2023 julkaistussa asiantuntijatyöryhmän selvityksessä. 

Artikkelisarjan seuraavissa osissa kuvaamme kriisin ratkaisemisen edellyttämiä ratkaisuja – joista ensimmäisenä käsittelyssä VAHVISTETTU MONIALAINEN YHTEISTYÖ.

Kategoriat

• Blogi