Nuorten työllisyystilanne ei parane kikoilla, vaan pitkäjänteisillä palveluilla
Suomen työttömyysaste on korkeammalla kuin vuosikymmeneen. Kausi- ja satunnaisvaihtelun huomioivan työttömyyden trendiluvun taso on historiallisen heikko. Merkittäviä työttömyyttä pahentavia tekijöitä on monta. Yhtäältä korkotaso nousi vuosikymmenen alussa, kun inflaatiota haluttiin torjua. Tämän myötä kotitalouksien ostovoima heikentyi. Toisaalta teollisuudessa investointeja ei ole tehty riittävästi ja esimerkiksi rakennusteollisuus on romahtanut. Vientiteollisuus on yskinyt. Samaan aikaan julkisen talouden tasapainotustoimet ovat syöneet kotitalouksien ostovoimaa, minkä myötä kotitaloudet ovat alkaneet vähentää kulutusta ja säästää.
Käynnissä on monimutkainen ongelmavyyhti ja toisiinsa negatiivisesti vaikuttavien prosessien kehä. Valtionhallinnosta on jo pitkään yritetty kannustaa kansalaisia ja yrityksiä uskomaan parempaan käänteeseen: onhan talous suurilta osin myös psykologinen ilmiö. Kun ihmiset luottavat huomiseen, uskaltavat he kuluttaa ja vähentää ylimääräistä säästämistä. Talouden toimeliaisuuden kasvu näkyy hyvin pian työvoiman kysynnän lisääntymisenä ja vyyhti alkaa purkautua.
Syystä tai toisesta käännettä ei kuitenkaan ole tullut. Luottamuksen vahvistumista ei varmasti ole edesauttanut samanaikainen huolipuhe sodasta tai julkisen talouden kasvavasta velkataakasta.
Työttömyys kasvaa ja työttömiä tukevat palvelut vähenevät
Työttömyys on Suomessa tällä hetkellä eurooppalaisessa vertailussakin hälyttävällä tasolla. Koronakriisin aiheuttaman työttömyysaallon jälkeen oli Suomessa vailla työtä noin 6,4 prosenttia työikäisestä väestöstä. Viimeisimmän tiedon mukaan luku on tällä hetkellä 10 prosenttia, eli määrä on suhteellisesti puolitoistakertaistunut.
Erityisen synkkä tilanne on nuorisotyöttömyydessä. Koronan jälkimainingeissa 15–24-vuotiaiden työttömyysasteen trendi oli elokuussa 2022 14,5 %. Kolme vuotta myöhemmin tämän vuoden elokuussa luku oli 21,7 %. Olemme vielä kaukana 1990-luvun laman tasosta, mutta tällä vuosituhannella ei ole oltu aiemmin näillä luvuilla.
Samaan aikaan pitkään työttömänä olleiden aktivointiaste on laskenut. Elokuun lopussa aktivointiasteeseen laskettavien palveluiden piirissä oli lähes 80 000 henkilöä, eli noin 30 000 ihmistä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Aktivointiaste oli elokuun lopussa 20,2 prosenttia, eli 7,7 prosenttiyksikköä matalampi kuin vuotta aikaisemmin. Paikallisia eroja on paljon ja nuorten kohdalla tilanne on muuta väestöä heikompi.
Käytännössä siis työttömiä on aiempaa enemmän, pitkäaikaistyöttömiä vielä kertaluokkaa reilummin ja heistä tukea tarjoaviin palveluihin osallistuu suhteessa ja osin absoluuttisestikin aiempaa harvempi.
Nuorisotakuusta siirryttiin työllistymisseteliin
2010-luvun vaihteessa käynnistettiin eurooppalaisena prosessina nuorten yhteiskuntatakuu, jolla haluttiin torjua korkeaa nuorisotyöttömyyttä. Nuorisotakuu otettiin käyttöön myös Suomessa. Nuorisotyöttömyyden taso oli Suomessa tuolloin huomattavasti nykyistä matalampi, joten voi vain kysyä, miksi tuolloinen huoli ei kaiu tänä päivänä.
Mielenkiintoista on, että nuorisotakuuta ei koskaan varsinaisesti lakkautettu, vaan se näkyy Euroopan unionin politiikkapapereissa edelleen. Vielä viime hallituskauden lopulla Suomessakin tehtiin ministeriörajat ylittävää viranomaisyhteistyötä takuun edistämiseksi, mutta se on hiipunut sittemmin pois.
Voidaan kysyä tässä vaiheessa, että olisiko kuitenkin kannattanut jatkaa ja ennemminkin terästäytyä?
Eivät poliitikot täysin passiivisina ole tilannetta katselleet. Erityisesti nuorten pitkäaikaistyöttömyys on keskusteluttanut viime aikoina. Heidän määränsä onkin kymmenkertaistunut parissa vuosikymmenessä. Nuoria pitkäaikaistyöttömiä on tällä hetkellä noin 5000.
Työelämään siirtymisen viivästyminen on nuorelle suuri riski toimeentulon, hyvinvoinnin ja tulevan työuran muodostumisen kannalta. Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan arjessa kohdataan päivittäin ympäri Suomen nuoria, joiden polku työelämään ja omatoimiseen arkeen on kohdannut haasteita. Tiedämme, että työttömyyden pitkittyessä pääsy avoimien työmarkkinoiden tarjoamiin työpaikkoihin on haastavaa, varsinkin ilman apua. Ikävä kyllä valtiontalouden tasapainottamistoimissa on leikattu merkittävästi tällaisen avun ja tuen rahoituksesta, kattavuudesta ja kestosta.
Tämän syksyn 2025 budjettiriihessä Petteri Orpon hallitus päätti hyvänä uutisena reagoida pahenevaan nuorisotyöttömyyteen. Käyttöön aiotaan ottaa 18–29-vuotiaille kohdennettu työllistymisseteli, jonka avulla yritykset voivat palkata nuoren vähintään puoleksi vuodeksi. Seteli on idealtaan kuin palkkatuki tai 2010-luvun nuorisotakuun Sanssi-kortti.
On hyvä, että tällaisia kohdennettuja tukia otetaan käyttöön. Tässä hallituksen setelimallissa on kuitenkin aiempaan nuorten tilannetta koskevaan ymmärrykseen nähden merkittävä poikkeus. Seteli halutaan kohdentaa sellaisillekin nuorille, joilla on koulutusta vain vähän. Tiedämme, että kouluttautuminen on paras keino vahvistaa ihmisen työmarkkina-asemaa.
On varsin ilmeistä, että mikäli yleinen työllisyystilanne ei kehity eikö setelin käytön yhteyteen liitetä mitään opinnollistavia tai muuten osaamisen kehityksen tunnustamisen malleja, ei lyhyestä työsuhteesta nuorelle jää mitään kovin merkittävää käteen tulevan työllistymisen edistämiseksi. Tällöin setelistä tulee vain matalan osaamisen palkkatukirahaa yrityksille. Yrityksille suunnattua palkkatukea on käytössä jo muutenkin, joten voidaan kysyä, miksi tällainen päällekkäinen malli halutaan ottaa käyttöön.
Into peräänkuuluttaa valtionhallinnon dialogia ja monialaista yhteistyötä
Vastikään opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisema ohjauskirje nuorten työpajatoiminnan valtionavustuksen myöntämisestä ja käytöstä ohjaa jälleen vain tilannetta vaikeuttaen. Kurja kyllä. Talouden säästöpaineissa eri julkiset toimijat tarkentavat omia ohjeistuksiaan, jotta varoja ei käytettäisi epätarkoituksenmukaisesti. Tämä on varmasti pistemäisesti loogista ja perusteltua.
Nuorten työpajatoiminnan kohdalla tässä kuitenkin jatketaan jo pidempään käynnissä ollutta kurjistamista, jonka seurauksena työpajatoiminnan vahvuuksiin kuuluva moniammatillinen ja –toimijainen yhteistyö heikkenee. Moni paja on joutunut jo ajamaan toimintansa alas. Kuulemme myös viestejä siitä, että nuorten työpajatoiminnan valtionavustusta ei kannata hakea, koska sen käyttö ehtoineen on toiminnan kannalta liian monimutkaista.
Tämän seurauksena ja laajemminkin nuoret eivät pääse tarpeisiinsa vastaaviin palveluihin. Moni nuori tarvitsee kokonaisvaltaista yksilöllistä tukea, ennen kuin kiinnittyminen työmarkkinoille tai koulutukseen voi olla kestävää. Vaikka nuoret ovat muuta aikuisväestöä nopeammin työkykyisiä tukea tai töitä saadessaan, koskevat heitä samat lainalaisuudet kuin muitakin. Mitä rikkonaisempi työura tai pidempi työttömyysjakso, sitä vaikeampaa ja monimutkaisempaa on pääsy kiinni normaaliin arkeen.
Kun toimintakykyä tarvitsee vahvistaa, tarvitaan avoimille markkinoille työllistämistä ennen ja lisäksi monenlaisia palveluita.
Esimerkiksi sopii työkokeilu: sen kestoa lyhennettiin 12 kuukaudesta kuuteen kuukauteen, ja monessa kunnassa työpajoilla toteutettava työkokeilu on nyt mahdollista vain kolmeksi kuukaudeksi. Tämä ei ole riittävää nuorten kokonaisvaltaiseksi tukemiseksi. Toiseksi rajoitettiin palkkatukea: kunnissa toteutettava palkkatuettu työ ei pääsääntöisesti ole enää mahdollista kuin rajatulle kohderyhmälle. Kolmannen sektorin palkkatukea on puolestaan leikattu rajusti, ja monilla alueilla ne ovat olleet lopussa jo alkuvuodesta.
Yritykset eivät tule työllistämään tukea tarvitsevia nuoria ja tarjoamaan heidän tarvitsemaansa valmennusta. Siksi työllistymisseteli ei tule paikkaamaan tätä vajetta. Seteli pitäisi sallia myös kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden käyttöön. Lisäksi on suuri pula nuorille räätälöidyistä kuntouttavan työtoiminnan paikoista.
Jos nuori tarvitsee monialaista arjenhallinnan tukea, tulee hänen päästä palveluun, jossa sellaista tarjotaan. Miksi toimivia keinoja nuorten työllistymisen tukemiseksi on vähennetty, kun niitä tulisi lisätä?
Tämä blogikirjoitus on ensimmäinen osa sarjaa, jossa Into kuvaa työpajatoiminnan kriisin taustoja ja julkaisee ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi. Keräämme ja jaamme myös hyvin toimivia malleja ympäri Suomen, ja viemme niitä päätöksentekijöiden tietoon.
