Nuorten ääni on nuorisotyön sydän

Tässä blogissa KoVa-hankkeen osallisuuden asiantuntija Riina Jefremoff pohtii osallisuuden roolia osana nuorisotyön arkea. Hän pyytää jokaista ammattilaista pohdiskelemaan, toimiiko arjessa osana ratkaisua - vai sittenkin huomaamattaan osana ongelmaa? Arjen kiireissä, omien ajattelumallien luuduttua ja organisaation sääntöjen painaessa päälle on hyvä pysähtyä nuorisolain äärelle. Meillä on velvollisuus edistää nuorten osallisuutta.

Olipa kerran nuori. Hän oli elämässään kokenut monia asioita, jotka olisivat voineet johtaa väärille raiteille. Nuori oli kokenut lyhyessä ajassa menetyksiä, pelkoa ja yksinäisyyttä. Kokemukset epäonnistumisesta liikkuivat varjona huonon itsetunnon värittämässä persoonassa. Opiskelut eivät sujuneet ja elämän hallinnassakin oli haasteita. Mieliala oli selvästi laskusuuntainen, eikä sen hetkisessä elämässä ollut liialti turvallisia aikuisia.

Kuka kuulee ja kuka huomaa nuoren hiljaisen hädän?

Tarina on monen nuorten parissa toimivan ammattilaisen arkipäivää. Jokainen ammattiaan arvostava työntekijä työskentelee päivittäin sen eteen, että nuorten hyvinvointi saataisiin nousemaan, jotta nuoret kokisivat itsensä arvokkaiksi, tärkeiksi ja tulleensa kuulluksi. Ennen kaikkea nämä kohtaamisen ammattilaiset luovat turvallisia, luottamuksen herättäviä ympäristöjä ja rakentavat siltoja vaikeiden asioiden ylipääsemiseksi.

Nuorisotyö on nuorten puolella, nuorisotyö on luottamustehtävä.

Kaikkien meidän aikuisten tulisi olla niitä, jotka huomaavat ja kuulevat nuorten hädän. Usein kuitenkin nuorten ympäristöissä työskentelevä on se, jolla huoli nousee ensimmäisenä ja jolle hiljainenkin hätä välittyy. Tämä pätee myös käänteisesti: hyvät, ehkä ujotkin ajatukset päätyvät nuorisotyöntekijän tietoon ensimmäisenä.

Nuorisotyön ammattilaiset ovat heitä, joilla tuntosarvet skannaavat herkemmin ympäristöä ja joilla on kyky kohdata monenlaisia tunteita. Siksi niin moni nuori kiinnittyy juuri nuorisotyöntekijään.

Niinpä niin, nuorisotyö on tosiaan luottamustehtävä.

Osallisuuden edistäminen on työmme ytimessä

Nuorisotyön yksin tärkeimmistä tehtävistä on tukea ja lisätä nuorten osallisuutta. Tällä on merkittävä rooli nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä.

Osallisuus ei ole pelkkä tunne. Se on myös kokemusta siitä, että kuulumme johonkin ja voimme vaikuttaa omaan elämäämme ja yhteisiin asioihin. Nuorisolaissa ammattilaisia velvoitetaan kuulemaan nuoria ja tukemaan heidän monimuotoista osallisuuttaan.

Meidän yhteinen tehtävämme on kannatella nuoria haastavien tilanteiden yli, mutta myös kasvattaa lempeästi kohti itsenäistä toimijuutta. Työskentelemme yhdessä sen eteen, että jokaisen nuoren ääni tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Työskentelemme yhdessä sen eteen, että nuorilla on mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua.

Nuoruus on tärkeä vaihe kasvun ja kehityksen kannalta, mutta vaihe voi olla myös raskas emotionaalisesti.  Tässä vaiheessa elämää kohdataan paljon esteitä, joiden yli pitäisi jaksaa kiivetä. Nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen esteistä meillä on paljon hyvää tietoa jo olemassaan ja niiden äärelle onkin hyvä pysähtyä aina ajoittain.

Menikö organisaatio vahingossa ohi osallisuuden?

Olisi hyvä pohtia kriittisesti myös sitä, onko omassa toiminnassa ammattilaisena tai organisaationa parannettavan varaa. Toiminko huomaamattani tai vahingossa jopa osallisuuden toteutumisen esteenä?

Ei huolta, jos tunnet piikin lihassasi. Myös ammattilainen on ihminen ja ihmisyys on jatkuvaa kasvua. Pysähdy, orientoidu nuorilähtöiseen osallisuuteen ja tee ensi kerralla toisin.

Sillä juuri meidän ammattilaisten täytyy olla nuorten puolella, tukea nuoren osallisuutta, vaikuttamista ja myös mahdollistaa nämä omassa työssämme ja omassa organisaatiossamme.

Toivon, että jokainen nuorisotyön ammattilainen valitsee nuoren äänen kuulemisen ja sen tukemisen. Älä ole osa rakenteellista estettä. Sinulla on luottamustehtävä.

Kategoriat

• Blogi