Kuuleeko työelämä? – Nuori mieli ja tulevaisuuden roolit
Kuuleeko työelämä? -blogisarja on Inton uusi konsepti, jossa hanketyön teemat heräävät uudella tavalla eloon asiantuntijoiden kirjoituspöydillä. Blogeissa pohditaan, kuinka tehdä työelämästä nuorimyönteisempi ja mieliystävällisempi. Kirjoittajina toimivat nuori kokemusasiantuntija Roosa ja mielenterveyslääkäri Erkko NUOLI nuori mieli työyhteisössä -hankkeen asiantuntijaryhmästä. Tässä tekstissä keskustellaan siitä, mitä nuori etsii ja mitä työelämän tulisi nähdä?
Hetki, joka sai pysähtymään
”Kai sitä pitää vaan kokeilla eri juttuja.” Näin 12-vuotias tyttäreni vastasi, kun kysyin, mitä hän ajattelee tulevaisuudestaan.
Vieressä istuva 14-vuotias poikani kohautti hartioitaan: ”En mä oikein tiedä, mitä mä haluan tehdä. Mikään ei oikein tunnu toimivan ilman rahaa. Mikä olis järkevintä?”
Tämä hetki pysäytti minut. Vaikka olen viettänyt toistakymmentä vuotta pohtien ihmisten kysymyksiä tulevaisuuden valinnoista, en löytänyt riittävää varmuutta vastauksiin omille lapsilleni. Lasteni sanat tiivistivät sen, mitä niin moni nuori tänään kokee: epävarmuutta tulevaisuudesta ja samalla toivoa siitä, että yrittämällä ja kokeilemalla voi löytää oman paikkansa.
Ymmärsin, että tarvitsen jonkun, joka tietää miltä tämä tuntuu – juuri nyt. Otin yhteyttä Roosaan, kollegaani NUOLI -hankkeen asiantuntijaryhmässä.
Keitä me olemme?
Erkko: Olen mielenterveyslääkäri ja isä. Molemmissa rooleissa pohdin: Miten elää maailmassa, jossa vanhat mallit eivät enää toimi? Millaisia rooleja nuorille on tarjolla?
Olen havainnut, että ihminen kehittyy parhaiten, kun hänellä on turvaa, hän tulee ymmärretyksi ja näkee tulevaisuuden, jota kohti mennä. Aikamme pahimmat altisteet ovat turvattomuus, yhteydettömyys ja toivottomuus.
Roosa: Olen 27-vuotias monessa liemessä keitetty maailmanmatkaaja. Kokemusasiantuntijana puhun nuorten äänenä. Vahvuuksiini kuuluu mielenterveyden, neurokirjon ja osallisuuden aiheet. Olen viimeiseen asti optimismin ja toivon puolella. Puhun asioista niiden oikeilla nimillä ja kannustan nuorten osallistamista päätöksentekoon sekä kehittämistyöhön.
Me yhdessä: Työskentelemme NUOLI nuori mieli työyhteisössä -hankkeen asiantuntijaryhmässä. Tämä on ensimmäinen osa viiden blogin sarjaa, jossa rakennamme yhdessä kuvaa siitä, mitä nuoret tarvitsevat – ja mitä työelämä voisi heille tarjota. Tutustu meihin tarkemmin kirjoittajaesittelyssä.
Mikä olisi järkevintä?
Erkko: Miten sinä vastaisit poikani kysymykseen? Mikä sun mielestäsi olis järkevintä? Miten sinä neuvoisin tekemään valintoja?
Roosa: Kaikki tarvitsee rahaa, se on selvä. Ensimmäinen kysymys on, mistä töitä? Ja jos työn saa, miten siinä ei uuvu?
Tulevaisuuden suunnittelu voi tuntua kaukaiselta, kun ensin tarvitsee keskittyä vain selviytymään päivästä. Vasta, kun sain mielenterveyden haasteet ja uupumuksen paremmalle tolalle aloin miettiä seuraavia askelia.
Suosittelen kokeilemaan rohkeasti. Kokeilemaan harrastuksia, tapoja elää ja eri töitä. Silloin on mahdollista löytää, missä on hyvä ja myös mistä pitää. Kaikista hienointa on, jos omasta mielenkiinnon kohteesta on mahdollista tehdä työ. Itse päädyin opiskelemaan osteopatiaa, kun yhdistin auttamisen halun ja kiinnostukseni anatomiaa kohtaan.
Kun roolit eivät ole enää selkeitä
Erkko: Tunnistan, että minun on helpompi kantaa vastuuta ja tehdä velvollisuuteni, kun kannan roolia – lääkärinä tai isänä. Silloin voin asettaa omat tarpeeni sivuun ja tehdä parhaani. Molemmat roolit vaativat koko ajan enemmän ja kasvan niiden mukana. Ilman rooleja on vaikea kantaa vastuuta muuta kuin itsestään.
Aiemmin ammatti määritti ihmistä: poliisi piti järjestystä ja opettaja opetti. Työn sisältö ja asema olivat selkeitä. Tulevaisuutta pystyi ennakoimaan, unelmia muodostamaan ja esikuvien seuraaminen oli mahdollista. Rooleja ja erikokoisia vastuita oli kannettavaksi. Ne olivat kuin askelmia kohti toimijuutta ja yhteiskuntaan osallistumista.
Roosa: Enää työelämän roolit eivät ole yhtä selkeitä. Itsekin olen käynyt lukuisia keskusteluja isäni kanssa siitä, mihin suuntaan elämäni on menossa. Hän on auttanut luomaan luottamusta omaan itseeni, tukenut minua alan vaihdoksesta toiseen ja hokenut, että löydän kyllä oman tieni. Hänen kannustuksessaan olen voinut etsiä, mikä tuntuu minulle oikealta.
Ehkä kysymys ei olekaan ’Mikä olisi oikea valinta?’ vaan ’Mihin minä haluan kasvaa?’ Ehkä se riittää. Ainakin tänään.
Erkko: Tuo on viisaasti sanottu. Noin haluan itsekin kannustaa. Tarvitaan siis selkeämpiä vaihtoehtoja, joista valita. Selkeitä rooleja, joissa kantaa vastuuta ja kasvaa. Ja joku, joka ymmärtää ja tukee.
Lääkärinä näen paljon turvattomuudesta johtuvaa kipuilua. Monet kertovat olevansa jatkuvassa selviytymistaistelussa.
Roosa: Noin minäkin tunnen. En ole aina kokenut turvalliseksi edes unelmoida.
Erkko: Unelmat ovat näkymiä tulevaan. Ne kuljettavat meitä kohti tavoitteita. Niitä varten tarvitaan turvaa ja kannustusta. Silloin myös into ja motivaatio voivat kasvaa. Ja kun on turvaa – tarvitaan rooleja, joihin kasvaa. Ja esikuvia, jotka näyttävät mikä on mahdollista.
Roosa: Niin. Mutta miten sitä turvaa luodaan?
Erkko: Turvaa luodaan sosiaalisella vahvistamisella, näin olen oivaltanut. Se on täsmälääke tämän ajan sosiaaliseen turvattomuuteen. Sitä voivat tehdä erilaiset ammattilaiset, esihenkilöt, vanhemmat ja vertaiset. Mielellään ihan kaikki.
Sosiaalinen vahvistaminen – NUOLI-hankkeen sydän
Sosiaalinen vahvistaminen on kannustamista koko olemuksellaan. Toinen, joka uskoo nuoren kykyihin. Työyhteisö, joka antaa tilaa yrittää ja erehtyä. Yhteiskunta, joka tarjoaa turvallisia ympäristöjä kokeilla kykyään kantaa vastuuta.
Sosiaalinen vahvistaminen luo sen turvallisuuden, jota nuori tarvitsee. Se tarkoittaa tahtoa nähdä toinen ihminen, antaa tilaa, kuunnella aidosti ja kulkea rinnalla.
Kun työelämä tarjoaa tätä, molemmat voittavat:
- Nuori saa olla oma itsensä, kehittyä ja käyttää potentiaaliaan
- Työelämä saa uusia näkökulmia, innovaatioita ja uusia teknologioita käyttöön
- Syntyy sitoutumista ja vastuunkantoa, joka perustuu aitoon arvostukseen
Erkko: Tämä on myös henkilökohtaista minulle. Etsin vastauksia lasteni kysymyksiin – ja haluan, että heillä on maailma, jossa he voivat kasvaa turvassa.
Roosa: Minulle tämä on sitä, mitä olisin tarvinnut. Haluan, että seuraavat sukupolvet saavat sitä, mitä minulta puuttui: turvallisia rooleja, mahdollisuuden etsiä ja kurottaa unelmia tulevaan.
Siksi teemme tätä. Siksi tämä on tärkeää. Turva ja sosiaalinen vahvistaminen ovat perusta, jolle rakennamme. Seuraavassa blogissa katsomme mitä tapahtuu, kun nuori kokee olonsa turvalliseksi ja vahvuudet pääsevät esille.
Pysy mukana keskustelussa!
Kuuleeko työelämä? -blogisarja on viiden blogin kokonaisuus siitä, miten tehdä työelämästä nuorimyönteisempi ja mieliystävällisempi. Kirjoittajat käsittelevät työelämän ilmiöitä henkilökohtaisesti, oman asiantuntemuksensa sekä NUOLI -hankkeen herättämien oivallusten kautta.
Luvassa on uudenlainen ja kiinnostava kokonaisuus, jossa nuori kokemusasiantuntija ja kokenut lääkäri sukeltavat yhdessä työelämän ilmiöihin. Blogi julkaistaan joka viikko Inton verkkosivuilla ja somessa.
Lue lisää NUOLI -hankkeesta: Kun nuori siirtyy työelämään – materiaaleja ja koulutusta työelämään ja ohjaustyön tueksi
Teksti:
Roosa Humisto & Erkko Klemetti
NUOLI nuori mieli työyhteisössä -hankkeen asiantuntijaryhmä
Nuoli – nuori mieli työyhteisössä -hanke liittyy Suomen kestävän kasvun ohjelmaan, jolla tuetaan hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kasvua. Ohjelman rahoitus tulee EU:n elpymisvälineestä (Next Generation EU) ja rahoituksen on myöntänyt sosiaali- ja terveysministeriö osana RRP5-pakettia.
Hanketyön tavoitteena on vahvistaa työyhteisöiden ja esihenkilöiden kykyä vastaanottaa ja tukea nuoria, työuran alussa olevia henkilöitä sekä vahvistaa työyhteisöjen mieliystävällisyyttä. Hankkeen toteuttavat Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry sekä MIELI Suomen mielenterveys ry
