Kuntien välisessä yhteistyössä pienten kuntien nuorisotyön tulevaisuus?
Pienissä kunnissa nuorisotyöntekijä on usein yksin vastuussa koko kunnan nuorista ja toimenkuva venyy yli äyräiden. Nuorten määrän vähetessä ja kunnan talouden kiristyessä palvelut uhkaavat kadota isompien kaupunkien varjoihin. Pienissä kunnissa on kuitenkin erityistä osaamista ja haluja tehdä yhdessä. Näin toimintaedellytykset vahvistuvat, yksinäiset saavat työparin, ja suutari voi keskittyä lestiinsä. KuntaKimpat-hankkeen Heli kertoo, miksi pienten tulevaisuus on kuntarajat ylittävässä yhteistyössä.
Puhun pienistä kunnista
Kyllä, niitäkin vielä on. Puhun nuorisotyöntekijöistä, jotka ovat ainoita laatuaan omassa kunnassaan. Puhun nuorista, jotka elävät pienissä kunnissa, joissa nuorten määrä vähenee koko ajan. Paikallislehdistä voidaan lukea, miten koulujen oppilasmäärät laskevat ja kouluja lakkautetaan. Kunnan talous heikkenee ja työntekijöiden toimenkuvia uudelleenjärjestellään, hallintoa uudistetaan. Yhä useampi toimiala kuuluu yhden johtavan viranhaltijan vastuulle.
Pienissä kunnissa on pippuria. Pienessä kunnassa on pakko tehdä yhdessä, mikäli jotain halutaan tehdä. Yhdistykset ja vapaaehtoiset ovat mukana. Mitä siis puuttuu? Nuorisotyön resurssit ovat kurjistuneet. Hallinnon uudistusten myötä usein nuorisotyö on unohtunut ja sen johtaminen on lisätty esimerkiksi sivistys-, hyvinvointi- tai vaikkapa työllisyyspalveluiden alaisuuteen. Kunnassa saattaa olla yksi koulutettu nuorisotyön ammattilainen, jonka toimenkuvaan on kirjoitettu sillisalaattimainen lista erinäisiä tehtäviä nuorisotilatyöstä etsivään nuorisotyöhön asti.
Vaikka työntekijä onkin ammattilainen, alkaa ammatti-identiteetti murenemaan, kun esihenkilö ei ole nuorisotyön etiikasta tai arvopohjasta kärryillä. Nuorisotyö voidaan nähdä välineenä, milloin minkäkin kunnan haasteen korjaamiseen ja siihen nuorisotyön ammattilaista kehotetaan panostamaan. Milloin se on koululaisten huono käyttäytyminen, nuorten pahoinvointi, ilkivalta tai kunnan nuorisotyöttömyys – johan nyt nuorisotyö voi tuollaiset asiat hoitaa!
Ison kunnan kainaloonko?
Lähes aina pienen kunnan naapurista löytyy sitä isompi kaupunki, jossa on jo valmiiksi mietitty ”kaikki”. Helppo olisi hypätä mukaan virtaan ja tehdä kuten isossa kaupungissa on mietitty, mennä kainaloon ja ostaa palvelut sieltä – onhan se helpompi, eipä tarvitse käyttää turhaan aikaa miettimiseen, suunnitteluun ja kehittämiseen. Lähdetään mukaan ja annetaan isolle kaupungille hallinnointi-, suunnittelu- ja kehittämisvastuu. Pienestä kunnasta voidaan osallistua yhteispalavereihin.
Yhteistyökeskusteluissa puhutaan siitä, miten kaikki säilyy ennallaan ja pienen kunnan nuoret otetaan huomioon. Voidaan kysyä työntekijöiltä ja nuorilta, mitä he pitävät tärkeinä. Alkuun kaikki sujuukin hyvin, mutta muutaman vuoden kuluttua huomataan, että jotkut toiminnot eivät ole keränneet yhtä paljon osallistujia kuin toiset. Tarkemman tarkastelun jälkeen nähdään, että pienessä kunnassa ei riitäkään osallistujia samalla mitalla kuin isommassa kaupungissa. Mitä pitäisi tehdä? Kuntapäättäjille ja mahdollisesti jopa nuorisotyön johdolle on selvää, että vähäisen kiinnostuksen saavuttaneita toimintoja ei kannata jatkaa. Käytetään resurssit siihen, missä näyttäisi selkeä tarve olevan.
Ja kas, niinhän siinä sitten kävi – pieni kunta menetti palvelut, vaikka ajatus alun perin oli aivan toinen. Haluttiin säilyttää palveluita ja siirtää toimintojen johto sellaisiin käsiin, joilla oli siihen paremmin aikaa ja valmiita toimintamalleja.
Jotain pitäisi tehdä, mutta siis mitä? Pienet tulkaa yhteen!
Yhteiskunnassamme arvostetaan erityisosaamista – erityistä ymmärrystä ja kokemusta erilaisista asioista. Nyt olisi aika nostaa esiin pienten kuntien nuorisotyön osaaminen. Pienessä kunnassa tarvitaan aivan toisenlaista osaamista kuin suurissa kaupungeissa. Pienissä kunnissa haasteet ovat toisenlaisia ja ratkaisuvaihtoehtoja ei ole samaa arsenaalia valittavana, eikä rahaa toinen toistaan hienompiin konsultteihin, jotka kertoisivat, mitä kannattaisi tehdä.
Nyt on aika pienten kuntien nousta ylpeästi kertomaan: meillä on osaamista, meillä on ymmärrystä ja ennen kaikkea, MEILLÄ ON HALU YLI KUNTARAJOJEN MENEVÄÄN YHTEISTYÖHÖN PIENTEN KUNTIEN KESKEN! Pienten kuntien on mahdollista lyöttäytyä yhteen. Pohtia pienten kuntien haasteita yhdessä ja ratkoa niitä yhteistyössä. Kunnan ainoana nuorisotyötä tekevät saavat toisistaan vertaistuen, tuen ideointiin, kehittämiseen ja toimintamallien luomiseen.
Olisiko parempi nykyinen malli, jossa nuorisotyöntekijä tekee puolet työajasta etsivää nuorisotyötä ja toisen puolen kunnallista nuorisotyötä? Vai olisiko kuitenkin parempi, että kaksi pientä naapurikuntaa toteaisivat, että tehdään yhdessä. Olisi siis kaksi työntekijää, joista toinen hoitaisi molemmissa kunnista etsivän nuorisotyön ja toinen kunnallisen nuorisotyön. Tässä mallissa myös nämä yksinäiset saisivat työparin, vertaistuen ja peilin nuorisotyön pohtimiseen. Yhteinen toiminta, henkilöstöresurssit, toiminnan arviointi, kehittäminen ja nuorten kuuleminen voisi hyvinkin olla se tapa, jolla tuettaisiin nuorisotyön toteuttamista kaikilla tasoilla.
Pienten kuntien vähenevät nuoret tarvitsevat palveluja. Suurissa kaupungeissa palveluja on tarjolla yllin kyllin monen toimijan tuottamana. Pienissä kunnissa tulevaisuuden mahdollisuus on yhdessä tekeminen. KuntaKimpat -hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ja Oulaisten kaupungin hallinnoima valtakunnallinen kehittämishanke, jonka tarkoituksena on luoda malleja pienten kuntien nuorisotyön toteuttamiseen ja tukea hankeaikana pilottikuntaryhmien prosesseja, järjestää koulutuksia kuntien nuorisotyön yhteistyön käynnistämisestä.
Nyt on hyvä aika miettiä, olisiko meidän kunnassamme halua lähteä mukaan KuntaKimpat -hankkeen pilottikunnaksi. KuntaKimpat -hankkeen yhteistyömallin pohjana toimii vuodesta 2006 alkaen kehittynyt Jelppiverkko, jossa yhdeksän kunnan yhteistyössä järjestetään nuorten työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön palvelut. Lue lisää KuntaKimpat hankkeesta täältä.
Heli Somero, projektipäällikkö
KuntaKimpat -hanke, Jelppiverkko
