Digihyvinvointi on digitaito – miten ammattilaisena tukea nuorta sen kehittämisessä?
Digitaalinen maailma on kiinteä osa nuorten arkea. Verkkoon ei enää “mennä”, siellä ollaan. Nuorille digitaalinen maailma on yhtä todellinen kuin fyysinen ympäristö: siellä opitaan, viestitään, pelataan ja rakennetaan identiteettiä. Vamoksessa toteutettu nuorten digitaitojen kartoitus osoitti, että nuoret tarvitsevat tukea monenlaisiin taitoihin, sekä teknisiin että hyvinvointia vahvistaviin. Samalla kun kaivataan tukea Teamsin käyttämiseen, voidaan harjoitella myös taitoja, jotka auttavat huolehtimaan omasta digihyvinvoinnista. Taitoja, joita tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin.
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ INTO – ETSIVÄ NUORISOTYÖ JA TYÖPAJATOIMINTA RY JA DIGIOSALLISUUS-HANKE
Monelle nuorelle verkko on enemmän kuin sovelluksia ja alustoja. Se mahdollistaa tapoja saada tietoa, osallistua keskusteluihin, rakentaa omaa identiteettiään ja löytää matalan kynnyksen yhteisöjä, joissa voi olla oma itsensä.
Silloin kun sairastin vaikeaa masennusta, sosiaalistuminen netin kautta oli paljon helpompaa ja oli matalampi kynnys tutustua uusiin ihmisiin. Netissä jutteleminen kirjoittaen ja voicechatin kautta oli hyvä mahdollisuus harjoitella sosiaalista kanssakäymistä.
– Vamos-nuori
Suomalaisessa julkisessa keskustelussa nuorten digitaalista maailmaa käsitellään paljon, mutta usein huomio keskittyy riskeihin ja huoliin: liialliseen ruutuaikaan, mielenterveyden haasteisiin ja somen ongelmalliseen käyttöön. Älypuhelimet ja sosiaalinen media nostetaan helposti esiin juurisyynä moniin negatiivisiin ilmiöihin, ja keskustelu painottuu siihen, mitä pitäisi rajoittaa tai kieltää.
Digitaalinen maailma ei kuitenkaan ole pelkkä kuormittava ympäristö, vaan myös paikka, jossa voi oppia, kasvaa ja harjoitella taitoja, jotka tukevat hyvinvointia. Kun digitaalista hyvinvointia tarkastellaan taitona, sen eri puolet, yhteisöllisyys, itseilmaisu, rajojen tunnistaminen ja oman toiminnan säätely, nousevat näkyviin. Monelle nuorelle, erityisesti niille, jotka eivät ole työn tai koulutuksen piirissä, verkko on väylä osallistua ja löytää oma paikkansa yhteisössä. Se voi tarjota mahdollisuuden kuulua joukkoon ja luoda yhteyksiä, joita muuten olisi vaikea saavuttaa. Verkossa syntyvät kohtaamiset voivat olla ensimmäisiä askelia kohti osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta.
Nostaisin tärkeäksi sosiaalisen median vertaistukiryhmät. Olen välillä huono puhumaan asioistani, mutta turvallisessa yhteisössä se on helpompaa. Ryhmien kautta on saanut uusia ihmissuhteita ja päässyt verkostoitumaan.
– Vamos-nuori
Vamoksessa monet nuoret kertoivat, että tietyissä yhteisöissä on helpompaa olla oma itsensä ja jakaa asioita, joista ei ehkä kasvokkain puhuisi. Tämäkin on osa digitaalista hyvinvointia, taitoa tunnistaa, milloin verkko tukee omaa hyvinvointia ja milloin se alkaa kuormittaa. Juuri näiden rajakohtien tunnistamiseen moni nuori kaipaa tukea.
Koen nykyajan vieneen meitä liikaa siihen, että koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa. On liikaa digialustoja, joihin on liittynyt ja viestien määrä välillä kuormittaa.
– Vamos-nuori
Vertailun kierre, algoritmien ruokkimat sisällöt ja jatkuva tavoitettavuuden paine ovat tuttuja monelle, erityisesti niille, jotka eivät ole työssä tai koulussa. Ajatus siitä, että muut ovat jo edenneet johonkin, mihin itse ei ole vielä päässyt, on monille kuormittava. Nuoret tunnistavat usein itsekin, milloin verkko vie enemmän kuin antaa. Moni nuori Vamoksessa toivoo, että ammattilaisilla olisi osaamista ja aikaa puhua digitaalisuuden vaikutuksesta hyvinvointiin, ilman oletuksia tai tuomitsemista.
Yksi konkreettinen työkalu tähän on Digiosallisuus-hankkeessa kehitetty Digihyvinvoinnin Red & Green Flags -harjoitus, joka auttaa nuoria tarkastelemaan omaa digihyvinvointiaan. Harjoitus toimii itsearvioinnin välineenä ja tukee keskustelua siitä, mitkä tekijät verkossa vahvistavat hyvinvointia ja mitkä puolestaan voivat heikentää sitä.
Red flags (huolimerkit) kuvaavat digikäyttäytymisen haasteita. Niitä voivat olla esimerkiksi vaikeus irrottautua laitteista, negatiivisten sisältöjen seuraaminen, vertailupaine sosiaalisessa mediassa, ulkopuolisuuden tunne (FOMO), puhelimen häiritsevä vaikutus ihmissuhteisiin, unen heikkeneminen tai tiedon luotettavuuden tarkistamisen puute.
Green flags (hyvät merkit) taas kertovat tasapainoisesta ja myönteisestä digikäytöstä. Niitä voivat olla esimerkiksi taukojen pitäminen ja offline-hetkistä nauttiminen, somen hyödyntäminen oppimiseen ja luovuuteen, kyky suodattaa haitallista sisältöä, algoritmien ymmärtäminen, ajankäytön hallinta, hyvinvointia tukevien sovellusten käyttö tai tietoisuus omasta digijalanjäljestä. Kun digitaalisesta hyvinvoinnista puhutaan tunnistaen sekä nämä vahvuudet että haasteet, keskustelu digihyvinvoinnista muuttuu tasapainoisemmaksi ja samalla myös rakentavammaksi.
On huomattava, mitkä alustat ja mitkä videot aiheuttavat hyvää mieltä ja mitkä taas kuormittavat. Helpoin on kuormittuneena ja ahdistuneena vain laittaa sosiaalinen media hetkeksi pauselle.
– Vamos-nuori
Digitaalinen hyvinvointi on myös digitaalinen taito, jota voi kehittää. Kun nuorten parissa työskentelevä ammattilainen pysähtyy kuuntelemaan ja ottaa nuorten kokemukset todesta, hän voi tukea nuorta tunnistamaan omat rajansa ja voimavaransa ja samalla oppia itsekin uutta digitaalisuuden merkityksestä nuorten arkeen ja hyvinvointiin.
Digiosallisuus-hankkeen opas nuorten digitaitojen tukemiseen ohjaus- ja kohtaamistyössä on julkaistu!
Oppaasta löydät tietoa, vinkkejä ja konkreettisia harjoituksia, kuten tässä blogitekstissä mainitun Red & Green Flags -harjoituksen digitaalisen hyvinvoinnin käsittelyyn nuorten kanssa.
Pilar Tapio
Digiosallisuus-hanke
Vamos, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö