Aluehallintoviraston valtuuttamat etsivän nuorisotyön aluekoordinaattorit keräsivät etsiviltä nuorisotyöntekijöiltä ympäri Suomen ajankohtaisia tietoja 10-11/2025, ja Into koosti tiedot yhteen. Tilannekuvasta selviää mm. etsivien ja organisaatioiden kokonaismäärä sekä etsivien kokemus henkilöresurssiensa riittävyydestä ja työllisyysalueiden nuorille tarjoamista palveluista. Tässä uutisessa faktoista ne ehkä kuumimmat – loput itse tilannekuvakoonnissa materiaalipankissa.

Mitä tilannekuvasta selviää? Perusasioita!

Syksyllä 2025 Suomessa toimii kaikkiaan 566 etsivää nuorisotyöntekijää yhteensä 243:ssa eri organisaatiossa, joista 92 % on kunnallisia. Etsivien määrä on lisääntynyt vuoden takaisesta kolmella henkilöllä. Samalla niin sanottujen prosenttietsivien – jotka tekevät osaksi, eli esim. 50 % viikottaisesta työajastaan etsivää nuorisotyötä, ja toimivat muun ajan jossain toisessa työtehtävässä – määrä on lisääntynyt yhdeksällä (nyt 64 hlöä). Vakituisessa työsuhteessa etsivistä nuorisotyöntekijöistä on 83 %, mikä tarkoittaa -2 % pudotusta edeltävän vuoden ennätyslukemista.

Etsivä nuorisotyö kattaa tällä hetkellä koko Suomen viittä pienehköä kuntaa lukuunottamatta. Työtä tehdään nyt hieman useammassa kunnassa kuin viime vuonna, mistä on kiittäminen työn viemisen pienimpiinkin kuntiin mahdollistavia ns. kuntakimppoja. Kuntansa ainoana etsivänä nuorisotyöntekijänä työskentelee 105 henkilöä. Kahden tai kolmen hengen tiimejä on kaikkiaan 90, ja niissä toimii etsivinä 197 henkilöä. Isoja, vähintään kymmenen hengen etsivätiimejä Suomessa on 7, ja niissä etsiviä nuorisotyöntekijöitä yhteensä 97.

Keskimääräinen etsivälle nuorisotyöntekijälle maksettava kuukausipalkka ilman henkilökohtaisia kokemus- tai muita lisiä on 2696 euroa (mediaani). Etsivien palkat vaihtelevat 2400:n ja 3250:n euron välillä, ollen yleensä isommissa kaupungeissa hieman suurempia (ks. ENT-tilannekuva 2025, sivu 6). Palkkatietoja kysyttiin viimeksi syksyllä 2023: edelleen verrattain leveä palkkahaitari on siitä hieman supistunut ja palkat nousseet etenkin haitarin alapäässä.

Tuoreet kokemukset ja arviot: henkilöresurssit? Työllisyysalueiden palvelut?

Etsivät nuorisotyöntekijät kokevat etsivien määrän kunnassaan tällä hetkellä yleisesti ottaen melko riittäväksi (keskiarvo 4,2 asteikolla 1-5, 1=riittämätön, 5=hyvin riittävä). Resurssien koetaan riittävän hyvin tai melko hyvin 82 %:ssa kunnista. Paremmalla puolella kokemus on alle 10 000:n asukkaan kunnissa, kun taas yli 40 000:n ja etenkin yli 100 000:n asukkaan suuremmissa kunnissa resurssitilanteet koetaan useammin hieman kireämmiksi (keskiarvo 3,6). Kaikkiaan kokemusten hajonta on hienoisesti lisääntynyt edellisvuodesta, jolloin kaikkiin kuntiin esitettiin sama kysymys: nyt hieman aiempaa useammassa kunnassa etsivät katsovat resurssit joko nipin napin riittäviksi (n=23, 10 %), ja pieni osa melko tai jopa selkeästi riittämättömiksi (yhteensä n=14, 7 %).

Työllisyysalueiden nuorille tarjoaman ohjauksen ja palvelujen koetaan vastaavan nuorten tarpeisiin tällä erää kohtalaisesti, joskin vastausten kunta- ja aluekohtainen vaihtelu on merkillepantavaa (keskiarvo 3,2, keskihajonta 1,08 asteikolla 1-5, 1=ohjaus ja palvelut vastaavat tarpeisiin erittäin huonosti, 5=erittäin hyvin). Hyvällä tasolla (4 tai 5) etsivät nuorisotyöntekijät katsoivat työllisyysalueiden tarjoaman ohjauksen ja palvelujen olevan alle puolessa Suomen kunnista (42 %), yleisimmän vastauksen sijoittuessa tasolle ”ei hyvin eikä huonosti (3)” (n=76, 35 %). Etsivien nuorisotyöntekijöiden kokemukset työllisyysalueista olivat pääsääntöisesti sitä myönteisempiä mitä pienemmässä kunnassa vastaajat toimivat. Ja kääntäen: voimakkaimmin puutteita työllisyysalueiden toiminnan ja palvelujen suhteen koettiin suurimmissa kunnissa – näiden yli 100 000 asukkaan kuntien osalta työllisyysalueen palveluita koskevien arvioiden keskiarvo oli 2,7 (asteikolla 1-5).

Etsivän nuorisotyön huomioita kuntien työllisyyspalveluista

1.1.2025 voimaan tullut työllisyyspalveluiden uudistus on kiistatta ollut tämän vuoden merkittävin valtakunnallinen muutos etsivän nuorisotyön kannalta elintärkeään monialaiseen yhteistyöhön. Työllisyyttä edistävien palvelujen järjestämisvastuu siirtyi kaikkialla valtion TE-palveluilta kunnille – eli vähintään hallinnollisesti huomattavasti lähemmäs etsivää nuorisotyötä – ja uudella lailla säädettiin mm. nuorten työllistymistä edistävistä monialaisista palveluista.

Muutosten jälkeisen tilannekuvan kirkastamiseksi etsivän nuorisotyön aluekoordinaattorit tarjosivat etsiville alueellaan mahdollisuuden jakaa myös kirjallisesti ammatillisia kokemuksiaan ja huomioitaan uusien työllisyysalueiden toiminnasta ja niiden nuorille tarjoamista palveluista. Kirjauksia kertyi ympäri Suomea kaikkiaan 87 kpl, ja monessa useamman etsivän nuorisotyöntekijän kunnassa tiimi teki yhteisen kirjauksen. Yhdessä kirjauksessa saatettiinkin esittää monipuolisesti erilaisia toimintamalleja, palveluita tai ilmiöitä koskevia havaintoja.

”Nuorille ei löydy oikeanlaisia työllistämistoimia ja nuoria laitetaan vääriin paikkoihin esimerkiksi työkokeiluun. Työkokeilua käytetään kuntouttavan työtoiminnan sijasta, mitä se ei ole.” – etsivät nuorisotyöntekijät Etelä-Savosta

Yleisimmin etsivien huomioissa toistunut teema koskee nyt työllisyysalueiden nuorille tarjoamien palvelujen valikoimassa havaittuja puutteita. Nämä tulivat esille kaikkiaan 24:ssä kirjauksessa 87:sta. Maakunnasta toiseen etsivät nuorisotyöntekijät raportoivat etenkin kuntouttavan työtoiminnan, nuorten työpajojen sekä muiden matalan kynnyksen tukitoimien tarjonnan ja hyödyntämisen hälyttäväksi katsotusta vähenemisestä. Tämän seurauksena monille nuorille ei ole enää löydettävissä heidän tilanteeseensa soveltuvia palveluita. Etsivän nuorisotyön tavoittamia nuoria jää työllisyyspalveluissa siksi nyt joko tyhjän päälle – tai he ohjautuvat sellaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat heille lähtökohtaisesti vääriä ja uhkaavat tuottaa mahdollisesti lannistavia kokemuksia epäonnistumisista, jos nuoren elämäntilanteen huonosti kohtaava palvelu sitten keskeytyy.

Työkokeilun kriteerien katsottiin monessa vastauksessa tiukentuneen aiemmasta nuorten kannalta valitettavin tavoin. Työkokeilun aiemmasta 12 kuukaudesta hiljattain 6 kuukauteen lakimuutoksella lyhentyneen maksimikeston koettiin olevan monelle nuorelle riittämätön siihen, että heidän osaamisensa ja työmarkkina-asemansa voisi vahvistua kokeilulta toivotulla tavalla. Myös palkkatuki mainittiin useaan otteeseen: mahdollisuuksia palkkatuettuihin työsuhteisiin on nyt paikoin tarjolla vain harvoille nuorille tai ei lainkaan. Lisäksi useampi etsivä koki ongelmalliseksi, ettei kunnan palvelukseen voi tätä nykyä enää työllistyä palkkatuella, nuo kunnan työpaikat kun ovat aiemmin monin paikoin näytelleet tärkeää roolia etsivien tavoittamien nuorten työllisyyden edistämisessä.

”Nuorten työllisyysasiantuntijoihin saa helposti yhteyttä ja nuoret saavat tapaamiset nopeasti. Nuorten asiantuntijat myös päivystävät Ohjaamossa, joten ovat arkipäivisin tavoitettavissa ohjaamon aukioloaikoina hyvin” – etsivät nuorisotyöntekijät itäiseltä Uudeltamaalta

Toiseksi yleisin teema etsivien nuorisotyöntekijöiden työllisyysalueiden toimintaa koskevissa huomioissa liittyi yhteistyöhön ja tiedonkulkuun. Tarkemmin näitä kuvattiin 22 kirjauksessa, joissa mainittiin suunnilleen tasamäärin sekä positiivisia että huolestuttavia tekijöitä. Ohjaamot tulivat esille lähes yksinomaan positiivisessa valossa 16:ssa vastauksessa etsivien ja työllisyyspalveluiden työntekijöiden yhteistyösuhteita vauhdittavana, tai jopa ne nyt yksin mahdollistavana tekijänä – joskin muutama vastaaja harmitteli sinänsä hyvän ohjaamotoiminnan rajoittuvan alueen isompiin kuntiin, kauempana tai pienissä kunnissa asuvien nuorten jäädessä ilman vastaavia palveluita. Erityistä kiitosta Ohjaamot saavat etsiviltä myös tarjotessaan sekä nuorille että työntekijöille mahdollisuuden päästä keskustelemaan työllisyyden asiantuntijoiden kanssa ilman erillistä ajanvarausta. Etsivät ovat joissakin kunnissa myös ilman Ohjaamoa saaneet työllisyysalueen työntekijöiden suoria yhteystietoja ikäänkuin pöydän alta, kun yhteistyön alkukankeudet on selätetty ja toimijat tulleet toisilleen tutuiksi.

Etsivän nuorisotyön ja työllisyyspalvelujen yhteistyössä kuvattiin kuitenkin monin paikoin olevan yhä myös aukkoja, katkoksia ja hämäräksi jääviä kohtia. Etenkin nuorten ohjautumisen työllisyysalueen palveluista nuorten työpajoille tai etsivään nuorisotyöhön koettiin olevan muutamalla alueella jopa kokonaan ns. ”jäissä”. Useampi havaintojaan jakanut etsivä nuorisotyöntekijä katsoo työllisyyspalveluissa kohdattavan todennäköisesti säännöllisesti vaikeissa elämäntilanteissa olevia nuoria, joiden kontakti ja asiakkuus työllisyyspalveluihin jää heikoksi tai katkeaa kokonaan – ja joilla siis saattaisi olla tarvetta etsivän nuorisotyön rinnallakulkevalle tuelle. Useammassa kunnassa etsivä nuorisotyö ei nyt kuitenkaan saa työllisyysalueelta näiden nuorten yksilöinti- ja yhteystietoja nuorisolain mahdollistamalla tavalla lainkaan, eikä pääse siksi tarjoamaan nuorille mahdollisuutta kokonaisvaltaiseen ja nuorilähtöiseen ohjaukseen, apuun ja tukeen.

Syyksi tiedonkulun katkoksiin arvellaan ainakin tietosuoja-asetusten aiempaa varovaisempia tulkintoja nyt, kun kunnat ovat uusina toimijoina ottaneet vastuun työllisyyspalvelujen järjestämisestä. Myös työllisyyden asiantuntijoiden vaihtuvuus on ollut monin paikoin varsin suurta, mikä on paikoin aiheuttanut tietämättömyyttä yhteistyön periaatteessa mahdollistavasta lakipohjasta ja hyvistä käytännöistä. Usein syyt nuoria ja heidän tuentarpeitaan koskevaan radiohiljaisuuteen kuitenkin jäävät etsiville hämärän peittoon: ”Uusien asiakkaiden ohjaus on täysi mysteeri, missä ovat alta 29-vuotiaat heidän [= työllisyysalueen] rekistereissä olevat?” (etsivät nuorisotyöntekijät läntiseltä Uudeltamaalta).

”Työllisyyspalveluiden aktiivisuus nuorten suuntaan on ollut tosi heikkoa. Nuoret odottavat pitkiä aikoja, että saavat oman työntekijän kiinni. Nuorten aktivointisuunnitelman ja työnhakuvelvoitteiden asettaminen ja seuranta on jäljessä, mikä on nuoria passivoivaa” – etsivät nuorisotyöntekijät pääkaupunkiseudulta

Kolmanneksi yleisin etsivien nuorisotyöntekijöiden työllisyysalueiden toiminnasta esiinnostama teema liittyy ennen kaikkea huoleen siitä, miten pitkiä aikoja nuoret paikoin joutuvat nyt odottelemaan ja jonottamaan päästäkseen etenemään palveluissa. Tätä koskevat noin 20 huomiota tulivat leimallisesti etenkin asukasmääriltään suurempien kuntien etsivän nuorisotyön tiimeiltä. Prosessien hitauden ohella muutama etsivä kiinnitti huomiota niiden paikoin lisääntyneeksi katsottuun kankeuteen ja mekaanisuuteen: nuorten lomakkeiden ja liitteiden kanssa tekemien virheiden kerrottiin johtavan nyt aiempaa herkemmin sanktioihin, eli esimerkiksi työttömyysturvaoikeuden katkeamisiin, mitä ei nähty nuorten työnhaun edistämisen kannalta tarkoituksenmukaiseksi.

Useimmin kirjauksissa kuitenkin toistuvat työllistymistä edistävän monialaisen tuen yhteistoimintamallissa (TYM) todistetut vaikeudet. Useammalta alueelta tulevien huomioiden mukaan nuorten jonotusajat TYM-palveluihin tapaavat tätä nykyä venyä monen kuukauden mittaisiksi. Tämä koetaan erityisen harmilliseksi, koska juuri TYM-palveluilta tukea tai päätöksiä (esim. ohjausta kuntouttavaan työtoimintaan) tarvitsevat nuoret ovat yleensä muita nuoria heikommassa työmarkkina-asemassa. Heidän tilanteensa edistämiseen kaivattaisiin palvelujärjestelmän suunnalta ripeitä ja päättäväisesti räätälöityjä toimia. Sosiaaliohjauksen osalta huomattiin myös joitakin rakenteellisia epäselvyyksiä: jos nuori on TYM:n asiakkaana samalla, kun hänellä on asiakkuus psykiatrian poliklinikalla tai aikuissosiaalityössä, joissa myös tarjotaan sosiaaliohjausta, niin saattaa hämärtyä, minkä tahon toimesta nuoren sosiaaliohjausta hallinnoidaan.

Katsaus monialaiseen yhteistyöhön ja palvelupuutteisiin aluehallintoviraston tietojen avulla

Tilannekuvakoosteessa on hyödynnetty etsivän nuorisotyön aluekoordinaattorien johtaman tiedonkeruun ohella myös aluehallintoviraston tietoja: PARent-järjestelmän kautta etsivästä nuorisotyöstä kertyviä tilastoja – joita julkaistaan nuorisotilastot.fi-sivustolla – sekä etsivää nuorisotyötä järjestäville organisaatioille kohdennetun vuosittaisten etsivän nuorisotyön AVI-OKM –kyselyjen tuloksia (viimeisin kysely toteutettiin aluehallintoviraston tietotiimin toimesta ajalla 7.1.-12.2.2025). Näistä aiemmin julkaisemattomista ja nyt aluehallintoviraston kanssa yhteistyössä julkaistavista tiedoista selviää mm. se, mistä nuorten kannalta olennaiseksi katsotusta palvelusta eri kuntien etsivässä nuorisotyössä koetaan valtakunnallisesti kaikista yleisimmin puutetta:

Valtakunnallisesti kaikista yleisimmäksi olennaiseksi palvelupuutteeksi etsivät nuorisotyöntekijät nostivat nuorten tuetun asumisen palvelujen puutteet kunnassaan (n=113 organisaatiota, 48 % etsivän nuorisotyön organisaatioista). Seuraavaksi yleisimpiä kunnissa olivat puutteet mielenterveyden hoitoon (47 %), matalan kynnyksen keskusteluapuun mielenterveydestä ja/tai päihdeongelmista (41 %) sekä päihde- ja riippuvuushoitoon (40 %) liittyvistä palveluista. Kaikkien näiden kohdalla puutetta kuitenkin koettiin nyt hieman harvemmalla paikkakunnalla kuin edeltävänä vuonna.

Merkillepantavaa on, että monista työ- ja toimintakykyä vahvistavista palveluista koetut puutteet nousivat viimeisimmässä kyselyssä rytinällä kyselyn kaikkiaan 49:stä vaihtoehdosta valtakunnallisesti yleisimpien palvelupuutteiden selkeään kärkikymmenikköön: etenkin palkkatukityöpaikoista (38 %, +14 % edelliseen vuoteen), tuetusta oppisopimuksesta (37 %, +7 %), starttivalmennuksista (36 %, +2 %) ja kuntouttavasta työtoiminnasta (33 %, +5 %) koettiin myös AVI-OKM -kyselyn perusteella aiempaa yleisemmin puutetta eri kunnissa ympäri Suomen.

Aluekoordinaattorien nostot summaavat kentän tilanteen

Etsivän nuorisotyön aluekoordinaattorit (yht. 18 hlöä) kokosivat keskuudestaan työn kannalta merkittävimpiä nuoria ja/tai palveluita koskevia, etsiväkentällä alueelta toiselle nyt puhuttelevia ajankohtaisnostoja. Nostot tiivistyivät yhteenvetäjäksi valitun Pirkanmaan aluekoordinaattori Matias Vauhkosen (Lempäälän kunta) johdolla neljään otsikkoon.

Ensinnäkin monien keskeisten palveluiden harveneminen ja etääntyminen, jota etsivät nuorisotyöntekijät ovat todistaneet läheltä jo pidempään, on vuoden aikana jatkunut ja syventynyt entisestään. Kehitys on nyt saavuttanut pisteen, jossa monet heikossa kunnossa olevat nuoret eivät paikoin jaksa enää edes yrittää hakeutua esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Sen yrittäminenkin arvellaan liian haastavaksi ja vähäisiä voimavaroja kuluttavaksi, eikä nuorilla tai heidän läheisillään ole välttämättä juurikaan uskoa siihen, että he voisivat saada noista palveluista oikeasti apua. Kannattelevan työn lisäksi monenlainen tuki- ja ohjaustyö jää nyt paikoin yksin etsivän nuorisotyön varaan.

Toiseksi: kunnat ovat heikon työllisyystilanteen ja siihen liittyvien vastuidensa sekä vähenevien verotulojensa takia nyt taloudellisesti aiempaa hauraammassa tilanteessa, mikä uhkaa johtaa etsivän nuorisotyön ja työntekijöiden nuorille antaman tuen heikentymiseen. Epätoivottava tapahtumakulku, josta valitettavasti on nähty vuoden aikana koordinaattorien mukaan yhä enemmän orastavia merkkejä, realisoituisi täydellä painollaan, jos kuntien talousvaikeudet johtaisivat työn järjestämisen tai etsivien arkista työskentelyä nyt kannattelevien ja vahvistavien ammatillisten rakenteiden rapautumiseen lyhytnäköisten kiristysten, periaatepäätösten tai leikkauksien myötä.

Nyt laadukkaana pidetyn kohtaamistyön (ks. tuorein raportti Sovari-tuloksista) edellytykset paikallistasolla vääjäämättä heikentyisivät, mikäli kuntien ymmärrys tuloksellisen ja vaikuttavan työn mahdollistavista tekijöistä osoittautuisi heikoksi ja etsivän nuorisotyön toimintabudjetit kävisivät niin niukoiksi, etteivät työntekijät esimerkiksi kykenisi enää liikkumaan joustavasti nuorten luo ja yhdessä heidän kanssaan; eivät saisi työnohjausta haastavien asiakastilanteiden prosessointiin ja rakentavien ratkaisukeinojen löytämiseen; eivätkä pääsisi osallistumaan koulutuksiin tai alueverkostojen kasvokkaisiin kokoontumisiin toimintatapojensa kehittämisen, jakamisen ja tunnekuormaa helpottavan vertaistuen merkeissä.

Mikäli taloudellisisten paineiden vaikutuksesta kuntien katseet ja intressit kapenevat niin suppeiksi, että käytännössä ainoastaan päivittäisellä selviytymisellä kunnan omista lakisääteisistä ydinfunktioista nähdään enää olevan merkitystä, saattavat jotkut kyseenalaistaa myös kansallisella tasolla pitkään kehitetyn, työotteen yhtenäisyyden ja laadun kannalta keskeisen aluekoordinaation arvon ja merkityksen ylipäätään. Tällöin uusien aluekoordinaattoreiden ja ennen kaikkea vastuutehtävään valmiiden organisaatioiden löytäminen voi osoittautua haastavaksi.

Etsivän nuorisotyön aluekoordinaattorit toivat nostoissaan lisäksi esille nuorille tarjolla olevien kuntoutumismahdollisuuksien jyrkän vähentymisen, johon ilmiönä näyttää kuuluvan myös vammaispalvelujen auttavan roolin hämärtyminen viime aikoina – kenen palvelujärjestelmässä on tarkoitus nyt ohjata ja tukea vammaispalveluihin periaatteessa oikeutettuja nuoria, ja mihin suuntaan – sekä työmarkkinoilla jatkuvasti korkeammalle nousevan työllistymiskynnyksen, jonka takia jo varsin moni osaava ja itsevarmakin nuori jää vaille työkokemusta, puhumattakaan niistä etsivien kohtaamista nuorista, joiden usko omiin kykyihin tai sosiaaliset taidot saattavat olla heikommalla tolalla.

Ja mitä muuta mahtuu yhteen tilannekuvakoontiin? Tule ja katso!

Tilannekuvan uumenista löytyy mm. myös tarkemmin alueet erotteleva taulukko (sivu 15), jonka avulla tiedonkeruun tuloksiin voi perehtyä eri aluehallintovirastojen alueiden ja maakuntien osalta. Mukana on myös avainmittareiden tarkastelua asukasluvultaan eri kokoluokkiin kuuluvien kuntien osalta (sivut 15-19), sillä etsivän nuorisotyön paikallisten ominaispiirteiden tiedetään elävän aina jossain määrin sen mukaan, kuinka paljon kunnassa on nuoria ja tarjontaa palveluista. Lisäksi tilannekuvan lopussa on luonnollisesti sääennusteita ja tuulivaroituksia etsivään nuorisotyöhön vuodelle 2026 sekä koontia #INTO25-tapahtumassa paikalle runsaslukuisina kokoontuneiden etsivien kanssa käydyistä keskusteluista.

Mitenkään kaikenkattava koonti ei tämä tilannekuva silti kuitenkaan ole: esimerkiksi etsivien nuorisotyöntekijöiden nuorten parissa tekemän työn tuloksia ja vaikutuksia käsitellään muissa yhteyksissä, kuten Inton infograafeissa ja Sovari-raporteissa, lukuisten Nuorisotilastot.fi:ssä julkaistavien tietojen ohella. 

Tarkka kuva kentän tilanteesta ja sen kehityssuunnista on etsivien nuorisotyöntekijöiden ja nuorisotyöllisen kentän organisaatioiden, aluekoordinaattorien ja kohta aloittavan Lupa- ja valvontaviraston sekä Inton että opetus- ja kulttuuriministeriön yhteinen intressi – jatketaan kuvan tarkentamista yhdessä vuonna 2026!

Kategoriat

• Uutinen