Palveluekosysteemi nuorille NEET-tilanteessa, tarujen Shangri-La? Oppeja NEETHelsinki-hankkeesta
Miltä näyttää palveluekosysteemi, kun sitä katsotaan suhteessa koulutuksen ja työn ulkopuolella oleviin nuoriin? NEETHelsinki-hanke kehitti työkaluja palvelujärjestelmän kartoittamiseen sukeltamalla pääkaupungin palvelurakenteiden syvään päätyyn. Samalla paljastui kriittinen epäsuhta ruohonjuuritason venymisen ja strategisen koordinaation puutteen välillä. Tulokset peräänkuuluttavat rakenteellista ryhtiliikettä valtakunnalliselta paikalliselle tasolle. Komealla ekosysteemipuheella ei pitkälle pötkitä – tarvitaan tahtoa ja vastuunkantoa aidosti vaikuttavasta monialaisesta yhteistyöstä, jotta nuoria ei jätetä yksin selviytymään järjestelmän aukkokohdista.
Miltä näyttää palvelujärjestelmä NEET-tilanteessa – eli koulutuksen, työn ja usein myös tarvitsemiensa palvelujen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten – näkökulmasta katsottaessa? Kuinka tuo järjestelmä pelaa yhteen, hahmottuu ja koordinoituu silloin, kun erilaisia toimintoja ja palveluja on olemassa lukuisa joukko eri toimialojen alaisuudessa omine hallintoine ja tavoitteineen? Tätä tarkasteltiin maamme suurimman kaupungin nuorten palveluihin sukeltaneessa NEETHelsinki-hankkeessa 9-12/2025. AMI-säätiön rahoittaman hankkeen selvitysosion toteutti Owal Group oy yhdessä Inton kanssa aseteltujen askelmerkkien pohjalta.
Inton tavoitteena hankkeessa oli paitsi kirkastaa näkemystä nuorten palvelujärjestelmästä ylipäätään selvittämällä sen konkreettista toimintaa siellä, missä palvelu-ulottuvuuksia on määrällisesti eniten, myös saada etsivän nuorisotyön ja työpajojen valtakunnallisen kentän käyttöön jaettuja työkaluja ja malleja kunkin organisaation oman toimintaympäristön kartoittamiseen. Näin muillakin paikkakunnilla voidaan entistä johdonmukaisemmin tarkastella, miten NEET-tilanteessa olevat nuoret tulevat siellä palvelurakenteessa huomioiduiksi. Yhteisen kuvan piirtäminen toimintaympäristöstä palvelee etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajan paikallisten kohderyhmien määrittämistä, strategisten yhteistyökumppanien valintaa ja toimintamallien hiomista – jotta tavoitetaan ne nuoret, jotka haluammekin tavoittaa, ja kykenemme toimimaan heidän tukenaan sujuvasti monialaisen yhteistyön keinoin.
Etsivä nuorisotyö ja nuorten työpajat, oikeat tahot kysymään vaikeat kysymykset!
Kohdennettu nuorisotyö – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta – kohtaa nuoret elämänkulun nivelvaiheissa ja toimii palvelujärjestelmän risteyskohdissa sekä rajapinnoilla, katkoskohdissakin (ks. Etsivän nuorisotyön käsikirja, Into 2022; Työpajatoiminnan käsikirja, Into 2023). Työssä todistetaan läheltä, jos nuori ja tarjolla olevat palvelut eivät onnistu kohtaamaan toisiaan, yhteydet syystä tai toisesta katkeavat, tai nuoren elämäntilanteeseen ja valmiuksiin soveltuvaa askelmaa ei palveluvalikosta kertakaikkiaan löydy. Esimerkiksi etsivät nuorisotyöntekijät ovat nuorten rinnallakulkijoiden ohella sanoittajia, tulkkeja ja saattajia nuoren ja viranomaisempien tahojen, palveluiden ja etuuksien välisessä, usein vaikeasti hahmotettavassa ja joskus yllättävin tavoin kumpuilevassa maastossa. Jo pidempään onkin puhuttu erityisestä etsivän katseesta (ks. Puuronen 2014), joka voi paikantaa ja auttaa yksittäisen nuoren kohtalon käänteiden ohella yhteiskunnallisia poltto- ja kipupisteitä myös laajemmin.
Juuri tämä ruohonjuuritason tapahtumarikas näköalapaikka, mistä käsin työntekijät päivittäin katselevat niin sanottua palveluekosysteemiä, tekee kohdennetusta nuorisotyöstä luontevan tahon myös käynnistämään kunnassa tai alueella palvelujärjestelmätarkastelun laaja-alaisempia prosesseja. Käytännössä se voi tapahtua esimerkiksi kuntien lakisääteisten nuorten ohjaus- ja palveluverkoston avulla. Silloin verkoston toimijat yhdessä ottavat nuorten palvelujen ja toimintamallien koko helahoidon syyniinsä, kysyen: ketä tämä kaikki tekeminen nyt palvelee ja kuinka? Mistä kohdista nuoret saattavat pudota palvelujen ulkopuolelle, ja missä siis voimme työskennellä yhteen vielä paremmin – jotta yksikään nuori ei jäisi yksin? Näin toimittiin Helsingissä syksyllä 2025, kun Owal Group ja kaupunki käynnistivät etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajojen tarkastelukulmasta Inton kanssa viritetyn selvittelyn.
Palvelujärjestelmäselvityksen ABC – resepti sukellukseen pinnan alle
NEETHelsinki-hankkeessa hyödynnettiin monimenetelmäistä lähestymistapaa, jossa vaiheet olivat seuraavanlaiset:
- KARTOITUS kirjallisten selvitysten ja tilastotarkastelujen, eli dokumenttianalyysin, sekä alustavan toimijakartoituksen muodossa.
- Tarkoituksena: selvittää NEET-ilmiön mittaluokka, ja se ketkä kunnassa toimivat NEET-tilanteessa olevien nuorten parissa. Mitkä vaikuttavat määrällisesti ja laadullisesti tarkasteltuna avaintoimijoilta? Tuotoksena listaus toimijoista ja tiiviit roolikuvaukset.
- HAASTATTELUT ASIANTUNTIJOILLE, jotka kunnan alueella toimivat nuorten parissa.
- Mukana sekä kentän työntekijöitä että esihenkilöitä nuorisopalveluista (etenkin etsivä nuorisotyö), koulutuksen ja kasvatuksen parista (etenkin ammattioppilaitos), sosiaali- ja terveyspalveluista (etenkin nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut), työllisyyspalveluista, Ohjaamosta, Puolustusvoimista, järjestöistä sekä seurakunnasta.
- Tarkoituksena: selvittää eri toimijoiden tavoitteet, roolit, sekä yhteistyösuhteet ja toimintamallit (nuorten ohjaus, tiedonvaihto, koordinaatio) ja niiden sujuvuutta koskevat näkemykset. Samalla kerättiin tietoa hyvistä käytännöistä sekä tyypillisistä vaaranpaikoista, joihin osuessaan nuoret saattavat tipahtaa palveluiden ulkopuolelle.
- Lisäksi: HAASTATTELUT MYÖS VIERUSKUNNISSA (Espoo ja Vantaa) toimiville asiantuntijoille, tarkoituksena vertailla kuntien palveluekosysteemien rakennetta ja toimintaa, paikantaa yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia.
- YKSILÖHAASTATTELUT JA KESKUSTELUTILAISUUS NUORILLE, jotka tavoitettiin etsivien ja työpajojen kautta.
- Tarkoituksena: hahmottaa nuorten yksilöllisiä palvelupolkuja, kokemuksia palveluiden toiminnasta ja siirtymistä niiden välillä.
- SÄHKÖINEN KYSELY TYÖNTEKIJÖILLE, jotka kohtaavat NEET-tilanteessa olevia nuoria.
- Tarkoituksena: kerätä vastaajien näkemyksiä ja kokemuksia palveluekosysteemin toiminnasta, ongelmakohdista ja hyvistä käytännöistä.
- YHTEISTYÖSKENTELYSESSIOT AMMATTILAISILLE (etenkin esihenkilöt).
- Tarkoituksena tarkastella ja täydentää selvityksen alustavia havaintoja, toimijakartoitusta ja -rooleja sekä yhteistyön olemassaolevia tai puuttuvia käytäntöjä.
Vaiheistettu monimenetelmällisyys on perusteltu ja saatujen kokemustenkin mukaan tarpeellinen lähestymistapa palveluekosysteemin kartoittamiseen etenkin suuremmissa kaupungeissa, joissa erilaisia nuorten parissa toimivia yksikköjä saattaa olla kolminumeroinen määrä. Myös selvitettäessä palvelujärjestelmän toimintaa pienemmässä kunnassa, missä kokonaiskuvasta saatetaan saada ote vähemmilläkin vaiheilla, on tärkeää varmistaa toimivat ja luottamukselliset väylät erilaisten näkökulmien avoimeen julkituloon. On selvää, että palvelujärjestelmän todellisuus saattaa näyttäytyä erilaisena kohderyhmään kuuluville nuorille, työntekijöille, ja ylempänä hallinnossa toimiville asiantuntijoille ja esihenkilöstölle, ja kokonaiskuvan saamiseksi näitä kaikkia on siis aidosti kuultava.
Vaiheiden tarkemmista sisällöistä, kuten nyt Helsingissä esitetyistä ja palvelujärjestelmän toiminnan selvittämisessä yleisesti hyödyllisiksi katsotuista kysymyksistä, on tulossa kevään 2026 aikana materiaalia Inton materiaalipankkiin etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajojen vapaasti käytettäväksi.
NEET-palveluekosysteemi pähkinänkuoressa ja suhdekartastona
Helsingin NEET-ekosysteemin ydin rakentuu selvityksen mukaan nuorisopalvelujen (NUPA), erityisesti etsivän nuorisotyön, sekä lakisääteisempien viranomaispalveluiden, eli työllisyyspalvelujen (TYPA), sosiaali- ja terveyspalvelujen (SOTE, etenkin nuorten sosiaalityö) sekä koulutus- ja ohjauspalvelujen (KASKO, etenkin ammattiopisto ja sen alaiset nuorten työpajat sekä valmennuspalvelut), varaan. Yhteistyön keskeisimmän fyysisen alustan ja solmukohdan muodostaa Ohjaamo Helsinki, jonka arkeen osallistuu säännöllisesti työntekijöitä kaikilta mainituilta toimialoilta. Ytimestä tai sen liepeiltä koetaan kuitenkin puuttuvan jotain olennaista: Helsinki kärsii nuorten mielenterveys ja- päihdepalvelujen saatavuushaasteista, ja nämä palvelut kytkeytyvät ekosysteemiin nyt vain heikosti.
Olennaisia ytimen toiminnalle Helsingissä ovat alla olevassa kartassa nimettyjen kumppanitahojen ohella myös kunnan lakisääteinen nuorten ohjaus- ja palveluverkosto (NOP) sekä kohdennetummin juuri NEET-tilanteessa olevien nuorten kannalta tärkeitä toimijoita yhteentuova NEET-verkosto. Muut tahot, kuten esimerkiksi järjestöjen ja säätiöiden toiminnot, yhdistyvät rakenteellisesti ytimeen yleensä juuri joko Ohjaamon tai mainittujen verkostojen kautta. Lisäksi pääkaupunkiseudun etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajojen koordinoidut, lupa- ja valvontaviraston (ent. aluehallintovirasto) tukemat alueverkostot yhdistävät kyseisten kenttien toimijat tehokkaasti toisiinsa yli organisaatio- ja kuntarajojen.
Toimijoiden välistä suhdeverkostoa kuvataan selvityksessä monisäikeisenä viivarihmastona (ks. kuva alla), joka koostuu vahvoista tai satunnaisista (eheä tai katkonainen viiva), ja rakenteellisista tai henkilöiden välisistä (musta tai pinkki viiva) suhteista. Osan kohdalla havaittiin selvitystyön aikana lisäksi erityisiä tarpeita yhteistyön lisäämiseen (+-merkki):
Nyt tehty kokeellinen visualisointi Helsingin NEET-ekosysteemistä tarjoaa pohjan jatkaa yhteistyösuhteita kuvaavan mallin kehittämistä edelleen – seuraavaksi olisikin mielenkiintoista nähdä, minkälaiseksi kudelmaksi ytimet ja suhderihmat muodostuisivat jossakin toisessa kunnassa. Alustava kokemus NEETHelsinki-hankkeen yhteistyöskentelysessioista on, että tällainen pelkistetty tapa esittää monialaisen yhteistyön dynamiikkaa vähintään toimii erinomaisena lähtölaukauksena keskusteluihin palvelujen, etenkin niiden johtamisen, parissa työskentelevien kanssa. Se, minkälainen viiva omasta organisaatiosta johonkin toisaalle kulkee, tai pitäisi kulkea, herätti sessioihin osallistujien keskuudessa paljon ajatuksia ja sai heidät ottamaan innokkaasti kantaa, ja näin suhdeverkosto hioutui energisen paineen alla kuvastamaan yhteisesti todeksi tai toivottavaksi nähtyä asiaintilaa.
Nuorten ääni: etsivä nuorisotyö ja työpajat malliksi muille
Selvitykseen haastatellut etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajojen kautta tavoitetut nuoret olivat alunperin löytäneet palveluiden pariin pääsääntöisesti jonkun muun ohjaamana. Nuoret olivat olleet erityisen paljon tekemisissä ytimen kanssa: työllistymiseen ja koulutukseen liittyvien palveluiden sekä mielenterveys- ja tukipalveluiden kanssa. Nuorten kokemukset palveluista – ennen kaikkea siitä, kokivatko he tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi – vaihtelivat palvelukohtaisesti merkittävissä määrin.
Raportti toteaa, kuinka ”työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö saivat kohtaamisten osalta eniten kiitosta; työpajoilla kohtaamiset oli koettu lämpöisinä ja nuoret olivat kokeneet voivansa olla avoimia omista tilanteistaan. Etsivä nuorisotyö oli koettu erittäin hyvänä ja nuorten tarpeisiin vastaavana”. Nuorilla oli kokemuksia siitä, että etsivä ei ollut luovuttanut nuoren suhteen, vaikka tämä olisi ollut poissa kuukausia tai kokenut olevansa ”menetetty tapaus”. Yhteyttä oli pidetty, vaikka nuori ei olisi itse uskaltanut ottaa kontaktia etsivän nuorisotyön suuntaan oma-aloitteisesti.
Kokemukset erityisesti mielenterveys- ja terveyspalveluista, työllisyyspalveluista, ja eri palvelujen välisistä siirtymistä olivat raportin mukaan heikkoja. Osa nuorista esimerkiksi koki, ettei mielenterveyspalveluissa huomioitu heidän avuntarpeitaan riittävällä vakavuudella. Hoitokontakteja oli loppunut äkillisesti ilman jatko-ohjeita seuraaviin toimenpiteisiin, ja nuoret olivat joutuneet selvittämään seuraavia askelia yksin, minkä takia palveluiden piirissä olemiseen oli syntynyt viiveitä ja taukoja. TE-palveluissa erityisiä haasteita palvelupolulle olivat aiheuttaneet etenkin vastuuvirkailijoiden vaihtumiset sekä hetket, kun nuorta koskevia lausuntoja olivat tehneet tahot, joille nuori taustoineen ei ollut lainkaan tuttu.
Elämässä eteenpäin auttavaa ihannepalvelua mietittäessä nuoret katsoivat, että toimivimmat palvelut olisivat jo olemassa olevien työpajojen kaltaisia: matalan kynnyksen yksilöllistä ja käytännönläheistä palvelua, joka yhdistää päivärytmin, sosiaalisen tuen ja vertaissuhteet sekä ammatillisen kehittymisen. Nuorten mukaan toimijoiden parempi yhteistyö NEET-tilanteessa olevien nuorten auttamiseksi edellyttäisi mukaan tiedonkulun parantamista, byrokratian keventämistä, ammattilaisten jalkautumista sekä omien tilojensa ulkopuolelle että muiden palvelujen toimipisteisiin ja nuoren asettamista yhteistyön keskiöön.
Tulos: luottamus kantaa, kun rakenteet eivät ja koordinaatio puuttuu
Ammattilaisten osalta selvitys nosti Helsingin NEET-ekosysteemistä esiin kriittisiä, mutta myös toivoa herättäviä havaintoja. Merkittävimpänä nostona voidaan pitää rakenteiden (esim. säännölliset palaverikäytännöt, yhteiset työryhmät, jaetut tilat, yhteiset strategiset tavoitteet) ja yhteisen koordinaation roolien heikkoutta, jonka toivat esille niin työntekijät kuin esihenkilöt – ja jonka painokkuus yllätti selvityksen tehneen Owal Groupin ja Inton asiantuntijat. Kyse ei ole siitä, että erilaisten toimijoiden runsaslukuisuus tekisi kokonaisuudesta Helsingissä lähtökohtaisesti jotenkin mahdottoman hahmottaa ja johtaa, sillä ammattilaiset katsoivat verkoston olevan periaatteessa kyllä hallittavissa. Ongelmana näyttäytyy nyt toimialat läpäisevästä kokonaiskoordinoinnista vastaavan tahon puute, ja koordinoivien roolien jääminen olemassaolevista verkostoistakin huolimatta vastuiltaan epämääräisiksi. Tämä ei luonnollisestikaan ole tarjonnut ekosysteemisten rakenteiden kehittymiselle otollista kasvualustaa.
Arjessa näitä puutteita paikkaa työntekijöiden kyky toimia joustavasti ja monialaisesti keskenään sekä yli hallintorajojen ulottuva luottamus niissä tilanteissa, kun yhteistyö nähdään jonkun nuoren kohdalla toivottavaksi. Yhteydenpidon yleisimpiä väyliä ovat sovitut tietoturvalliset sähköiset kanavat sekä nuoren tarpeesta lähtevät monialaiset tapaamiset tuttujen työntekijöiden kesken. Näin yksilöiden välisistä henkilökohtaisista kontakteista ja suhteista tulee käytännössä niitä sidoksia ja jänteitä, jotka pitävät palvelujärjestelmän paikallista kokonaisuutta jollain tapaa koossa. Juuri nämä kahdenkeskiset yhteydet saavat myös yhteistyön ja yksittäisten nuorten palveluprosessien kannalta elintärkeimpiä tietoja liikkumaan yhdeltä tasolta sekä toimijalta toiselle.
Yhteistyö ja tiedon jakaminen tällä henkilöityneellä mallilla on kuitenkin kaukana optimaalisesta: työntekijävaihdosten aiheuttamasta haavoittuvuudesta tulee systeemitasolla moninkertainen, jos työntekijän mukana lähtevät myös hänestä riippuneet, nuorten ohjauksen ja palvelupolkujen eheyden kannalta ratkaisevat yhteistyösuhteet. Tietokatkosten, sokeiden pisteiden kumuloitumisen ja yleisen tehottomuuden riski kohoaa, kun toimijoilla ei ole käytössä yhteisiä alustoja tai työvälineitä tiedon jakamiseen. Omat haasteensa yhteistyölle yksilötason tiedonsiirtoon tuo myös lainsäädäntö ja tietosuojasäännökset, jotka rajoittavat sitä, miten eri tahoa edustavat työntekijät voivat jakaa toisilleen nuorta koskevia tietoja. Raportti toteaa, kuinka ”työntekijöiden näkökulmasta yhteistyörakenteet eivät ole riittäviä, eikä yhteistyö ole riittävän vastavuoroista”.
Nivelvaiheisiin vaikuttaa ammattilaisten näkemyksen mukaan jäävän mahdollisia aukkokohtia. Järjestelmä tunnistaa nuoren hyvin silloin, kun hän on instituution sisällä (oppilaitos, työllisyyspalvelut) ja viime vuosina on kehitetty onnistuneesti niiden sisäistä poluttamista, esimerkiksi ammattiopistossa alalta toiselle vaihtamista. Riski palvelupoluilta tipahtamiseen kuitenkin kasvaa käsinkosketeltavaksi, jos nuori siirtyy organisaation piiristä muualle, eikä hänen kanssaan ole määritelty jatkopalveluita tai ketään ammattilaista ole kytketty siirtymän tueksi. Tieto nuoresta ja hänen tilanteestaan ei välttämättä siirry uudelle toimijalle, ja nuori jää turhaan odottamaan yhteydenottoa uudesta palvelusta. Yksin jäämisen tai kotiin vetäytymisen haitalliset seuraukset saattavat päästä kumuloitumaan pitkäkestoisesti, kun kotiin vietäviä palveluita, esim. mielenterveys- ja päihdetyötä, Helsingissä ei tällä haavaa juuri ole.
Ekosysteemiretoriikasta nuorten palvelujen jaettuun tahtotilaan
Näyttää perustellulta kysyä, toimiiko ekosysteemipuhe NEET-tilanteessa olevien nuorten palvelujen kohdalla toistaiseksi lähinnä retorisena verhona, joka peittää alleen tosiasiallisen sirpaloitumisen tai siiloutumisen, eli eri palveluja ohjaavien rahoituskanavien, lakiperustojen ja tavoitteiden erkaantumisen toisistaan. Systemaattisen yhtenäistoiminnan ja samaan suuntaan orgaanisesti kasvavan ekosysteemin sijaan kenttä näyttäytyy päällekkäin lankeavien verkostojen, epäselvien tavoitteiden ja satunnaisten kahdenvälisten kontaktien hajanaisena saaristona, jota leimaavat toistuvat prosessikatkokset ja hyvää tarkoittavien kehittämistoimien painuminen pohjaan pian niiden lähdettyä matkaan. Tässä ei puhuta yksinomaan Helsingille ominaisesta ilmiöstä, vaan yleisemmästä kehityskulusta: palveluiden järjestäminen näyttäytyy yhä tarkkarajaisempien prosessien hallintana, jossa kunkin alan omien rajojen varjelu kyseisen palvelun rahoituksen kohdistumisen nimissä saattaa mennä auttamisen edelle (ks. myös Inton artikkeli 3.11.2025).
NEETHelsinki-selvitys tuo esiin, kuinka sekä toimijat, henkilöstö että nuoret kokevat palvelujärjestelmän monitahoiseksi ja liian löyhästi organisoiduksi. Monialaista yhteistyötä ja koordinointiin käytössä olevia rakenteita ei ole johdettu riittävän tavoitteellisesti tai huomioiden NEET-tilanteessa olevia, nivelvaiheisiin ja siirtymiin enemmän ohjausta ja tukea tarvitsevia nuoria. Järjestelmän osatekijät toimivat näiden nuorten kohdalla nyt yhteen vain, koska osaavat ammattilaiset kiertävät jäykkiä rakenteita henkilökohtaisten suhteiden varassa ja silloittavat yhteistyön puuttuvia toimintamalleja tapauskohtaisilla ratkaisuilla. Esimerkiksi kohdennetulle nuorisotyölle ominainen ja kiitosta keräävä ”saattaen vaihtamisen” toimintamalli ei kuitenkaan ole vielä levinnyt jäsentyneesti muihin haavoittuvassa asemassa olevia nuoria kohtaaviin palveluihin. Kuten raportti esittää, tilanne ”korostaa tarvetta kehittää palveluja, jotka tukevat nuorta kokonaisena ihmisenä ja rakentavat luottamusta institutionaalisen kontrollin sijaan”.
Raportti puhuu strategisen johdon ja nuoria kohtaavien työntekijöiden todellisuuksien eriytymisestä ”kaksoiskuvana”: johtohenkilöstö näkee yhteistyön tilasta edessään erilaisen kuvan kuin ruohonjuuritasolla työskentelevät. Yhtäältä johtotaso ymmärtää monialaisen yhteistyön ja keskuudessaan vallitsevan luottamuksen välttämättömäksi lähtökohdaksi, jota ilman ekosysteemi ei voi toimia – mutta tuo ymmärrys ja luottamus ei hallinnossa kuitenkaan käänny päätöksiksi, jotka kantautuisivat kentälle ja rakentaisivat käytäntöä. Tällöin johtaminen, vastuunkanto ja rakenteet eivät tue työntekijätasolla tapahtuvaa arjen yhteistyötä riittävästi. Ilman rakenteellista tukea ja yhteistä koordinaatiota johtotason luottamussuhteiden hyödyt eivät valu työntekijätasolle tai nuorten palvelupoluille. Palveluiden strateginen ja operatiivinen todellisuus uhkaavat näin eriytyä toisistaan. Ja jos todellisuus ei ole yhteinen ja jaettu, riski ohipuhunnasta kasvaa ja johdonmukainen kehittäminen on vaikeaa.
Kuten Owal Groupin selvityksen tulokset esittävät, tällä hetkellä palvelujen yhteistyö näyttää koostuvan lähinnä palvelujen kahdenkeskisistä hetkellisistä säikeistä, joiden taustalta puuttuu laajempi kokonaiskuva, –tahto, ja institutionaalinen sidoksisuus. Etsivien nuorisotyöntekijöiden ja työpajakentän kokemusten perusteella tilanne ei rajoitu vain pääkaupunkiin, vaan toistuu halki Suomen. Nyt jos koskaan olisi syytä vihdoin kehittää ei vain palveluja vaan myös palvelujen laajaa kokonaisuutta niin, että se organisoituu jaetun johtoajatuksen ja kantavan tahdon mukaan: toimimaan entistä huolellisemmin yhdessä sen eteen, ettei yhdenkään nuoren tarvitse selviytyä yksin.
