”Yksi malli ei riitä kaikille” – Oppivelvollisuuswebinaari peräänkuulutti yksilöllisiä polkuja
Vuoden 2025 Oppivelvollisuuswebinaari kokosi yhteen 476 osallistujaa keskustelemaan nivelvaiheen koulutuspoluista ja nuorten sujuvista siirtymistä. Oppivelvollisuuden ja monialaisen yhteistyön kissat nostettiin pöydälle webinaarimuodossa jo neljättä kertaa, eikä ajankohtaisista aiheista tai keskustelusta ollut tälläkään kertaa pulaa.
Oppivelvollisuuswebinaariin ilmoittautuneista suurin osa tuli opinto-ohjauksen ja -neuvonnan tai muuten opetuksen ja koulutuksen tai niiden johtamisen parista, mutta myös esimerkiksi etsivän nuorisotyön, nuorten työpajojen ja opiskeluhuollon työntekijät olivat hyvin edustettuina (ks. kuva artikkelin lopussa). Tapahtuman juonsi Miikka Piiroinen, etsivän nuorisotyön asiantuntija Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry:stä. Webinaarin järjestivät yhteistyössä Into, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ja oppivelvollisuuden valvonnan ja ohjauksen parissa toimivien Valpasverkosto.
Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus ja sen uudistaminen
Johtaja Kurt Torsell Opetushallituksesta avasi webinaarin laajalla katsauksella tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen (TUVA) kehittämistyöhön. Vuoden 2024 Owal Groupin selvityksen mukaan TUVA on toimiva koulutusmuoto, joka tukee monenlaisia opiskelijoita siirtymisessä toisen asteen opintoihin. Kehittämistarpeita on tunnistettu erityisesti rahoituksessa, kielitaidon arvioinnissa, opiskeluhuollossa ja tuen yhdenvertaisessa saatavuudessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö onkin käynnistänyt valmistelun koulutuksen uudistamiseksi ja oppivelvollisuuslain tarkentamiseksi. Työryhmän työn on määrä tuottaa raportti ja mahdollinen hallituksen esitys 2026.
OAJ:n erityisasiantuntija Mirjami Lehikoinen painotti, että TUVA-koulutukselle on kasvava tarve, mutta sen toteutus ei ole kaikkialla yhdenvertaista. Hän nosti esiin muun muassa liian suuret ryhmät, tuen puutteen ja rakenteet, jotka eivät aina mahdollista opiskelijoiden yksilöllisiä polkuja. Lehikoinen korosti, että TUVA tulee turvata opettajan antamana lähiopetuksena, ja että opiskelijalle on määriteltävä oikeus oppimisen tukeen myös TUVAssa.
Myöhään maahan tulleiden koulutuspolut nivelvaiheessa esitteli
OAJ:n erityisasiantuntija Mirjami Lehikoinen Päivi Lyhykäisen valmistelun pohjalta. Esityksessä tarkasteltiin, millaisia haasteita myöhään maahan tulleet nuoret kohtaavat koulutuspoluillaan. Erityisesti alle 17-vuotiaille, joilla ei ole perusopetuksen päättötodistusta ja joiden opetuskielen osaaminen on vielä heikko, ei nykyjärjestelmässä ole selkeää opiskelupaikkaa.
Esityksessä korostettiin tarvetta luoda opetuskielen osaamiseen valmistavat opinnot TUVA:an, aikuisten perusopetukseen tai vapaan sivistystyön koulutuksiin, jotta nuoret voisivat ensin vahvistaa kielitaitoaan ja vasta sen jälkeen jatkaa tutkintotavoitteisiin opintoihin.
Tämä edellyttäisi muun muassa aikuisten perusopetuksen ikärajan laskemista 16 vuoteen, opetussuunnitelman ja rahoituksen määrittelyä sekä oppimisen tuen varmistamista. Kielen vahvistaminen nähtiin avaintekijänä sujuvien siirtymien ja yhdenvertaisten koulutuspolkujen turvaamisessa. Kokemusasiantuntija Sakariye Ali korosti kielenopetuksen, selkeiden siirtymäpolkujen, aktiivisen ohjauksen ja aikaisemman osaamisen tunnistamisen merkitystä. ”Se helpotus, kun joku selittää askel askeleelta, auttaa hakemuksessa tai ojentaa auttavan käden — ne hetket voivat muuttaa elämän.”
Oppivelvollisuuden suorittaminen työpajaympäristössä
Opetus- ja kulttuuriministeriön vastuualuejohtaja Kati Lounema esitteli, miten oppivelvollisuuden suorittamista työpajaympäristössä on tarkoitus edistää osana TUVA-koulutuksen kehittämistyötä. Lounema totesi, ettei hallitusohjelmaan kirjatulle oppivelvollisuuden suorittamiselle työpajatoiminnassa ole lainsäädännöllisiä esteitä. Toteutuksen katsotaan kuitenkin kaipaavan vielä selkiyttämistä.
Työpajoja voidaan hyödyntää erityisesti nivelvaiheessa, kun nuori tarvitsee tukea esimerkiksi opiskelualan valinnassa sekä ammatillisen koulutuksen aikana, jos nuori on vaarassa keskeyttää koulutuksensa. On kuitenkin huomattava, että oppivelvollisen on nykyisin ensin hakeuduttava tutkintoon johtavaan tai TUVA-koulutukseen, josta hänet voidaan ohjata työpajalle.
Lounema korosti, että yhteistyön, sopimusten ja rahoituksen käytäntöjä on vielä kirkastettava, jotta työpajatoiminnan mahdollisuuksia voidaan hyödyntää tarkoituksenmukaisesti. Työryhmä kerää parhaillaan kentältä hyviä käytäntöjä ja esimerkkejä kehittämistyön tueksi.
❗Nuorten työpajojen toivotaan nyt toimittavan tietoja kaikista hyviksi kokemistaan oppilaitosyhteistyön käytännöistä (esim. lyhyt kuvaus toimintamallista ja siitä, mitä tahoja se koskee) sekä toiveet järjestelyjen sujuvoittamisesta suoraan opetus- ja kulttuuriministeriöön, osoitteeseen: lamos.okm@gov.fi.
Kommenttipuheenvuorossaan Katriina Wiiala (Ekami, Rannikkopajat) toi esiin työpajakentän näkökulman: vaikka toimintamalleja ja osaamista on jo paljon, erityisesti tiedon puute ja rahoituksen epäselvyydet ovat hidastaneet ja haitanneet yhteistyötä. Hän muistutti, että ennen oppivelvollisuuslain muutosta työpajat tavoittivat suuren joukon 17-vuotiaita. Nyt tarvitaan ratkaisuja, jotta yksikään nuori ei jäisi tarvitsemiensa palveluiden ulkopuolelle.
Wiiala korosti, että työpajat tarjoavat sosiaalisesti vahvistavia oppimisympäristöjä, jotka mahdollistavat kokonaisvaltaisen tuen, pienryhmässä toimimisen ja yksilöllisen etenemisen opinnoissa. Tämä vastaa nuorten tarpeisiin ja ehkäisee opintopolulta putoamista. Hyviä malleja löytyy jo: on tärkeää, että työpajoja hyödynnetään entistä laajemmin oppivelvollisten tukena. Myös webinaarin päätössanat lausunut OAJ:n Tuomo Laakso toi vahvasti esille tarvetta terävöittää työpajojen rooliin liittyvää kansallisen tason informaatio-ohjausta.
Helsingin monialaisen oppivelvollisuustiimin toimintamalli
Helsingin kaupungin oppivelvollisuusasiantuntija Katrina Nylund ja tiimin jäsenet Hanna Koponen, Nelli Kähärä ja Maarit Makkonen esittelivät, miten kaupungin monialainen oppivelvollisuustiimi toteuttaa asuinkunnan ohjaus- ja valvontavastuuta. Helsingin malli perustuu tiiviiseen moniammatilliseen yhteistyöhön: tiimissä toimii oppivelvollisuusasiantuntijoita, -ohjaajia, sosiaalityöntekijä ja terveydenhoitaja, jotka yhdessä tukevat nuoria yksilöllisesti tilanteissa, joissa opinnot ovat keskeytyneet, jääneet aloittamatta tai nuori on muuttanut ulkomailta. Asiakkuus tiimissä päättyy, kun nuori on saanut opiskelupaikan tai täyttää 18 vuotta.
Nuorta tavataan useasti ja hänen tilanteensa selvitetään yhdessä perheen ja verkoston kanssa. Moniammatillinen yhteistyö mahdollistaa koulutuksellisen ja sosiaalisen tuen tarjoamisen. Mallin vahvuuksina nähtiin laaja osaaminen ja mahdollisuus jalkautuvaan työhön, kun taas haasteita tuovat esimerkiksi eri hallinnonalojen kirjaamisjärjestelmät ja rajalliset erityisopiskelupaikat.
Porvoon kaupungin kommenttipuheenvuorossa Seija Levänen toi esiin, että pienemmissä kunnissa ohjaus- ja valvontavastuu toteutuu usein yhden tai kahden henkilön voimin. Hän korosti yhtenäisten toimintamallien ja kollegiaalisen tuen merkitystä, jota Valpasverkosto tarjoaa.
Kuntouttava opetus – kenelle, miten ja miksi?
Väitöskirjatutkija Anna-Kaisa Peruskivi (Lapin yliopisto) tarkasteli alustavien tutkimustulostensa pohjalta kuntouttavan opetuksen tarvetta osana Suomen oppivelvollisuusjärjestelmää. Hänen tutkimuksensa osoittaa, että nykyinen koulutusjärjestelmä ei kykene riittävästi tukemaan psyykkisesti oireilevia tai muuten haavoittuvassa asemassa olevia nuoria. Monille näistä opiskelijoista myöskään TUVA ei tarjoa riittävää tukea, vaan tarvitaan yksilöllisempi malli, jossa opiskelua voi yhdistää vahvaan sosiaali- ja terveydenhuollon tukeen.
Peruskiven mukaan kuntouttava opetus voisi tarjota vaihtoehdon nuorille, joille tutkintotavoitteinen koulutus ei hetkellisesti ole realistinen. Malli edellyttäisi pieniä ryhmiä, riittäviä resursseja, tiivistä moniammatillista yhteistyötä ja valtakunnallista ohjausta. Tutkimuksen ensimmäinen vaihe osoitti, että 97 prosenttia opetus- ja ohjausalan ammattilaisista pitää kuntouttavan opetuksen kehittämistä tärkeänä. Myös oppivelvollisuuswebinaarin saamissa palautteissa (n=90) juuri kuntouttava opetus, sille koettu tarve ja kehkeytymäisillään olevan mallin kiinnostavuus, mainittiin useammin kuin mikään muu päivän sisällöistä, mikä osaltaan todistaa aiheen olevan varsin merkittävä niille erilaisille ammattiryhmille, jotka toimivat opiskelun nivelvaiheiden ohjauksen ja tuen äärellä.
Kuntaliiton erityisasiantuntija Ilkka Eronen täydensi esitystä tuomalla esiin, että oppivelvollisuuden laajeneminen on tehnyt näkyväksi opiskelijat, joille nykyiset koulutusmuodot eivät sovellu. Hän korosti, että kuntouttava opetus ei korvaisi olemassa olevia palveluja, vaan täydentäisi niitä yhdistämällä työpajatoiminnan, ammatillisen koulutuksen ja hyvinvointialueiden palvelut. Eronen painotti, että vastuiden, rahoituksen ja yhteistyön käytäntöjä on selkeytettävä – ja että ratkaisu löytyy ennen kaikkea rakenteiden kehittämisestä, ei välttämättä uudesta lainsäädännöstä.
Mitä kuuluu TELMA-koulutukseen?
Opetushallituksen opetusneuvos Tarja Heikkinen esitteli työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan TELMA-koulutuksen ajankohtaisia kuulumisia. TELMA on tarkoitettu erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle, jolla ei sairauden tai vamman vuoksi ole mahdollisuutta siirtyä tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Koulutus tarjoaa valmiuksia arjen hallintaan ja osallisuuteen sekä työtoimintaan.
Heikkinen kertoi, että TELMA-koulutuksen perusteita ollaan uudistamassa, jotta ne vastaisivat nykyisiä lakeja, hyvinvointialueuudistusta sekä opiskeluhuoltoa ja oppivelvollisuutta koskevia määräyksiä. Uudistuksessa tarkastellaan osaamistavoitteita, koulutuksen rakennetta ja arviointia sekä selkeytetään vastuunjakoa koulutuksen järjestäjien ja hyvinvointialueiden välillä. Uudistetut perusteet on tarkoitus ottaa käyttöön elokuussa 2027, ja niiden valmistelussa huomioidaan myös YK:n ja EU:n vammaisstrategiat sekä Suomen kansallinen vammaisstrategia.
Paneelikeskustelu: Nuori matkalla – voiko järjestelmä joustaa mukana?
Webinaarin päätteeksi käydyssä paneelissa Armi Nurmi (Turun kaupunki), Anu Laine (Hyria), Timo Kontio (Into) ja Mirjami Lehikoinen (OAJ) keskustelivat siitä, kuinka koulutusjärjestelmä pystyy vastaamaan nuorten tarpeisiin ja elämänvaiheisiin. Keskustelussa nousi esiin yhteinen huoli siitä, että nykyiset rakenteet eivät aina taivu tukemaan monimuotoisia oppimispolkuja.
Keskustelussa korostuivat myös yhteistyön ja tiedonkulun merkitys. Kuntouttavan opetuksen kehittämiselle nähtiin laajaa tarvetta, mutta samalla muistutettiin, ettei uusi lainsäädäntö yksin riitä – tarvitaan johdon tukea, resursseja ja pysyvyyttä. Paneelin yhteinen viesti oli:
Nuoren polku koulutukseen ja osallisuuteen syntyy vain, jos eri toimijat tarkastelevat kokonaisuutta yhdessä ja pitkäjänteisesti.
👉 Tilaisuudessa nähdyt esitysmateriaalit ovat ladattavissa Inton materiaalipankista.
-
Annemari Kivivuori
asiantuntija: viestintä ja kehittäminen
-
Katja Uustalo
asiantuntija: koulutukset, tapahtumat ja verkostot
-
-
Reetta Pietikäinen
asiantuntija: laatu- ja vaikuttavuustyö
-
