Tulosta sivu

Kommentti: Vastalääke sosiaalisen luottamuksen puutostiloihin piilee sosiaalisen vahvistamisen työotteessa

22.6.2021

Sovari 2020-tulokset kertovat lähes 7000 nuoren ja aikuisen kokemuksista etsivästä nuorisotyöstä ja työpajatoiminnasta. Tulosten mukaan yli 90 % nuorista ja aikuisista kokee sosiaalista vahvistumista etsivässä nuorisotyössä ja työpajatoiminnassa. Inton asiantuntijat Emmi Paananen ja Miikka Piiroinen pohtivat tuloksiin perustuvassa kommenttipuheenvuorossaan, voisiko vastalääke nuorten heikentyneeseen sosiaaliseen luottamukseen piillä sosiaalisen vahvistamisen työotteessa?

"Mieleni on luottavaisempi, kun minua autetaan. - - Minulla on huomattavasti varmempi olo tulevaisuuden suhteen, kun voin luottaa että apu on aina lähellä ja minun toiveitani kuunnellaan sekä kunnioitetaan.” (Etsivän nuorisotyön kanssa toiminut nuori, Sovari-tulokset 2020)

”Vitun paljon kokemusta ja suhteita ja ohjaaja trust level over 9000!” (Valmentautuja työpajalta, Sovari-tulokset 2020)

Tuore Nuorisobarometri nosti esiin huolestuttavan ilmiön: sosiaalinen luottamus on heikentynyt suomalaisnuorten keskuudessa jo yli kymmenen vuoden ajan ja jatkaa rapautumistaan edelleen (Berg & Myllyniemi 2021, 59-60). Yhä useampi katsoo, että on paras olla luottamatta keneenkään - eivätkä nämä nuoret luota sen koommin julkisiin instituutioihin tai yhteiskuntaan yleensä. Lisäksi korona-aika näyttäisi kärjistäneen entisestään erilaisista sosioekonomisista luokista tulevien nuorten välisiä eroja palveluja kohtaan tunnetussa luottamuksessa, heikentäen erityisesti heikosti toimeentulevien luottamusta mahdollisuuksiin saada tarvittaessa hoitoa mielenterveyden ongelmiin (Myllyniemi 2021).

Mikäli sosiaalisen luottamuksen heikentymiseen ja alati vahvempaan tulotason mukaiseen eriytymiseen johtavan kehityksen suuntaa ei saada käännetyksi, uhkaa pohjoismaisen yhteiskuntamallin kulmakivenä pidetty laaja kansalaisluottamus nyrjähtää pois paikoiltaan. Sanomattakin on selvää, että sillä olisi merkittäviä ei-toivottavia seurauksia - sosiaalisen luottamuksen kun katsotaan vaikuttavan niin talouskasvuun, sosiaaliseen integraatioon ja yhteistyöhön kuin hyvinvointiinkin (Bäck 2019, 80).

Väestön sosioekonomisten terveyserojen kaventamisessa heikossa asemassa olevien sosiaalisen luottamuksen vahvistaminen näyttäisi olevan keskeinen keino (ks. Maunu 2014), sillä luottamuspula heijastuu monenlaisiin terveysongelmiin ja niiden puutteellisen hoitoon. Laajan tutkimusaineiston valossa tiedetään luottamuksensa menettäneiden olevan hauraampia ja haavoittuvampia kuin muut, etenkin vastoinkäymisten edessä (Myllyniemi 2021).

Ennen kaikkea luottamuksen puute tuottaa kurjistumiskierteitä ja merkityksettömäksi koettua, tyhjää toimijuutta, eli kokemusta siitä, että lopulta millään ei ole väliä, sillä kaikkihan vain yrittävät käyttää toisiaan hyväkseen ja vilunki vallitsee (Maunu 2014, 48-51). Syrjään ajautumisen riskissä olevien parissa työskentelevät tietävät hyvin kuinka tämä epäusko omien ja muiden tekemisten arvoon tapaa näyttäytyä yksilöllistyneiden motivaatio-ongelmien kaavussa – nuorisolaisittain sanottuna: ”ei oo motii”.

Sosiaalinen vahvistaminen, todistetusti tehokas vastalääke?

Voisiko yksi vastalääke hiipivään luottamuskatoon ja yhteisyyden pilarien horjumiseen piillä - taloudellisen eriarvoisuuden ja sitä ylläpitävien loukkujen purkamisen ohella – sosiaaliseen vahvistumiseen tähtäävässä työotteessa (Kuure 2015)? Me Intossa uskomme, että se tuo aikaamme juuri niitä aineksia, joita nyt kaivataan: luottamusta itseen, toisiin ja yhteisesti jaettuun sekä uskoa merkitykselliseen tulevaisuuteen. Viiden sosiaalisen vahvistamisen horisontissa yhteen kytkeytyvän osa-alueen - itsetuntemuksen, sosiaalisten taitojen, arjen hallinnan, opiskelu- ja työelämävalmiuksien sekä elämänhallinnan - kehittämisen avulla onnistutaan kasvattamaan monella tasolla luottamusta ja kokemusta siitä, että elämän olosuhteisiin on mahdollista ja kannattaa vaikuttaa. Näitä tulevaisuusoptimismin ja kontrollin tunteita psykologiset teoriat pitävät yleistetyn luottamuksen psykologisena perustana (Bäck 2019, 83). Luottamus mahdollistaa käänteentekevän avainoivalluksen: minulla on väliä muillekin ja jotain, minkä vuoksi toimia maailmassa (Maunu 2014, 49). Etenkin nyt kun yhteiskuntamme kudokset ovat pandemian myötä ankaralla koetuksella ja polarisaatioriski kärjistynyt (Myllyniemi 2021), edellä mainitut ovat elintärkeitä ydinasioita, joihin soisi yhä useamman peruspalvelun keskittyvän.

Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan organisaatioiden käyttämän sosiaalisen vahvistamisen Sovari-mittarin hätkähdyttävän hyvät tulokset vaikealta vuodelta 2020 (Kinnunen 2021a, 2021b) herättävät toiveikkuutta ja uskoa siihen, että hyvinvointijärjestelmämme kynnyksettömimmän katutason eturintama tekee tällä hetkellä valtakunnallisesti jotain oikein. Mikä hämmästyttävintä, koronavuonna aikaisempaakin suurempi osuus työpajojen valmentautujista tunsi vahvistuneensa pajajaksolla. Erityisen huomattavaa tämä oli alle 29-vuotiaiden kohdalla: heistä 96 % koki jonkin elämäntaitonsa parantuneen valmennuksessa (vuonna 2019: 92 %). Voi olla, että ajanjaksolla, jolloin moni palvelu tai toiminto oli poikkeusjärjestelyjen takia aiempaa huonommin saavutettavissa, työpajojen ja etsivien liki entisellään säilynyt – ja digitaalisten palvelukanavien lisääntymisen myötä osin parantunutkin - tavoittamisen helppous ja myötäelävä tuki koettiin entistäkin arvokkaammaksi.

Tuskin on kaukaa haettua liittää vuodesta toiseen myönteisiä tuloksia luova toiminta nimenomaan sosiaalisen vahvistamisen työotteeseen, joka muodostaa näiden palvelujen yhteisen pohjan ja avaa tien tasavertaisten luottamussuhteiden syntymiselle. Etsiviin nuorisotyöntekijöihin ja pajavalmentajiin nimittäin tunnetaan haasteellistenkin elämäntilanteiden keskellä huomattavaa luottamusta, jota edes koronakoettelemukset eivät ole horjuttaneet piiruakaan: vuonna 2020 huikeat

  • 95 % (2019: 94 %) nuorista koki voivansa kertoa omista asioistaan etsivälle luottavaisesti ja
  • 94 % (2019: 93 %) katsoi etsivän olevan aidosti kiinnostunut vastaajan elämästä

Vastaavasti työpajojen valmentautujista

  • 92 % (2019: 92 %) kertoi luottavansa valmentajiinsa ja
  • 94 % (2019: 92 %) koki valmentajien hyväksyvän heidät sellaisena kuin he ovat.

Lisäksi

  • 90 % (2019: 90 %) koki valmennusyhteisönsä hengen hyväksi ja
  • 77 % (2019: 72 %) oli saanut sen myötä vertaistukea.
  • 48 % (2019: 43 %) myös luottaa toisiin ihmisiin nyt entistä enemmän (ja 49 %:n luottamus ihmisiin on pysynyt ennallaan, 3 %:n huonontunut).

Kokonaisvaltaiset kohtaamiset sosiaalisen pääoman lähteenä

”Olen löytänyt itsestäni uinuvia puolia, joiden avulla toimia elämässä/maailmassa pystyvämmin. Työpaja on antanut elämäniloa, mahdollisuuden kokeilla uusia asioita ja luottamuksen siihen, että jotkut ihmiset todella voivat olla juuri minun puolella.” (Valmentautuja työpajalta, Sovari-tulokset 2020)

Kansalaiset tekevät johtopäätöksiä muiden ihmisten ja yhteiskuntajärjestelmän luotettavuudesta osin sen perusteella, minkälaisia kokemuksia heillä on ohjaus-, tuki- ja auttamistehtäviä hoitavista työntekijöistä. Kuten valtio-opin lehtori Maria Bäck (2019, 87) toteaa, mikäli ”kohtaamiset implementoivien toimijoiden kanssa ovat myönteisiä ja heidät todetaan puolueettomiksi, reiluiksi ja luotettaviksi, tämä johtaa korkeampaan luottamukseen myös muita ihmisiä kohtaan”. Yksittäisilläkin kohtaamisilla voi olla ratkaiseva merkitys erityisesti silloin, kun puhumme vertaispiireistä eristäytyneistä, pitkittynyttä yksinäisyyttä ja usein myös arvottomuutta kokevista ihmisistä, joita työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien joukossa tiedetään olevan selvästi keskimääräistä enemmän (Aaltonen, Kivijärvi & Myllylä 2018, 304; Mäntyneva 2019).

Arvokkuuden – sekä omanarvontunnon että sosiaalisen arvon - palauttamiselle myrkyllisimpiä ovat kokemukset näkymättömyydestä, henkilökunnan kiire ja dokumentaatiokeskeiset rutiinit palveluissa. Haavoittuneen toimijuuden vahvistuminen vaatii ihmisen tulemista tunnistetuksi, tunnustetuksi ja hyväksytyksi omana ainutlaatuisena itsenään ja arvokkaana juuri sellaisena (Mäntyneva 2019, 24-27.) Arvokkuuden tunnustaminen voi onnistua vain dialogisessa suhteessa, vastavuoroisena ilmiönä, jossa toisensa tasavertaiseksi kokevat ihmiset antautuvat peilaamaan itseään toisista – ja eihän kukaan voi ottaa vastaan omakuvaansa ja identiteettiinsä kohottavia rakennusaineksia sellaisilta tahoilta, joihin ei itse luota ja joita ei siis arvosta. Siksi katsommekin sosiaalisesta vahvistumisesta hyötyvien parissa toimivien palvelujen ylivertaisesti mainittavimmaksi ansioksi sen, mikäli ne ovat palvelemiensa ihmisten omien sanojen mukaan heidän luottamuksensa arvoisia.

"Täällä olen huomannut, että mielipiteeni otetaan huomioon ja sitä myöskin arvostetaan. Tämä on yksi niistä asioista, mihin minulla kesti totutella. Se oli minulle uusi tunne." (Milla Porin nuorten työpajalta blogikirjoituksessaan)

Sekä numeeriset Sovari-tulokset että kirjalliset avovastaukset, joissa luottamuksen elementit kaikuvat, kertovat kuinka kokonaisvaltaisella kohtaamisella, kiireettömällä kuuntelemisella ja pitkäjänteisellä rinnalla kulkemisella rakennetaan perustaa kunkin nuoren ja aikuisen valmentautujan omannäköiselle elämälle sekä yhteiskunnalliselle kuulumiselle ja osallisuudelle. Erityisen merkittäviksi avovastausten perusteella osoittautuvat molemminpuoliseen luottamukseen ja nuori- tai valmentautujalähtöiseen osallistumiseen pohjautuvat sosiaaliset siteet ja horisontaaliset verkostot (ks. Stolle 2003) – erilaiset aktiviteetit ja leirit, harraste- ja vertaisryhmät – joiden rakentumista etsivä nuorisotyö ja työpajat vaikuttaisivat tukevan. Yhteiskuntatieteissä tällaisten institutionaalisesta vallankäytöstä suhteellisen erillisten siteiden ja verkostojen on katsottu olevan sosiaalisen pääoman keskeisimpiä lähteitä. Ilman niiden vireää toimintaa hyvinvoivaa, yhdenvertaisesti kaikille osallisuuden mahdollisuuksia tarjoavaa demokratiaa on vaikea kuvitellakaan.

Luottamus arvoiseensa asemaan niin palveluissa kuin vaikuttavuusarvioinnissakin!

Työ sosiaalisen vahvistamisen parissa siis paitsi tuo apua nuoren ja valmentautujan yksilölliseen tilanteeseen, myös luo hiljaista ja ehkä joskus hitaasti kehkeytyvää, mutta kauaskantoista ja lopulta mahdollisesti hyvinkin vaikutusvaltaista yhteiskunnallista hyvää. Luottamuksen levittäminen on nähdäksemme yksi merkittävimmistä inhimillisistä ja yhteiskunnallisista vaikutuksista, joka auttamis- ja kohtaamistyöllä ylipäänsä voi olla.

Puhutaan sitten nuorisotyöllisistä tukimuodoista, tai koulutus-, sosiaali- ja terveys-, työllisyys- sekä monialaisista palveluista, noiden palvelujen vaikuttavuutta arvioitaessa olisi nähdäksemme ensiarvoisen tärkeää hyödyntää luottamusta (vastaajan omaan elämään, työntekijöihin ja palveluun, toisiin ihmisiin yleensä) mittaavia indikaattoreita jatkossa entistä laajemmin. Tarvitaan myös lisää tutkimusta siitä, kuinka kohdennettuihin palveluihin omien kokemusten pohjalta tunnettu erityinen luottamus on yhteydessä yleistettyyn eli sosiaaliseen luottamukseen. Näin toiminnan sosiaalinen ja yhteiskunnallinen arvo - sen heijastevaikutuksiltaan tuntuvin tuotto - voidaan asettaa puntariin. Silloin voimme toden teolla asettaa vastattavaksi kysymyksen siitä, osallistuvatko nuo palvelut kestävän ja kaikille elinkelpoisen yhteiskunnan luottamusperustan valamiseen. Vai tulevatko ne rapauttaneeksi sitä toteuttaessaan joitakin muita – ehkä jopa jostain kapeammasta perspektiivistä käsin tärkeämmäksi katsottuja – funktioita?

Ilahduttavasti esimerkiksi systeemisiä toimintamalleja kehittävän lastensuojelun parissa on havahduttu palautetietoiseksi kutsutun työskentelyn merkitykseen (Yliruka 2021). Kehittämispäällikkö Laura Yliruka kertoo blogissaan THL:n pilotoivan syksystä 2021 alkaen sosiaalityöntekijän ja lapsen sekä perheen välisen työskentelysuhteen toimivuuteen kohdentuvia mittareita. Kuten Yliruka toteaa, ”hyvä vuorovaikutussuhde työntekijän ja asiakkaiden välillä kannattelee pitkälle myös vaikeiden asioiden käsittelyssä”. Avaus palautetietoisuuden saralla onkin kaivattu, vaikka vielä voisi toivoa vastaavanlaisissa mittareissa asetettavan kysymyksiä eksplisiittisesti juuri luottamuksesta.

Sosiaalinen vahvistaminen on koko palvelujärjestelmän yhteinen työ

Sosiaalinen luottamus on ollut Suomessa verrattain korkealla tasolla, mutta kuten Nuorisobarometri herättelee huomaamaan, itsestäänselvyytenä emme sitä suinkaan voi pitää (ks. myös Bäck 2019, 93). Elääkseen se vaatii kokemuksia, joita voi syntyä ainoastaan turvalliseksi tunnetuissa tilanteissa ja hyvissä ryhmissä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa (Maunu 2014, 7). Yhteiskuntaa kohtaan tunnetun luottamuksen ylläpysyminen edellyttää myös kokemusta siitä, että tulee kohdelluksi kunnioittavasti henkilökunnan taholta palveluissa, jotka toimivat laadukkaasti ja riittävin resurssein, jolloin niiden piiriin voi luottaa pääsevänsä tarvittaessa nopeasti (ks. Myllyniemi 2021).

Jotta itse voisimme uskoa arvostamamme pohjoismaisen yhteiskuntamallin valoisaan tulevaisuuteen, peruspalvelujen paremman resursoinnin ohella me Intossa näkisimme mielellämme koko palvelujärjestelmän omaksuvan entistä vahvemmin lähtökohdakseen luottamusta ruokkivan sosiaalisen vahvistamisen työotteen: jokaisen ihmisen kohtaamisen, näkemisen ja kuulemisen hänelle itselleen tärkeiden asioiden äärellä, mitä ikinä ne ovatkaan - joustavasti eri keinoja hyödyntäen paineistamattomasti, ilman sanktioita tai niiden uhkaa, ja aina sillä tahdilla, tavalla ja sen suuntaisesti kuin hän itse kokee parhaaksi.

Mikäli nyt mietitte, kuinka se käytännössä oikein tapahtuu; mitä sen yhteydessä tulee ottaa huomioon, ja minkä kenties tulisi muuttua, jotta se olisi todella mahdollista, älkää arkailko kääntyä kysymyksinenne paikallisen etsivän nuorisotyöntekijän tai työpajavalmentajan puoleen. Hän on varmasti teitä hyvin lähellä ja tavoitatte hänet helposti ja nopeasti!

”Etsivät nuorisotyöntekijät on ollu mulle ihan korvaamaton apu ja tuki. Se että pystyy puhumaan avoimesti ja luottamuksellisesti tyypeille, jotka ei vaihdu joka kerta tai joka edes joka vuosi, on ollu tosi tärkeetä. Eikä koskaan tule käskyjä, määräyksiä tai torumista, vaan ne antaa mun ite päättää miten teen, vaikka ne oliskin vähän tyhmiä päätöksiä. Joskus ovat ehkä vähän liiankin varovaisia ehdotuksissaan ja mielipiteiden ilmaisuissa, kun itse kestäisin suorempaakin puhetta, mutta kaiken kaikkiaan varovaisuus ja herkkyys on varmaan vaan hyviä ominaisuuksia siinä työssä. Leirit ja ryhmäjutut on kanssa ollut plussaa.” (Etsivän nuorisotyön kanssa toiminut nuori, Sovari-tulokset 2020)

Emmi Paananen, asiantuntija
Miikka Piiroinen, asiantuntija
Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry

 

VIITTEET

Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti & Myllylä Martta (2018): Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten koettu hyvinvointi. Yhteiskuntapolitiikka. e-julkaisu: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137076/YP1903_Aaltonenym.pdf

Berg, Päivi & Myllyniemi, Sami (toim.) (2021): Palvelu pelaa! Nuorisobarometri 2020. Valtion nuorisoneuvosto. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto. Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2021/03/nuorisobarometri-2020-web.pdf

Bäck, Maria (2019): Sosiaalisen luottamuksen merkitys ja yhteys poliittiseen luottamukseen. Teoksessa Bäck, Maria & Kestilä-Kekkonen, Elina (toim.): Poliittinen ja sosiaalinen luottamus. Polut, trendit ja kuilut. Valtiovarainministeriö. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2019:31, s. 80-97. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161610/VM_31_2019_Poliittinen%20ja%20sosiaalinen%20luottamus.pdf

Kinnunen, Riitta (2021a): ”Pystyn asioihin, joihin en uskonut pystyväni”. Työpajatoiminnan valtakunnalliset Sovari 2020 -tulokset. Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry. https://www.intory.fi/site/assets/files/9522/sovari_valtakunnallinen_raportti_2020_tyopajat_valmis.pdf 

Kinnunen, Riitta (2021b): ”Tuntuu, että on pidetty huolta”. Etsivän nuorisotyön valtakunnalliset Sovari 2020 -tulokset. Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry. https://www.intory.fi/site/assets/files/9522/sovarient2020_valtakunnallinen_raportti_valmis.pdf

Kuure, Tapio (2015): Sosiaalisen vahvistamisen määrittely ja asema nuorten hyvinvoinnin palvelujärjestelmässä. Teoksessa Kuure, Tapio (toim.): Sosiaalinen vahvistaminen käsitteenä ja palveluina. Sosiaalisen vahvistamisen kehittämistoiminnan tuloksia. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry, s. 5-67. https://www.intory.fi/site/assets/files/1372/sosiaalinen-vahvistaminen-k_sitteen_-ja-palveluina.pdf

Maunu, Antti (2014): Kuinka terveyttä tehdään? Sosioekonomiset terveyserot ja ammatilliset oppilaitokset niiden kaventajina. EHYT Katsauksia 1/2014. Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry. https://ehyt.fi/wp-content/uploads/2020/06/kuinkaterveyttatehdaan.pdf

Myllyniemi, Sami (2021): Nuorten terveyspalveluiden käyttö ja luottamus palveluihin korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarja. Nuorisotutkimusverkosto. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/nakokulma76

Mäntyneva, Päivi (2019): Toimijuuden vahvistumisen edellytykset kuntouttavassa työtoiminnassa. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 20, s. 11-36. https://doi.org/10.30675/sa.70243

Stolle, Dietlind (2003): The Sources of Social Capital. Teoksessa Hooghe, Marc & Stolle, Dietlind (toim.): Generating Social Capital. Civil Society and Institutions in Comparative Perspective. Basingstoke, Iso-Britannia: Palgrave MacMillan, s. 19-42. https://www.researchgate.net/profile/Dietlind-Stolle/publication/249708462_Generating_Social_Capital_Civil_Society_and_Institutions_in_Comparative_Perspective/links/02e7e51e6b20f482a0000000/Generating-Social-Capital-Civil-Society-and-Institutions-in-Comparative-Perspective.pdf

Yliruka, Laura (18.6.2021): Kohti palautetietoista lastensuojelua. Blogi: Lapset, nuoret ja perheet -aihealue. Erityispalvelut, THL. https://blogi.thl.fi/kohti-palautetietoista-lastensuojelua/