Tulosta sivu

Blogi: Tutkimus valaisee etsivän työn prosesseja - ja vaatii työotteen ymmärtämistä

13.12.2018

Etsivän nuorisotyön osaamiskeskuksessa työskentelevät Juvenian tutkijat Veli Liikanen ja Marja Moisala tarkastelevat etsivän työn arkea valtakunnallisen asiakasrekisteritiedon ja sosiaalista vahvistumisen Sovari-kyselyn avulla. Tutkimuksen ensimmäisiä tuloksia on esitelty Nuorisotutkimuspäivillä marraskuussa ja Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä joulukuussa.

Etsivästä nuorisotyöstä kerätään tietoa kahdella valtakunnallisella järjestelmällä: PAR-tilastointijärjestelmä tuottaa asiakasrekisteritietoa ja Sovari-kysely kokoaa tietoa nuorten kokemuksista ja sosiaalisesta vahvistumisesta etsivässä nuorisotyössä. Ensimmäisessä tiedontuottajina toimivat etsivät nuorisotyöntekijät ja etsivän työn organisaatiot, toisessa nuoret itse. Meidän tehtävänämme Etsivän nuorisotyön osaamiskeskuksen tutkijoina on jalostaa tätä suurella työllä koottua tietoaineistoa tutkimustuloksiksi, jotka tukevat etsivän nuorisotyön koordinaatiota, kouluttamista ja kehittämistä. Tehtävä on erittäin kiinnostava - mutta ei aina ihan helppo!

Olemme esitelleet tutkimustyömme ensimmäisiä tuloksia loppuvuoden aikana kahdessa tieteellisessä konferenssissa, marraskuussa Nuorisotutkimuspäivillä ja joulukuussa Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä. Tuomme tässä blogikirjoituksessa esiin muutaman noston ja pohdinnan näistä esityksistä.

Etsivästä nuorisotyöstä on lyhyessä ajassa kerätty varsin mittava ja vaikuttava tietoaineisto, erityisesti valtakunnallisen asiakasrekisteritiedon avulla. Tämän jo kerätyn tiedon avulla pystytään tekemään kiinnostavia havaintoja esimerkiksi etsivän nuorisotyön osallistumisen kynnyksistä ja etsivän työprosessin etenemisestä ja vaiheista. Myös etsivän työn tuloksia voidaan arvioida - mutta vain aineiston sallimissa rajoissa.

Yksi ensimmäisistä kiinnostavista huomioista kohdistuu eroihin etsivään työhön aktiivisesti osallistuvien ja työn reunoille jäävien nuorten välillä. Näitä havainnollistaa oheinen kuva:

Kuva kertoo, että miesten ja nuorempien nuorten osuus laskee, kun siirrytään etsivän työn reunalta eli esimerkiksi ilmoitus- ja kontaktointivaiheista varsinaisiin toimenpiteisiin. Ero ei ole valtava, mutta merkittävä se on. Näyttää siltä, että nuorten miesten on jostain syystä naisia vaikeampi siirtyä etsivän työn alkuvaiheista aktiiviseen työhön. Samankaltaisia eroja on havaittavissa myös sosiaalisen vahvistamisen Sovari-kyselyn vastaajien ja kaikkien toimenpiteissä olevien nuorten välillä: naisten osuus vapaaehtoisen Sovari-kyselyn vastaajien joukossa on selvästi suurempi kuin asiakasrekisteristä löytyvän kyselyn kohderyhmän joukossa. Mistä tämä miesten aloittamisen (ja kyselyyn vastaamisen) korkeampi kynnys johtuu? Sitä meidän tutkijoiden on syytä pohtia yhdessä etsivän työn ammattilaisten kanssa.

Tilastoaineiston tarkastelu tarjoaa mahdollisuuden tarkastella etsivää työprosessin kulkua myös erilaisten tilastoihin kirjattujen toimenpiteiden valossa. Kuten seuraavasta esimerkinomaisesta kuvasta näkyy, mitä pidempään nuoren jakso etsivässä työssä on kestänyt, sitä todennäköisemmin hänen kohdallaan on toteutettu tietty toimenpide. Kuva näyttää myös, että erilaisten toimenpiteiden yleisyydessä on huomattavia eroja, mutta ne myös yleistyvät erilaisella vauhdilla jakson pidentyessä. Erilaisten toimenpiteiden toteuttaminen vaatii aikaa eri tavalla, mutta taustalla vaikuttaa muitakin tekijöitä. Toimenpiteen yleistyminen tietyssä vaiheessa voi kertoa siitä, että etsivien käytäntönä on hyödyntää tätä keinoa vasta tietyssä vaiheessa asiakassuhteessa. Pidemmille asiakasjaksoille päätyvät nuoret ovat myös voimavaroiltaan erilaisessa tilanteessa kuin lyhyemmän aikaa etsivän kanssa tekemisissä olevat nuoret.

Tässä kuvassa nähdään myös se, että palveluohjausta tarjotaan melko paljon heti asiakkuuden alusta saakka, mutta sen määrä saavuttaa huippunsa, kun asiakkuutta on kestänyt 1,5-2 vuotta. Viranomaisverkon luominen ja mielenterveyspalvelut sen sijaan ovat toimenpiteitä, joiden käyttö kasvaa tasaisesti etsivän työn jakson aikana, ja käyttö vieläpä kiihtyy kahden vuoden jälkeen.

Etsivän työn nuoriin kohdistuvan kysely- ja asiakasrekisteritiedon keruussa on yhä paljon kehitettävää. Nuorisotyön eetos ja tiedonkeruu nuorista ovat joskus ristiriidassa keskenään. Osa tiedonkeruun haasteista liittyy nuorisotyön toimintaperiaatteisiin, jotka korostavat vapaaehtoisuutta ja nuorten oikeuksien puolustamista välttäen tarpeetonta byrokratiaa. Tutkimuksen ja meidän tutkijoiden on osattava kunnioittaa tätä työotetta. Siksi tiedonkeruun muotoja on pyrittävä kehitettävä yhä paremmin nuorille ja nuorisotyölle sopivaksi. Samalla etsivää työtä koskevaa tutkimustietoa tarvitaan kipeästi, jotta työmuotoa voidaan kehittää ja jotta sen vaikutukset ja ominaispiirteet ymmärrettäisiin paremmin myös päättäjien keskuudessa.

Nuorisotyön eetos tulisi huomioida myös etsivän työn tulosten ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Nuorisolain ja nuorisotakuun hengessä keskustelu etsivän nuorisotyön vaikuttavuudesta rajoittuu usein vain nuorten työllistymiseen ja opintoihin osallistumiseen. Asiakasrekisteriin kirjattava tieto tarjoaa varsin hyvät mahdollisuudet näiden tulosten tutkimiseen, mutta etsivä työ tuottaa muitakin tärkeitä tuloksia. Etsivän nuorisotyön tavoittamien nuorten taustat ovat moninaiset, jolloin ensisijainen tuen tarve voi olla elämänhallinnan muutoksissa, kiinnittymisessä yhteisöihin tai taloudellisessa toimeentulossa. Näitä työmuodon vaikutuksia ja merkityksiä nuoren elämään emme tavoita, jos kattaviin tietolähteisiin dokumentoituvat lähinnä eri palveluiden väliset siirtymät. Tiedonkeruuta tulee kehittää etsivän nuorisotyön työotetta kunnioittaen.

 

Veli Liikanen ja Marja Moisala