Tulosta sivu

Blogi: Tulkaa EU:n luokse, kaikki te etsivät ja työpajatoimijat

12.2.2021

Ohjelma-asiantuntija Paavo Pyykkönen. Kuva: Emmi Kähkönen

Korkeakoulujen vaihto-opiskelijat levittämässä koronaa. Varakkaiden perheiden lapset kalliilla kielikurssilla Brightonissa. Luonnonsuojelijat roikkumassa öljynporauslautan kyljessä Jäämerellä tai pelastamassa Borneossa orankeja.

Muutamien rajattujen ja ilkeämielisten stereotypioiden valossa nuorten kansainvälisyys saattaa vaikuttaa kalliilta, elitistiseltä tai hyödyttömältä toiminnalta, johon monen nuoren on vaikea samaistua. Kannattaako kaikkien nuorten edes haaveilla kansainvälisistä vaihdoista? Ja tosiaan, mitä hyötyä niistä on?

Viisitoista vuotta EU:n nuoriso-ohjelmien hallinnossa työskennelleenä ja sitä kautta tuhansia kansainvälisiä hankkeita sivusta seuranneena nuorten kansainvälisyys näyttäytyy minulle hyvin erilaisena. Olen nähnyt hankkeissa nuoria keppihevos-entusiasteista makerspace-harrastajiin ja uussuomalaisista Tourette-nuoriin. On ollut sekä kuntien vaikuttajaryhmien päteviä yleispärjääjiä että nuoria, joilla on vakava-asteisia oppimisvaikeuksia.  

Kansainvälistä vapaaehtoistyötä tekemään on lähtenyt työelämässä vielä paikkaansa etsiviä korkeakouluista valmistuneita ja juuri työpajajaksonsa päättäneitä nuoria. Joku on ollut lähtöisin ulkosaaristosta, toinen suuren kaupungin lähiöstä. Taustaorganisaationa on voinut olla vapaapalokunta, mielenterveysjärjestö, jalkapalloseura, ekokylä, roolipeliyhdistys tai kunnan nuorisopalvelut.

Moninaisuus on mahdollista, koska EU:n nuoriso-ohjelmat kannustavat siihen, ja eri toimintotyypit itsessään tarjoavat jokaiselle jotakin: on ryhmässä toteutettavia vaihtoja, vapaaehtoistyötä, paikallisia solidaarisuusprojekteja ja toimintaa, jonka tavoitteena on vaikuttaa päätöksentekoon.  

Kaikkea on ja niin pitää ollakin, vaikka osallistujaporukka voisi olla vieläkin monimuotoisempi. Esimerkiksi etsivän nuorisotyön ja työpajojen nuoria on hankkeissa toistaiseksi harmillisen vähän mukana, vaikka tulokset näiden kohderyhmien kansainvälisistä hankkeista saavat vielä 15 vuoden jälkeenkin virkamiehen liikuttumaan ja tuntemaan oman työnsä merkitykselliseksi.

Nuorisovaihtoryhmä Suomesta ja Espanjasta istuu yhteiskuvassa kalliolla.

Street Rock -nuorisovaihdon osallistujat: Oulunkylän nuorisotalon ja Asociacion Juvenil Wubiran ryhmät Suomesta ja Espanjasta. Kuva: Antti-Veikko Salo

Suomalaisissa työpajoissa on joitakin edelläkävijäorganisaatioita, jotka ovat tehneet jo kymmeniä vuosia kansainvälistä työtä siitä yksinkertaisesta syystä, että se kannattaa. Työntekijät todistavat kerta toisensa jälkeen, kuinka kansainvälisen matkan jälkeen kotiin palaa entistä itsenäisempi, itsevarmempi, innostuneempi ja tulevaisuutensa suhteen luottavaisempi nuori.

He ihmettelevät ääneen sitä, miten lyhytkin vaihto voi muuttaa niin paljon. Nuoret astuvat ulos tutuista kuvioista turvallisesti ja huomaavat uusia puolia itsessään. Uudenlainen rohkeus englannin puhumiseen, havahtuminen oman elämän hyviin puoliin, romuttuneet ennakkoluulot ja kulttuurienväliset taidot ovat nuorten elämässä näkyviä tuloksia.

EU:n nuoriso-ohjelmien mahtavin puoli on se, että niin sanottu inkluusio on niissä sisäänistutettuna. Rahoitushakemusten arviointivaiheessa hanke saa lisäpisteitä, jos siinä on mukana nuoria, joilla on jollain tapaa heikommat edellytykset kansainvälistyä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi taloudellista tilannetta, sairautta tai vammaa. Sen lisäksi hankkeissa, joissa tällaisia nuoria on mukana, on mahdollista saada lisärahoitusta kynnysten madaltamiseen. Käytännössä lisärahoituksella on esimerkiksi hankittu passeja ja matkalaukkuja, otettu saattaja tai avustajakoira mukaan ja huolehdittu monin muin tavoin, että kansainvälinen kokemus on nuorelle turvallinen ja taloudellisesti mahdollinen.

Olemme nyt EU:n nuoriso-ohjelmien uuden seitsenvuotisen ohjelmakauden ensimetreillä. Rahaa nuorten kansainväliseen toimintaan on luvassa enemmän kuin koskaan. Samanaikaisesti korona ja ilmastonmuutos haastavat kansainvälisyyttä aivan uudella tavalla. Näihin haasteisiin vastauksia on haettu muun muassa vahvistamalla virtuaalivaihtoja ja lisäämällä mahdollisuuksia matkustaa hankkeissa ekologisemmilla tavoilla.

Se, mihin olisi vielä saatava muutos, on tiedon ja mahdollisuuksien levittäminen kaikkialle Suomeen ja kaikenlaisille nuorille. Kansainvälinen nuorisotyö on edelleen hyvin pisteittäistä. Sitä ei ole useinkaan kirjoitettu työvälineeksi strategioihin, vaan kansainvälisyys riippuu yksittäisten nuorisotyöntekijöiden halusta panostaa siihen. Tällaisessa tilanteessa yhdenvertaisten mahdollisuuksien ideaali ei toteudu.

Mahdollisuuksien tasaisemman jakautumisen nimissä jokaisella nuorten parissa toimivalla on hyvä syy kertoa EU:n nuoriso-ohjelmista ja muista kansainvälistymismahdollisuuksista nuorille.

Jos et itse vielä tiedä Erasmus+ tai Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelmista mitään, ota yhteyttä. Minä johdattelen mielelläni uusia ihmisiä kansainvälisyyteen, koska uskon sen tekevän hyvää ihan kaikille – myös sinulle itsellesi. On sallittua ellei jopa suotavaa osallistua ensin itse johonkin meidän maksuttomista kansainvälisistä (tai kotimaisista) koulutuksista, jotta tietää, mihin on ryhtymässä.

Jätän nämä vielä tähän siltä varalta, että kiinnostuit.


Paavo Pyykkönen
Ohjelma-asiantuntija
Nuorison, kulttuurin ja liikunnan kansainvälistymispalvelut, Opetushallitus