Tulosta sivu

Blogi: Harjoittelijan havaintoja etsivästä nuorisotyöstä

4.3.2019

Olen ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija TAMK:sta ja nyt työharjoittelussa Hämeenkyrön Etsivässä nuorisotyössä. Muutaman kivan sattuman kautta pääsin kirjoittamaan tänne ja tarkoitus on kertoa ajatuksistani etsivää nuorisotyötä kohtaan sekä miten opiskelijan näkövinkkelistä hommat hoituvat.

Ensinnäkin syy miksi tänne työharjoitteluun hakeuduin, on nuoret, ja se äärettömän arvokas hiljainen työ mitä heidän rinnallaan kulkeminen tarkoittaa.  Kohtaamisen tärkeys ja kiinnostuksen aitous ovat mielestäni avainasemassa tässä työssä. Ajattelen myös, että tehdäkseen tätä työtä pitää nuoria kohtaan olla aitoa välittämistä ja vilpitöntä halua auttaa. Uskon vahvasti siihen, että se tunne mikä on itsellä, välittyy asiakkaalle ja näin ollen luo koko pohjan kohtaamiselle ja sitä kautta asiakkuudelle. 

Etsivän työ on haastavaa ja välillä seuraan vierestä lähes liikuttuneena siitä, miten hienosti etsivät pujottavat madon koukkuun, heittävät kohon veteen ja alkavat onkimaan. Mikäli koho ei ala liikkumaan, vaihdetaan paikkaa, tai annetaan lisää aikaa ja mikäli sieltä kala tulee, riemuitaan siitä yhdessä. Tarkoitan tällä sitä, että ohjaajat osaavat kalastaa sen oikean huolen ja mahdollisen hädän sieltä kaiken muun alta ja alkaa tätä työstämään. He pyrkivät löytämään asiakkaan omat vahvuudet ja vahvistamaan niitä, jotta nuori oppii itsekin niitä hyödyntämään.

Ohjaajani Johanna Lehtiniemi sanoi ihanasti kysellessäni häneltä meidän työntekijöiden roolia nuoren matkalla, että ”Me pyydämme ajelulle, avaamme oven ja istumme itse repsikanpaikalle. Nuori istuu ratin taakse ja säätelee itse vaihteita, kaasua ja jarrua. Meidän tehtävä on pidellä karttaa ja esitellä mahdolliset reitit. Kannustaa ja tukea.”

Tuo voi kuulostaa helpolta, mutta matka luottamukseen ja oman polun löytämiseen ei aina ole mutkaton. Tämä on myös työ minkä tulokset näkyvät vasta vuosien päästä. Ennaltaehkäisevää, kestävää kehitystä sanan varsinaisessa merkityksessä!!

Tämä myös muistuttaa toivottavasti meitä kaikkia siitä, että kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Kyky ja ymmärrys pyytää apua ja ottaa sitä vastaan ei ole itsestään selvyys ja se tässä työssä korostuu. Sen eteen paiskitaan hartiavoimin töitä ja tiedän, että se vielä palkitaan.

Opiskelijan vinkkelistä katsottuna työ oli kovin erilaista, kuin luulin. Tai lähinnä hämmensi se, kuinka paljon työhön kuuluu kaikkea muuta, itse nuoren kohtaamisen lisäksi.

  • Se on hyvin vakuuttavaa verkostoitumistyötä
  • Se on laajaa, monialaista ammattiosaamista
  • Se on idearikasta, pitkäjänteistä etenemistä
  • Se on määrätietoista globaalikasvatusta
  • Se on somen kautta tehtävää jatkuvaa läsnäoloa
  • Se on tinkimätöntä duunia näkyvyyden eteen

”Hiljaista” työtä on kaikki yhteydenpito nuoriin mikä tapahtuu netin välityksellä, jatkuvasti ja koko ajan. Snäpin, Facebookin ja WhatsAppin kautta sekä ihan viesteillä ja soittaen. Ohjaajani kirjoittelee usean nuoren kanssa päivittäin. Herkkä uteliaisuus ja luottaminen omaan vaistoonsa (kokemuksen syvällä rintaäänellä) kuulumisia kysellessä tuottaa tuloksia. Osa nuorista ei halua tavata kasvotusten vaan viestittely on luontevampaa, toinen haluaa puhua ja kolmas nähdä. Osa nuorista tulee tapaamaan meitä Prikkaan (mikä siis toimii Hämeenkyrön etsivän nuorisotyön pääkallon paikkana) ja osan kanssa lähdetään kahvittelemaan tai kävelemään toisaalle. Osa nuorista soittaa tai viestittää itse, osa jaetusta huolesta tulee kouluista, kelasta, työkkäristä tai nuoren perheeltä sekä ystäviltä. Tärkeintä on se, että etsivä on saatavilla ja hänellä on aikaa kohtaamiselle.

Olen hyvin vakuuttunut etsiviemme ammattitaidosta sekä ”luovanhullusta” paneutumisesta asioihin.  He keksivät koko ajan uusia väyliä nuorten kohtaamiseen ja osallistavat nuoria itsejään siihen myös. Siellä on toiminnassa myös uusi ennaltaehkäisevä työväline KV-Klubi, mikä auttaa nuoria näkemään aidan toiselle puolelle. Etsivä on yhteistyössä nuoriso-ohjaajan ja koulun kanssa kerännyt 9.- luokkalaisista nuorista porukan ja lähtevät tällä kokoonpanolla käymään Bulgariassa kansainvälisessä nuorisovaihdossa. Seikkailun tarkoituksena on avata silmiä maailman mahdollisuudelle. Saada lisäinnostusta opiskeluun ja luvan kokeilla valvotusti ja turvallisesti toisen roolin ottamista ja tuulta omien siipien alle. Mutta myös saada rohkeutta käyttää vierasta kieltä ja kohdata vieraita ihmisiä. Tämä on mielettömän hieno lisä etsivään nuorisotyöhön ja juuri tämänkaltaisia projekteja sekä projektin vetäjiä työ kaipaa!!

Meitä on monen moista kulkijaa ja kaikille meille on oma tarkoituksemme ja paikkamme, sen löytäminen vie vaan aikaa. Olen saanut olla (toki nuorilta on aina etukäteen kysytty lupa) kohtaamisissa mukana. Etsivä on tarkoituksellisesti villasukat jalassa ja paita vähän rypyssä. Kohtaaminen on luontevaa ja helppoa, ei virastotason pönötystä (vaikka toki sekin on varmasti väliin paikallaan). Etsivä istuu hyvinkin rennosti tuolissaan ja antaa nuorelle aikaa. Ja tapa millä hän puhuttelee nuorta, on huikea. Siihen sopii loistavasti Happoradion biisin sanat, ”puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän”. Istun kuunteluoppilaana vähän sivummassa ja toivon, että jonakin päivänä osaisin kysyä samalla tavalla oikeat kysymykset oikeaan aikaan. Huikeeta!!

Olen itse kovinkin visuaalinen oppija, tykkään piirtää ja tehdä erilaisia ajatuskarttoja sekä yhdistää näihin musiikkia, joten tässä on hauska tiivistys mitä on Etsivä nuorisotyö:

Mietin ensiksi, että avaan näitä kuvia vähän, mutta taidankin jättää teille lukijoille tulkinnanvaraa.

”Kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys, kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys,
ovat lopulta tarkoituksen palasia,
osa arvoitusta,
valot pimeyksien reunoilla"

 

Toni Wirtasen sanat sopivat tähän kuvaan ja ajatukseen, kuin nenä päähän!

 

Odotan innolla loppuharjoitteluani. Päivät ovat kaikki erilaisia ja Etsivät suurenmoisia ammattilaisia. Nuoret loistavia ja tunnelma kodikas!

Hyvää kevättä ja pitkiä latuja!

Jenni