Uudistuksissa on turvattava heikoimmassa asemassa olevien palvelupolut
Into kommentoi elokuun loppuun mennessä 16 hallituksen esitystä ja uudistusta. Lausuntojen yhteinen viesti on, että palvelujärjestelmän muutoksia on arvioitava niiden vaikutusten kautta. Ilman riittäviä resursseja ja toimivia yhteistyörakenteita riskinä on, että kaikkein eniten tukea tarvitsevien ihmisten palvelut heikkenevät.

Löydät lausunnot materiaalipankistamme
Työelämää, koulutusta ja sosiaaliturvaa uudistetaan tällä hetkellä paljon. Samalla ratkaistaan, millaisia palveluja nuorille ja heikossa työmarkkina-asemassa oleville ihmisille on tulevaisuudessa tarjolla. Siksi on tärkeää, että päätöksiä tehdään palvelujen todellisten vaikutusten perusteella, ei pelkästään hallinnollisten rakenteiden tai säästötavoitteiden näkökulmasta.
Into on osallistunut aktiivisesti hallituksen esitysten ja uudistusten kommentointiin. Elokuun loppuun mennessä olemme antaneet yhteensä 16 lausuntoa. Olemme tuoneet lausunnoissa esiin kentän kokemusta ja käytännön ratkaisuja sekä nostaneet esiin kohtia, joissa uudistukset uhkaavat heikentää kaikkein haastavimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa.
Vaikka lausuntojen aiheet ovat vaihdelleet työvoimapalveluista oppivelvollisuuteen, sosiaalihuoltoon ja työllistymisen tukiin, niitä yhdistää sama huoli. Uudistuksia ei pidä toteuttaa niin, että palveluketjuihin syntyy uusia aukkoja tai vastuu siirtyy toimijoille ilman riittäviä resursseja. Hyvät tavoitteet eivät yksin riitä, jos niiden toteuttamiseen ei ole toimivia rakenteita ja riittävää rahoitusta.
Työpajojen osaaminen on tunnistettava
Yksi merkittävimmistä kannanotoistamme koski työvoimapalveluiden kehittämistä kuntouttavan työtoiminnan uudistamisen yhteydessä. On hyvä, että myös uravalmennusta ja työhönvalmennusta kehitetään, mutta ne eivät yksin vastaa kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten tarpeisiin.
Monen kohdalla työllistyminen edellyttää ensin pitkäjänteistä työ- ja toimintakyvyn vahvistamista, arjenhallinnan tukea ja mahdollisuutta edetä vaiheittain. Siksi esitimme uuden matalan kynnyksen palvelun rakentamista sekä työpajojen osaamisen nykyistä vahvempaa hyödyntämistä osana uudistuvaa palvelujärjestelmää.
Etsivän nuorisotyön ja työpajojen osaamista tarvitaan siellä, missä palvelupolku ei ole suoraviivainen.
Toimme esiin myös sen, että työpajat ovat jääneet monin paikoin ratkaisujen ulkopuolelle, vaikka ne tavoittavat juuri niitä nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä, joiden on vaikeinta kiinnittyä koulutukseen tai työelämään. Työpajakentän kokemusten mukaan ongelmana on se, ettei toisaalta työpajatoimintaan ole enää tarpeisiin vastaavia toimenpiteitä, eikä toisaalta olemassa olevia työpaja- ja välityömarkkinapalveluja hyödynnetä riittävästi osana työllistymispolkuja.
Samalla viime vuosien muutokset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa monelta työttömältä puuttuu tarpeisiinsa soveltuva riittävän pitkäkestoinen palvelu- tai sopimusmuoto. Tämän vuoksi esitimme uuden matalan kynnyksen palvelun rakentamista työ- ja toimintakyvyn, arjenhallinnan sekä työelämävalmiuksien vahvistamiseen ennen siirtymistä koulutukseen tai työhön.
Esitimme uuden matalan kynnyksen palvelun rakentamista työ- ja toimintakyvyn, arjenhallinnan sekä työelämävalmiuksien vahvistamiseen ennen siirtymistä koulutukseen tai työhön.
Samaa huolta nostimme esiin myös sosiaalihuoltolain uudistuksessa. Ilman toimivia yhteistyörakenteita ja riittävää siirtymäaikaa on todellinen riski, että osa ihmisistä putoaa sosiaalihuollon ja työllisyyspalvelujen väliin. Esitetty uusi Työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden tuen palvelu on määrärahasidonnainen eikä näkemyksemme mukaan turvaa riittävästi palvelujen saatavuutta.
Tarvitaan sujuvia palvelupolkuja, ei väliin pudottamista.
Kiinnitimme huomiota myös siihen, että kuntouttavan työtoiminnan päättyminen ja uuden palvelun käynnistyminen luovat merkittävän riskin palvelukatkoksille. Erityisen huolestuttavaa on, että kaikkein eniten tukea tarvitsevien asiakkaiden tarvitsemat toiminnalliset, valmennukselliset ja arjenhallintaa vahvistavat palvelut jäävät uudistuksessa liian epäselviksi.
Nostimme Keha-keskuksen tehtävien muuttamisessa esiin myös Ohjaamojen, TYM-yhteistoimintamallin ja muiden monialaisten palvelujen valtakunnallisen kehittämisen merkityksen. Vaikka viranomaisten työnjaon selkeyttäminen on perusteltua, toimivia kehittämis- ja tukirakenteita ei pitäisi purkaa ilman korvaavaa ratkaisua.
Lausunnossamme muistutimme, että Ohjaamojen vahvuus ei synny pelkästään yhteisistä tiloista, vaan vuosien aikana rakennetusta toimintakulttuurista, verkostotyöstä, koulutuksesta ja valtakunnallisesta kehittämisestä. Huolta herätti myös ONNI-valmennuksen lakkauttaminen. Se on tarjonnut matalan kynnyksen tukea nuorille, joiden kiinnittyminen koulutukseen tai työelämään edellyttää hyvinvoinnin, elämänhallinnan ja arjen taitojen vahvistamista. Samalla se on tukenut nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten osaamista eri puolilla maata.
Korostimme, että valtakunnallisen tuen poistaminen ei poista kehittämisen tarvetta, vaan siirtää sen alueille, joiden resurssit ja valmiudet vaihtelevat. Riskinä on palvelujen eriytyminen, yhteistyörakenteiden heikkeneminen sekä se, että hyvien käytäntöjen levittäminen, tiedontuotanto ja palvelujen vaikuttavuuden arviointi vaikeutuvat. Tämä heijastuisi erityisesti niiden nuorten ja aikuisten palveluihin, jotka tarvitsevat usean toimijan yhteistä tukea.
Uudistukset tarvitsevat myös rahoituksen
Uudistuksissa on kyse paitsi uusista toimintatavoista ja tehtävistä myös siitä, millä resursseilla niitä voidaan käytännössä toteuttaa. Oppivelvollisuuslain uudistuksessa pidimme tärkeänä, että työpajojen roolia osana oppivelvollisuuden suorittamista vahvistetaan. Työpajoilla on mahdollisuus tarjota nuorelle toiminnallinen ja yksilöllinen ympäristö silloin, kun koulutuspolku ei etene tavanomaisella tavalla. Uusien tehtävien mukana on kuitenkin tultava myös riittävät resurssit. Työpajoille ei voida jatkuvasti rakentaa uusia vastuita ilman, että samalla huolehditaan niiden toimintaedellytyksistä.
Tässä yhteydessä korostimme erityisesti sitä, että rahoituksen tulee seurata nuorta myös silloin, kun oppivelvollisuutta suoritetaan työpajaympäristössä. Jos työpajoille osoitetaan uusi tehtävä osana oppivelvollisuuden suorittamista, myös sen toteuttamiseen tarvittavien resurssien on oltava kunnossa. Otimme kantaa myös esitettyyn kahden kuukauden enimmäiskestoon. Monelle nuorelle se on liian lyhyt aika tilanteessa, jossa tavoitteena on löytää kestävä koulutuspolku ja vahvistaa opiskeluvalmiuksia. Kaikille nuorille sopiva ratkaisu ei synny saman aikataulun puitteissa.
Monelle nuorelle kahden kuukauden jakso on liian lyhyt aika tilanteessa, jossa tavoitteena on löytää kestävä koulutuspolku ja vahvistaa opiskeluvalmiuksia.
Sama kysymys palvelujen jatkuvuudesta nousee esiin myös työllisyyspoliittista tukea yhdistyksille ja säätiöille koskevassa uudistuksessa. Pidimme uuden tukimuodon käyttöönottoa tarpeellisena, sillä työvoimaviranomaisilla tulee olla pysyvä keino tukea pitkään työttömänä olleita ja muita heikossa työmarkkina-asemassa olevia työnhakijoita. Uudistus tunnistaa samalla järjestöjen ja säätiöiden merkittävän roolin työllistymisen, osallisuuden ja toimintakyvyn tukemisessa.
Huolta herättää kuitenkin uudistuksen ajoitus. Kuntouttavan työtoiminnan sopimukset päättyvät vuoden 2026 lopussa, mutta uuden tukimuodon on tarkoitus käynnistyä vasta 1.7.2027. Väliin syntyvä katkos voi aiheuttaa palveluvajeita ja heikentää kolmannen sektorin toimintaedellytyksiä. Toimivien palvelujen jatkuvuutta ei pitäisi vaarantaa tilanteessa, jossa uuden tukimuodon käytännön toteutus on vasta käynnistymässä. Samalla on varmistettava, että rahoitus kohdentuu aidosti tarkoitukseensa ja että palveluja on saatavilla yhdenvertaisesti eri puolilla maata.
Palveluita uudistettaessa on varmistettava riittävä rahoitus.
Palvelujen jatkuvuuden rinnalla tärkeää on se, millaisia mahdollisuuksia eri tukimuodot tarjoavat nuorille. Nuorten työllistymissetelin uudistuksessa setelin käytön laajeneminen myös yhdistyksiin ja säätiöihin on perusteltu askel. Yleishyödyllisten toimijoiden asema on kuitenkin huomioitava tukiehdoissa nykyistä paremmin, ja siksi nostimme esiin tarpeen keventää tai poistaa kokonaan niiden omarahoitusosuutta.
Työpajat ja muut välityömarkkinatoimijat tavoittavat usein nuoria, joiden työllistyminen avoimille työmarkkinoille on kaikkein haastavinta. Niiden vahvuutena on mahdollisuus yhdistää palkattu työ, yksilöllinen valmennus, osaamisen vahvistaminen ja pitkäjänteinen tuki. Näin nuorelle voidaan rakentaa vaiheittain polkua kohti työelämää ja vahvistaa niitä valmiuksia, joita seuraava askel edellyttää.
Nuorelle voidaan rakentaa vaiheittain polkua kohti työelämää ja vahvistaa niitä valmiuksia, joita seuraava askel edellyttää.
Sama vaiheittaisuuden näkökulma on keskeinen myös palkkatuen uudistamisessa. Tuen tulee perustua työnhakijan tarpeisiin eikä työnantajan mahdollisuuteen tarjota vakituista työpaikkaa. Työllistymisen polut ovat harvoin suoraviivaisia, ja erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien kohdalla eteneminen rakentuu usein vaiheittain. Siksi palkkatuen vaikuttavuutta ei tulisi arvioida vain nopean työllistymisen tai vakituisen työpaikan kautta.
Työpajojen ja muiden välityömarkkinatoimijoiden tehtävänä on vahvistaa työelämävalmiuksia, osaamista ja osallisuutta sekä rakentaa siirtymiä kohti koulutusta ja avoimia työmarkkinoita. Myös näiden välietappien merkitys on tunnistettava palkkatukijärjestelmässä. Työllistyminen ei aina tarkoita välitöntä siirtymistä avoimille työmarkkinoille, vaan sitä edeltävät vaiheet voivat olla ratkaisevia sille, että työllistyminen myöhemmin onnistuu.
Vaikuttamistyö jatkuu
Yllä mainittujen lausuntojen lisäksi Into lausui muun muassa siviilipalvelulaista, nuorten kuntoutusrahan muutoksista, avoimien korkeakouluopintojen ja työttömyysturvan yhteensovittamisesta, opintosetelikokeilusta, nuorisoalan järjestöjen yleisavustusten oikeasuhtaisuudesta, osaamisseteleistä, nuorten työllisyyden edistämisen kaupunkipiloteista, tulotietojen tarkastamisesta sekä Kelan tiedonvaihtoa koskevasta lainsäädännöstä. Lausuntojen rinnalla vaikuttamistyötä tehdään myös muualla, missä rakennetaan palvelujen tulevaisuutta.
Into osallistuu OKM nuorten työpajatoiminnan selvityksen tukiryhmään sekä Nuorisotyön visio 2024-asiantuntijaryhmään. Näissä ryhmissä tuomme päätöksenteon valmisteluun työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön käytännön kokemusta ja näkökulmaa siitä, millaisia palveluja nuoret tarvitsevat ja millaisilla rakenteilla niitä voidaan tulevaisuudessa toteuttaa. Etsivän nuorisotyön merkitys korostuu erityisesti niiden nuorten kohdalla, jotka ovat vaarassa jäädä palvelujen ulkopuolelle ja joiden tavoittaminen edellyttää aktiivista, pitkäjänteistä ja nuoren tilanteesta lähtevää työtä.
Yhteensä 16 lausuntoa kertoo siitä, että palvelujärjestelmää, erityisesti nuorten osalta, uudistetaan ja on tarpeellista tarkastella uudistuksia kokonaisuutena. Yksittäiset lakimuutokset voivat näyttää perustelluilta, mutta niiden yhteisvaikutukset voivat johtaa palvelujen pirstaloitumiseen, alueellisen eriarvoisuuden kasvuun ja siihen, että kaikkein eniten tukea tarvitsevien ihmisten palvelupolut katkeavat.
Palvelujen toimivuutta ei ratkaista yksittäisillä uudistuksilla, vaan sillä, miten kokonaisuus toimii ihmisen näkökulmasta.
Vaikuttamistyö jatkuu myös kohti ensi vuoden eduskuntavaaleja. Olemme valmistelleet eduskuntavaaliteemat, joiden keskiössä on jokaisen mahdollisuus löytää polku elämässä eteenpäin. Tavoitteena on varmistaa etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajatoiminnan saatavuus koko Suomessa, vahvistaa niiden rahoitusta ja kirjata työmuotojen riittävät ja ennakoitavat toimintaedellytykset hallitusohjelmaan. Lisäksi nostamme esiin muun muassa uuden työpajatoiminnan toimenpiteen luomisen sekä työpajojen roolin kuntouttavassa opetuksessa. Vaaliteemoissa haluamme tuoda näkyväksi sen, että nuorten tukeminen edellyttää toimivia palveluja, riittävää rahoitusta ja mahdollisuuksia edetä vaiheittain kohti koulutusta ja työelämää.
Vaikuttamistyö siis jatkuu. Haluamme olla mukana rakentamassa palvelujärjestelmää, jossa uudistukset eivät lisää palvelujen väliin jääviä aukkoja, vaan vahvistavat niiden yhteensopivuutta ja jatkuvuutta. Tavoitteemme on, että jokaisella nuorella ja aikuisella on asuinpaikastaan riippumatta mahdollisuus saada oikea-aikaista, yhteensovitettua ja vaikuttavaa tukea. Tätä tavoitetta viemme eteenpäin niin lausunnoissa, valmisteluryhmissä kuin tulevassa eduskuntavaikuttamisessakin.
Löydät lausunnot kokonaisuudessaan materiaalipankistamme.
