Suurten kaupunkien etsivä nuorisotyö: nuorten taloustilanteet käyneet vaikeammiksi ja värittävät työtä enemmän
Etsivät nuorisotyöntekijät ovat nostaneet verkostoissaan esille, kuinka nuorten rahan puutteesta johtuvat ongelmat ovat kärjistyneet viime kuukausien aikana. Työntekijät kohtaavat nuorten kanssa nyt yhä vaikeampia tilanteita. Auttamiskeinot ovat näissä välillä vähissä. Into kysyi yli 100 000 asukkaan kunnissa toimivilta etsiviltä aiheesta 31.3.-19.4.2026. Tulokset ovat hätkähdyttäviä: ihan tällaisena emme ole etsivää nuorisotyötä aiemmin nähneet.
Into kysyi kokemuksia nuorten talousongelmien kohtaamisesta sekä Kelan ja sosiaalitoimen kanssa tehtävästä yhteistyöstä etsiviltä nuorisotyöntekijöiltä, jotka toimivat yli 100 000 asukkaan kaupungeissa (Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Tampere, Turku, Vantaa). Webropol-kyselyyn vastasi 58 etsivää, 42 % kaikista kyseisten kaupunkien etsivistä (joita yhteensä 139 hlöä). Vastauksia saatiin kaikista näissä kaupungeissa toimivista tiimeistä, jotka ovat suurimmaksi osaksi kunnallisia. Lisäksi kyselyä täydennettiin Urbaani ENT-verkoston 9.4.2026 kokoontumisessa tehdyllä Menti-pikakyselyllä, johon vastasi 42 urbaanietsivää. Tuloksia voi pitää suurimpien kaupunkien etsivän nuorisotyön osalta edustavina.
”Kun asunto on mennyt alta ja luottotiedoissa merkintä, mennään syvissä vesissä”
Tulokset ovat hätkähdyttäviä ja näyttävät etsivän nuorisotyön kohtaamasta todellisuudesta aiempaa mustemman kuvan (ks. kuva 1). Kyselyyn vastanneista etsivistä vuoden 2026 ensimmäisten kuukausien aikana esimerkiksi:
- 83 % on nähnyt nuorten kokeneen vaikeuksia liikkua kaupungin sisällä rahan puutteen takia.
- Peräti 79 % on ehtinyt tavata kevään aikana nuoria, jotka ovat kärsineet riittävän ravinnonsaannin vaikeuksista rahan puutteen takia.
- 72 % on kohdannut nuoria, jotka samasta syystä ovat uhanneet menettää tai menettäneet asuntonsa.
- 69 % on nähnyt nuorten saavan maksuhäiriömerkintöjä ja joutuvan ulosottomenettelyyn.
- 66 % katsoo rahan puutteen kärjistäneen tuttujen nuorten mielenterveysongelmia.
- 55 % on havainnut nuorten opiskelun asettuneen vaakalaudalle talousvaikeuksien takia.
- 53 % on todistanut nuorten luopuvan lääkkeistä ja/tai terveydenhuoltokäynneistä rahan puutteen takia.
Suurten kaupunkien etsivät nuorisotyöntekijät kokevat nuorten talousongelmien tulleen tänä keväänä työssään vastaan yhä tiuhempaan ja entistä vaikeammissa muodoissa. Heistä
- 85 % sanoo rahavaikeuksien näkyneen 2026 aikana aiempaa enemmän (40 %: huomattavasti enemmän), ja
- 90 % arvioi, että reilusti yli puolet työssä nyt kohdatuista nuorista saa (tai on hakenut) toimeentulotukea.
Toimeentulotuki ja yhteistyö Kelan ja sosiaalihuollon kanssa
Toimeentulotuen uudistuksesta (voimaan 1.2.2026, ks. Kelan tiedote) seurannut etuuskäsittelyn tiukentuminen on ollut etsiväverkostoissa yksi kevään puheenaiheista. Moni haavoittuvassa elämäntilanteessa oleva nuori kohtaa sanktiouhan nyt ihan uudella tapaa. Yli puolet (55 %) suurten kaupunkien etsivistä kertoo todistaneensa jo näin ensimmäisten uudistusta seuranneiden viikkojen aikana tilanteita, joissa Kela on uuden lain mukaisesti uhannut alentaa nuoren saaman toimeentulotuen perusosaa 50 %:lla.
Etsivistä nuorisotyöntekijöistä 41 % kertoo antaneensa Kelalle lisätietoja toimeentulotukea hakeneen nuoren elämäntilanteesta nuoren luvalla. Useimmiten lisätietoja on annettu puhelimitse, mutta moni on hyödyntänyt myös etäpalveluja – Ohjaamojen ”Kela-kopeille” annetaan paljon kiitosta – turvasähköpostia sekä selvityspyyntöihin kirjoittamista yhdessä nuoren kanssa.
Jatkossa tällainen nuoren elämisen edellytysten puolustustyö lisääntynee entisestään, kun Kela joutuu harkitsemaan yhä useamman toimeentulotukea hakevan kohdalla perusosan alentamista. Alentamismenettelyn yhteydessä Kela kuulee asiakasta ja voi tarvittaessa selvittää myös asiakasta tukevilta kumppaneilta tilannetta ja olosuhteita, jotka vaikuttavat alentamisharkintaan: millä tavalla asiakkaan ihmisarvoinen elämä vaarantuu alentamisen johdosta, tai miksi alentaminen muuten olisi kohtuutonta? Kelan tekee tätä kohtuullisuusharkintaa kuukausittain, mikäli alentaminen jatkuu (ks. ”Näin ohjaamme asiakasta yhdessä”, Kelan webinaari 19.3.2026).
Opetus- ja kulttuuriministeriö on ohjeistanut etsivän nuorisotyön organisaatioita kirjeessään (16.4.2026) siitä, mitä tulee ottaa huomioon, kun etsivästä nuorisotyöstä annetaan Kelalle nuorten tilanteita koskevia asiantuntijanäkemyksiä. Erityisen tärkeää on huomata, että nämä epämuodolliset lisätiedot, joita etsivä antaa Kelalle aina nuoren puolella ja hänen tukenaan ollen, eivät ole yhtä kuin viranomaistoimintaan kuuluva ”lausunto”. Jälkimmäisiä nuorisotyöntekijöiltä ei odoteta, eikä niitä tässä työssä tule lähteä tekemään. Etsivän nuorisotyöntekijän näkemys Kelalle ”annetaan nuoren omasta aloitteesta ja suostumuksella eli yhteistyössä nuoren kanssa”, ja ”samalla on tärkeää ohjata nuori hänen tarpeitaan vastaaviin palveluihin—sosiaalihuoltoon, terveydenhuoltoon tai muihin soveltuviin tukimuotoihin” (OKM-kirje 16.4.2026).
Ammatillisissa keskusteluissa on todettu niin tiukoissa tilanteissa olevien nuorten kuin etsivän nuorisotyönkin kannalta nyt erityisen haastavaksi, mikäli hyvinvointialueen sosiaalihuolto on niin ruuhkautunut, että tapaamisajan tai sosiaalityöntekijän asiakkuuden saaminen kestäisi useampia viikkoja. Tälloin voisi osoittautua mahdottomaksi esimerkiksi saada sosiaalihuollon lausuntoa yllä mainittua Kelan kohtuullisuusharkintaa varten kohtuullisessa ajassa.
Suurten kaupungien etsivistä hieman yli puolet (yht. 57 %) katsoo, että nuorelle, joka ei entuudestaan ole sosiaalitoimen asiakas, tapaamisaika järjestyisi nyt parin kolmen viikon sisään. Toisaalta 38 % vastaajista arvioi aikaa kuluvan tätä enemmän. Avovastauksissa sosiaalityön kynnys todetaan tällä hetkellä paikoin varsin korkeaksi: ””Pelkällä” velkaantumisella (vaikka kyseessä olisi iso vuokravelka) ei täällä kyllä pääse sosiaalityön asiakkuuteen. Tilanteen täytyy olla huomattavasti pidemmälle edennyt” (etsivä nuorisotyöntekijä Vantaalta). Etsivät kuvaavat, että monen Ohjaamon kautta nuoret ja etsivät pääsevät kyllä tapaamaan sosiaaliohjaajaa nopeasti – mutta mikäli nuoren tarve koskee sosiaalihuollon varsinaista asiakkuutta tai esimerkiksi palvelutarpeenarviointia, aika pidentyy huomattavasti: ”Saadakseen sosiaalityöntekijän nuori joutuu tällä tietoa odottamaan 6-12 kk Tampereella”.
Oman sosiaalityöntekijän palvelutarpeen arvioon pääseminen kestää viikkoja. Huoli-ilmoituksiin vastataan todella pitkällä viiveellä, ne taitaa kasautua pitkiksi ajoiksi käsittelemättöminä sosiaalihuoltoon. Täydentävän/harkinnanvaraisen toimeentulotukihakemuksen kautta pääsee nopeammin yhteyteen, vaikka siitä ei varsinaista asiakkuutta synny. Tulipaloja saadaan silti sammuteltua sitä kautta.
– etsivä nuorisotyöntekijä Jyväskylästä
Etsivän nuorisotyön ja sosiaalihuollon keskinäisen yhteistyön nähdään toteutuvan suurissa kaupungeissa jokseenkin hyvin (41 %), tai ei hyvin eikä huonosti (38 %). Huonosti yhteistyö toimii 17 % mielestä. Kasvokkaiset kohtaamiset ja säännölliset monialaiset tilaisuudet sosiaalipalveluiden työntekijöiden kanssa nähdään hyvin arvokkaiksi. Esimerkiksi Oulusta kiitellään, kun ”etsivä nuorisotyö oli pyydettynä vieraana hyvinvointialueen nuorten sosiaalipalveluiden kehittämispäivässä”.
Huolta kuitenkin tunnetaan siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut ovat lähdössä tai jo lähteneet pois monesta Ohjaamosta nyt, kun työ- ja elinkeinoministeriön EU:n elpymisrahaston avulla rahoittaman Ohjaamoiden kannustinmallin (ks. TEM:n tiedote) maksatuskausi lähenee loppuaan (31.12.2026), ja Ohjaamotoiminnan kulurakenne muuttuu näin ollen hyvinvointialueille raskaammaksi. Sosiaalihuollon poistuminen sieltä, mistä nuoret ja nuorisotyöntekijät ovat palvelut parhaiten tavoittaneet ”vaikeuttaa nuorten pääsyä hoitoon ja sosiaaliohjaukseen” (etsivä nuorisotyöntekijä Oulusta).
Useammasta kaupungista tuodaan myös esiin, miten puhelinkeskusteluissa nuorten tarpeita omalle sosiaalityöntekijälle on välillä kyseenalaistettu. Etsivät toivovat sosiaalineuvonnassa kiinnitettävän enemmän huomiota nuoren kokonaisvaltaisen tilanteen kartoittamiseen:
Jos tarvetta asiakkuudelle ei sosiaalityöntekijän mielestä ole, se pitäisi todeta ainoastaan kasvokkaisen tapaamisen ja keskustelun jälkeen, ei esimerkiksi puhelimessa kohtaamatta nuorta. Kun kysytään, ”tarvitsetko sosiaalityön apua?”, osa etsivälle nuorisotyölle tutuista nuorista vastaa ”ei”, vaikka todellisuudessa arjessa ja taloudellisessa tilanteessa olisi paljonkin haasteita.
– etsivä nuorisotyöntekijä Helsingistä
Kaikkiaan vaikuttaa siltä, että niin työssä tavoitetut nuoret kuin etsivät nuorisotyöntekijätkin kohtaavat entistä vaikeampia kysymyksiä, ja ei liittyen ainoastaan nuorten hyvinvointiin ja toimeentuloon, vaan nuorten ihmisarvoisen elämän jatkumisen edellytyksiin. Urbaanien etsivien verkosto kokoontui polttavaksi nousseen aiheen äärellä 9.4.2026. Tuolloin Espoon ja Lahden etsivät avasivat, miltä teema heille käytännössä näyttää ja miten he ovat ongelmavyyhtejä pyrkineet ratkomaan (ks. diat).
Paikkakunnasta riippumatta etsivän nuorisotyön huomio ohjautuu nyt enemmän nuorten akuuttien tilanteiden selvittämiseen, ja muu nuorisotyölliseen työotteeseen kuuluva sosiaalisesti vahvistava yhdessätekeminen ja rinnallakulkeminen – monen mielestä varmasti se työn todellinen ja kaikista merkittävin anti – uhkaa jäädä taka-alalle. Tämä herättää työntekijäkentässä voimakkaitakin tuntemuksia:
