Nuoret ja mielenterveyden eriarvoisuus: yhteiskunnan unohtamat
Viime vuonna lähes 2 500 alle 30-vuotiasta siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä. Tämä on lähes seitsemän nuorta päivässä. Nämä seitsemän nuorta per päivä on poissa työelämästä ja nuoret menettävät mahdollisuutensa elää itsenäistä elämää ja rakentaa tulevaisuutta. Mutta miksi tämä tapahtuu, ja mitä voimme tehdä? Tätä pohtii blogissaan Pirkanmaan etsivän nuorisotyön koordinaattori Tuomas Kärki.
Mielenterveyden eriarvoisuus on yksi aikamme suurimmista ongelmista. Nuoret, jotka kamppailevat mielenterveyden häiriöiden kanssa, ovat yhä useammin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Eriarvoisuus, myös mielenterveyden eriarvoisuus on usein periytyvää ja sukupolvelta toiselle siirtyvää. Näiden nuorten mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan kapenee päivä päivältä. Tämä ei ole sattumaa, vaan seuraus rakenteellisesta eriarvoisuudesta ja tuen puutteesta.
Nuoret, joilla on psykiatrisia sairaalajaksoja, ovat lähes kolme kertaa todennäköisemmin syrjäytymisvaarassa kuin ikätoverinsa. Lisäksi heidän riskinsä kuolla nuoressa aikuisuudessa on kaksinkertainen.
Nuorten mielenterveyttä ei voi nähdä irrallaan yhteiskunnan muista tekijöistä. Paitsi yksilölliset ongelmat, myös yhteiskunnan muutokset – kuten kilpailun kiristyminen työmarkkinoilla ja yhteiskunnan luomat paineet – lisäävät nuorten psyykkistä kuormitusta. Etsivän nuorisotyön näkökulmasta on selvää, että nuorille tarjottavat tukitoimet ovat riittämättömiä ja kohdistuvat liian myöhään. Tarvitaan ennaltaehkäisevää työtä ja tehokkaita tukitoimia heti nuoruuden siirtymävaiheessa.
Erityisessä riskissä ovat 18—21-vuotiaat nuoret, jotka siirtyvät aikuispalveluiden piiriin ja joutuvat rakentamaan hoitosuhteensa uudelleen sekä päätyvät aikuisten palveluiden jonoon. Koulutusjärjestelmässä pitäisi panostaa enemmän nuorten hyvinvointiin eikä vain suoritusten tavoitteluun. Oppivelvollisuusiän nosto ei ratkaise syrjäytymisongelmaa ilman riittäviä tukitoimia.
Lista jatkuu: Yhä useampi toisen asteen tutkintoa opiskeleva tarvitsee tehostettua tukea opiskeluissaan. Erityisesti ammatilliseen koulutukseen kohdistuneet leikkaukset uhkaavat vesittää oppivelvollisuusiän noston mahdolliset positiiviset vaikutukset. Nuoret kohtaavat liikaa samanaikaisia paineita: koulutus, työuran aloittaminen ja henkilökohtainen elämä kasaavat odotuksia, joihin monilla ei ole riittävästi voimavaroja vastata.
On myös huolestuttavaa, että hyvinvointivaltio tuntuu hylänneen osan nuorista. Mielenterveysongelmat ovat liian usein leimaavia, ja hoitoon pääsy on vaikeaa ja hidasta. Vaikka uupumusta ja mielenterveyshaasteita esiintyy kaikissa ikäryhmissä, erityisesti nuoret ovat haavoittuvassa asemassa. Koronapandemia on pahentanut tilannetta: opiskelijat ovat jääneet yksin, mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet.
Nuorten mielenterveyden eriarvoisuus on ehkäistävissä, mutta se vaatii resursseja ja poliittista tahtoa. Tukitoimia tulee vahvistaa sekä ennen työurien alkua että niiden aikana.
On aika siirtyä puheista tekoihin ja korjata syrjäyttävät rakenteet – ennen kuin on liian myöhäistä. Pienenevien ikäluokkien ja vanhenevan väestön myötä Suomessa ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta.
Tuomas Kärki
Pirkanmaan etsivän nuorisotyön koordinaattori
Lähteet: