Mitä oli erään oppilaitoksen etsivä nuorisotyö? Kirjeitä entisiltä työntekijöiltä
Opiskelijoille kohdennettua etsivää nuorisotyötä on tehty Uudellamaalla ja Kanta-Hämeessä toimivan Hyria koulutuksen kampuksilla vuodesta 2018 ja yhteistyötä oppilaitoksen henkilökunnan kanssa on kehitetty vielä pidempään. Osana hallituksen ammatilliseen koulutukseen tekemiä leikkauksia Hyria koulutus luopuu nyt keväällä 2025 kolmesta oppilaitosetsivästään. Nämä kolme kirjettä kertovat ja tallentavat historiaan kuvaa siitä, mitä heidän työhönsä kuului.

Oppilaitoksessa on ollut nuorisotyön mentävä aukko – Jennin kirje
Kun tieto oppilaitostyön loppumisesta tuli, se herätti monenlaisia tunteita: tuntui väärältä ja epäreilulta. Harmittaa kaikkien yhteistyötahojen puolesta. Erityisesti kiukuttaa nuorten puolesta. Paljon on tullut tehtyä ja nähtyä, sillä olen työskennellyt niin ammatillisessa oppilaitoksessa kuin lukiolla. Jälkimmäinen päättyi keväällä 2024. Vuosiin on mahtunut useita hyviä kohtaamisia.
Parasta ammatillisessa oppilaitoksessa työskentelyssä oli varhaisen tuen malli, ja sitä kaipasin lukiossa tehtävässä etsivässä nuorisotyössä. Selkeää sapluunaa, missä asioissa etsivä auttaa ja missä vaiheessa koulun prosessia hypätään mukaan nuoren kanssa työskentelyyn. Opiskeluhuollon jäsenet tiesivät tarkkaan, milloin etsivälle voi ohjata. Yksilöohjauksen lisäksi yhteistyötä tehtiin ryhmäyttämällä, ratkomalla pulmatilanteita tai hankalaa ilmapiiriä – tai vain keskustelemalla säännöistä tai arvoista ryhmän kanssa.
Tarkat raamit olivat sekä työn siunaus että kirous. Välillä tuntui, että mitä tahansa teki, se ei ollut tarpeeksi. Yhteydenottopyyntöjä tuli niin paljon ja monessa paikassa piti olla yhtä aikaa. Opinto-ohjaaja pyysi nuorta tutustumaan valmennukseen etsivän kanssa, terveydenhoitaja taas tutustumaan nuoren kanssa vapaa-ajan vaihtoehtoihin. Opettajat ovat soittaneet etsivälle kysyäkseen, mitä nuoren kanssa voi tehdä, kun ongelmat ovat päässeet kasautumaan eikä nuori pysty poistumaan kotoaan. Työssä kohtasi itsensä johtamista ja priorisointia. Piti jatkuvasti pohtia, kuka nuorista tarvitsee eniten tukea. Toisaalta vaakakupissa painoi etsivän nuorisotyön arvojen mukainen vapaaehtoisuus: jos nuoren sai kiinni ennen koulun palaveria, pystyi häneltä suoraan kysyä ”toivotko minua mukaan tapaamiseen?”. Jos nuori kieltäytyi, vapautui aikaa toiselle nuorelle ja muulle työlle.
Eniten näistä vuosista mieleen jäävät nuoret ja heidän tarinansa. Kun toimitaan voimavarojen äärirajoilla ja koitetaan sinnitellä opintopisteestä toiseen, koska vanhemmat niin haluavat tai koetaan, ettei ole muuta paikkaa kuin koulu.
Etsivän kohtaaminen näissä tilanteissa on ollut ensiarvoisen tärkeää. Nuorelle tärkeää on ollut tilanteen kartoittaminen ja sen sanoittaminen, että eivät kaikki elämässä mene suoraa polkua. On ihan ok, että matkan varrella on mutkia ja lopputulos voi silti olla ihan yhtä hyvä tai jopa parempi. Pohditaan yhdessä vaihtoehtoja, mitä muuta voisi tehdä kuin opiskella, vaikka hakea valmennuksesta päivärytmiä, pohtia urapolkua tai kouluhakuja. Nuori ymmärtää, että voi päästää irti koulupaikasta ja hakea uudestaan, kun jaksaminen on paremmalla tolalla.
Opettajilta on saatu palautetta siitä, miten ilmiömäisesti etsivä on saanut nuoren vastaamaan viesteihin tai puhelimeen, kun opettajalle ei vastata, ja miten etsivä kaivaa nuoresta vastauksia siihen, miksi koulu ei ole maistunut, kun opettaja ei saa nuorelta sanaa suusta. Olen kohdannut tilanteita, joissa nuorelle haasteellisissa hetkissä olen etsivänä jäänyt lohduttamaan itkevää nuorta koulun käytävällä, muistuttaen, että tämä ei ole maailman loppu ja tästäkin selvitään. Toivottavasti nuori ei jatkossa jää yksin näissä haasteellisissa hetkissä.
Kun työn lopettamispäätös tuli, moni opettaja tuli ilmaisemaan aidon huolen siitä, mitä nuorille käy. Oppilaitoksessa on ollut nuorisotyön mentävä aukko, eikä opettajilla pääosin ole opetuksen ohella aikaa nuorille. Ei heillä ole aikaa kysyä kuulumisia tai olla huolissaan nuorten vapaa-ajasta. Mitä nuorelle tapahtuu, kun koulupäivä on ohi ja pitäisi mennä kotiin? Millaiset kotiolot nuorta odottaa? Oppilaitosetsivän arjessa on kohdattu asunnottomia nuoria, jotka pyrkivät selviytymään päivästä toiseen.
Oppilaitosetsivänä on ollut sopivasti koulun henkilökuntaa olematta opettaja. Etsivän näkökulmasta palavereissa ollaan aina nuoren puolella ja asioita ajetaan siihen suuntaan, johon nuori haluaa. Osaltaan turvaa jännittävältä tuntuvaan tilanteeseen on luonut, kun paikalla on nuoren suostumuksen mukaan etsivä, joka on nuoren kanssa samalla puolella pöytää. Se on nuorisotyön hienous, rakentaa luottamussuhdetta nuoreen, olla läsnä ja kulkea hetken rinnalla.
Oppilaitosetsivän päättyminen on vain yksi säästökohde ja valitettavasti resurssien väheneminen näkyy myös esimerkiksi opiskeluhuollon palveluissa, tiukentaen työn rajauksia. Kenellä jatkossa on tarpeen tullen aikaa tai mahdollisuutta joustavasti lähteä ja irtautua työpisteeltään? Kuka jatkossa lähtee opintojen perässä paikkakunnalle muuttaneen nuoren kanssa tutustumaan palveluihin? Kenen kanssa voi turvallisesti opetella kulkemaan bussilla? Mistä ensiasunto, kun vanhemmat ovat potkineet ulos? Kuka auttaa Kela-asioissa? Kuka pystyy irtautumaan nuoren kanssa poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta? Tai istumaan itsetuhoisen nuoren kanssa päivystyksessä?
Kiitos ja kumarrus,
entinen oppilaitosetsivä Jenni Ahonen

Oli ilo ja kunnia olla mukana monessa – Niinan kirje
Dear diary,
Olen ollut hyvillä mielin ja innolla duunissa, koska tuntuu, että olen saanut olla oppilaitoksen etsivän työn ytimessä. Jokainen päivä on ollut erilainen ja tuonut sopivasti uutta haastetta, jolloin mieli on pysynyt virkeänä. Viime päivinä on kuitenkin ollut vähän sellainen tunne, että aika, tai oikeastaan työaika on kortilla. Tästä huomiosta kiinnostuneena ynnäilin vähän sisältöjä ja nopealla kalenterin kampaamisella olen kahden viikon aikana saanut olla mukana monessa.
Olen saanut olla oppilaitoksen varhaisen tuen prosesseissa nuoren tukena esimerkiksi pienen huolen keskustelussa, viidessä ”opintojen jatkumisen edellytykset” -palaverissa, yhdessä seurantatapaamisessa, nuoren monialaisen asiantuntijaryhmän tapaamisessa ja kahdessa kuulemistilaisuudessa. Olen kysynyt henkilökohtaisesti 68 nuorelta ”mitä kuuluu tai miten menee?”. Olen vastannut viiden nuoren yhteydenottoon sekä sopinut seitsemälle nuorelle ensitapaamisen.
Kahteen viikkoon mahtuu myös useita konsultaatiopyyntöjä sekä huoli-ilmoituksia niin oppilaitoksen henkilökunnalta kuin muulta verkostolta. Olen konsultoinut erilaisten asioiden tiimoilta kuraattoria, terveydenhoitajaa, sosiaalitoimea, Kelaa, työpajavalmentajia, työllisyyspalveluiden henkilökuntaa ja ennen kaikkea hyödyntänyt etsivän nuorisotyön parviälyä. Nuorten tapaamisia ja muita työtehtäviä on ollut neljällä eri paikkakunnalla, neljällä kampuksella, kolmella työpajalla, kahdessa Ohjaamossa sekä erilaisissa digiympäristöissä.
Nuorten tapaamisiin mahtuu kaikenlaista. Olen esimerkiksi hakenut nuoren tapaamaan koululääkäriä, kun kuntoisuus ei ole riittänyt yksin julkisilla kulkemiseen. Toisen nuoren kanssa otimme yhteyttä kuraattoriin ja nuori saikin nopeasti tarvitsemansa ajan koulupsykologille.
Saattelin kaksi eri nuorta laboratoriokäynnille, ensimmäisen kanssa katsottiin kissavideoita käsi kädessä ja toinen nuori tärisi pelosta niin, että nyyhkytti huppariini. Onneksi molemmat käynnit saatiin maaliin. On upeaa nähdä se riemu ja voimaantumisen tunne, kun nuori sillä erää voittaa pelkonsa.
Yhden nuoren kanssa pääsin tutustumaan toisen paikkakunnan työpajatoimintaan ja kuntouttavaan työtoimintaan. Lisäksi tapasimme etsivän, jonka kanssa nuori voi jatkaa työskentelyä. Seuraavan kanssa olin mukana hänen asumisjärjestelyihinsä liittyvässä keskustelussa. Nuoren kanssa, jonka opinnot tällä erää päättyivät, tutustuimme Ohjaamon palveluihin ja kävimme läpi työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisen kaavan. Viikon päätteeksi saattelin paljon kuormitusta ja elämänmuutoksia kohdanneen opiskelijan suorittamaan viimeiset näyttönsä ja tenttinsä. Nuori laittoi viikkoa myöhemmin kiitosviestin. Hän valmistuu ja saan ilokseni mennä valmistujaisiin toivottamaan myötätuulta tulevaan.
Etsivänä olen saanut olla nuoren mukana opintovalmiuksia tukevan jakson aloitus- ja väliarviointikeskusteluissa. Opva-jaksolla opiskelija saa vaihtoehtoisessa ympäristössä edistää jaksamistaan, elämänhallintaansa ja opintojaan yksilöllisen suunnitelman mukaisesti. Nuoret ovat olleet nuorten työpajoilla tehden esimerkiksi yhteisiä tutkinnon osia osana seinätöntä valmennusta ja saaden näin edistettyä opintoja, sekä tarvitsemaansa tukea arjentaidoissa ja ohjausta työnhaussa.
Tapasin myös pitkään asiakkuudessa olleita nuoria kuulumisten ja hoidettavien asioiden tiimoilta. Haimme opiskelemaan, selvitimme pankki- ja opintolaina-asioita, täytimme Kela-hakemuksia, toimitimme liitteitä, järjestelimme puuttuvia opintosuorituksia, pohdimme nuoren jaksamista sekä tulevaisuuden suuntaa ja vaihtoehtoja: koulutuskokeilut, nuorten työpajatoiminta, osa-aika työt sekä omilleen muuttoa.
Suurin osa nuorista jatkaa työskentelyä oppilaitosetsivän kanssa pitkäkestoisesti. Osalle riitti kertatapaaminen asioiden edistämiseksi ja muutama välitettiin kotipaikkakunnan etsivään nuorisotyöhön.
Nuorten kohtaamisen lisäksi työhön kuuluu paljon näkyvyyttä ja verkostoyhteistyötä. Kahden viikon aikana kiersin kuraattorien kanssa koulutusaloilla tapaamassa henkilökuntaa ja opiskelijoita, piipahdin kampuksen kaveriryhmässä ja aulakahveilla, kohtasin nuoria opiskelijoiden olohuoneessa, osallistuin yhteisöllisen opiskeluhuollon kokoukseen ja suunnittelin ryhmämuotoista arvotyöskentelyä opiskelijoille. Olen kokoustanut oman organisaationi oppilaitosetsivien kanssa, osallistunut työnohjaukseen, toimialatyöskentelyyn ja Uudenmaan etsivien aluetapaamiseen. Kaiken ohella tietenkin soittanut tavoittelupuheluita, laittanut tavoitteluviestejä, sekä kirjannut (ja korjannut) työtäni Parent-järjestelmään.
On ollut ilo ja kunnia olla kehittämässä tätä työmuotoa,
entinen oppilaitosetsivä Niina Sund

Nuorille on tarjottu tärkeintä valuuttaa – Sarin kirje
Oppilaitoksessa toimivana etsivänä nuorisotyöntekijänä saat olla nuorten kohtaamisen ammattilainen, mutta samalla myös siltojen rakentaja nuorten ja koulussa toimivien aikuisten välillä. Verkoston näkökulmasta tunnet alueelliset nuorten palvelut ja tuet nuoria kiinnittymään niin opiskeluhuollon palveluihin, kuin saattamaan koulun ulkopuolisiin toimintoihin. Tehtävänäsi on sanoittaa nuorten maailmaa ja ilmiöitä sekä tuoda nuorten ääntä kuuluviin. Etsivä on luomassa yhteisöllisyyttä ja edistää nuorten näköistä ilmapiiriä oppilaitoksen sisällä. Etsivä nuorisotyö on joustavaa ja vastaa nuorten tarpeisiin, tärkeimpänä työmuotona kuitenkin yksilöohjaus ja nuoren kohtaaminen.
Nuoren näkökulmasta etsivä on luotettava aikuinen, joka uskaltaa kohdata vaikeitakin asioita ja auttaa eteenpäin. Etsivälle ei tarvitse esittää tai pelätä tuomitsemista, jos kaikki ei mennytkään nappiin. Etsivä löytyy nuorelle ominaisista viestintäkanavista ja viestiä voi laittaa koska tahansa. Etsivä tukee nuoren omaa mielipidettä ja tahtoa, vaikka se ei aina kohtaakaan kotiväen, opetushenkilöstön tai vertaisten näkökulmia. Jokaisen nuoren on tehtävä omat valintansa ja etsivän tehtävänä on rakentaa nuorelle toivoa ja varmuutta päätöksenteon viidakossa.
Oppilaitoksissa nuorten iät vaihtelevat paljon. Nuorimmat ovat juuri siirtyneet toiselle asteelle ja täten oppivelvollisuuden piirissä, vanhimmat ovat pian jo nuorisotyön ikärajan ulkopuolella. Nuorten asiat ovat kuitenkin samoja: jaksamisen haasteet, mielenterveys, päihteet, yksinäisyys, itsenäistyminen, talous ja perhesuhteet. Etsivän tehtävä on olla koppaamassa nuoria niissä kohdissa, kun suunnitelma muuttuu tai jotain äkillistä tulee eteen. Näitä tilanteita voivat olla erilaisten haasteiden seurauksena aiheutuvat keskeytykset, alan vaihtaminen tai koulusta eroaminen. Etsivä mahdollistaa tuen saannin ennen kuin nuori on tippunut kaikkien tukiverkkojen läpi ja toimintakyky romuttuu.
Työssä näkyy paljon saattaen vaihtaminen palveluiden välillä. Nuoren kanssa voidaan käydä yhdessä tapaamassa kuraattoria, koulupsykologia tai opinto-ohjaajaa tai käydä esimerkiksi Ohjaamossa tapaamassa työllisyysasiantuntijaa, asumisohjaajaa tai liikuntaneuvojaa hyödyntäen alueen laajaa verkostoa. Näin nuorella on käytössään opas, joka pystyy kokonaisvaltaisesti ohjaamaan niin koulussa kuin vapaa-ajalla, sekä toimii tärkeänä linkkinä verkostojen välillä. Nuorten kokonaisvaltaista ohjaamista helpottaa myös, kun samassa tiimissä työskentelee oppilaitoksen etsivä nuorisotyöntekijä sekä oman kotikunnan etsivä.
Etsivä nuorisotyö oppilaitoksissa tarjosi nuorelle tärkeintä valuuttaa, eli aikaa kuunnella, pohtia ja etsiä ratkaisuja yhdessä nuoren oma tahto edellä.
On aina suuri suru, että useita vuosia kehitetty ja vakiintunut toiminta päättyy säästötoimenpiteiden vuoksi. Työn päättyminen huolestuttaa verkostoja ja nuoria, ja vaikutukset heijastuvat nuorten elämään vielä useiden vuosien päästä.
Kiitos kaikille, jotka ovat olleet osana oppilaitosetsivän työmuodon kehittymistä.
Lämmöllä muistaen,
entinen oppilaitosetsivä Sari Vainola
Taustatietoa oppilaitosten etsivästä nuorisotyöstä:
Yleisimmin etsivää nuorisotyötä Suomessa järjestetään kunnan nuoriso- ja vapaa-aikatoimen tai vastaavan alaisuudessa. Erilaisia järjestäjätahoja kentältä löytyy silti paljon, ja etenkin aiemmin on ollut useampiakin etsivää nuorisotyötä järjestäneitä oppilaitoksia. Viime aikoina jälkimmäisissä työskentelevien ns. oppilaitosetsivien määrä on kuitenkin vähentynyt huomattavasti, mistä myös nämä kirjeet osaltaan kertovat. Toisenlaisista ympäristöistä käsin toimivien etsivien nuorisotyöntekijöiden määrät eivät ole vähentyneet vastaavasti.
Kehityksen taustalla vaikuttaa useampi syy. Kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävä nuorisotyö, eli osin oppilaitosetsivän kaltainen, mutta ilman etsivien energisiä, tiiviiseen vertaistukeen perustuvia alueverkostoja (”parviälyä”) ja muita rakenteita tehtävä työ, on kasvanut ja vahvistunut, saaden etsivän nuorisotyön tapaan myös oman valtionrahoituksen. Samaan aikaan etsivän nuorisotyön ensisijaisena kohderyhmänä ovat monin paikoin entistä vahvemmin korostuneet koulutuksen, työelämän ja palveluiden ulkopuolelle jo tipahtaneet nuoret, joiden tavoittaminen ja yhä vaikeammaksi käyvät elämäntilanteet vaativat etsiviltä jatkuvasti enemmän aikaa ja huomiota.
Kortensa kamelin selkään ovat heittäneet myös valtionhallinnon tasolla tehdyt leikkaukset. Vuoden 2025 talousarviossa kohdistettiin ammatillisen koulutuksen rahoitukseen 120 miljoonan euron leikkaus, mikä on pakottanut koulutuksen järjestäjät karsimaan menojaan ja johtanut henkilöstövähennyksiin esimerkiksi tukitoiminnoista (ks. AMKE 11.3.2025). Vaikka sekä etsivään nuorisotyöhön että oppilaitosnuorisotyöhön on mahdollista saada valtionavustusta – ja niihin ei ole kohdistunut yhtä mittavia leikkauksia – edellyttää nuorisotyöntekijän palkkaaminen organisaatiolta aina omarahoitusosuutta. Sen kattaminen on monelle koulutuksen järjestäjälle käynyt nykyoloissa vaikeaksi.
Etsivä nuorisotyö muista ympäristöistä käsin kuitenkin jatkuu edelleen suhteellisen vakaana. Vaikka muun hallinnon alla toimivat etsivät nuorisotyöntekijät eivät työskentele niin intensiivisesti oppilaitoksen sisällä kuin oppilaitosetsivät, myös heistä lähes kaikki toimivat tiiviissä yhteistyössä alueensa oppilaitosten kanssa. Tällöin työn ensisijaisena painopisteenä on opintonsa keskeyttävien tai niistä erotetuiksi katsottujen nuorten tukeminen mahdollisimman saumattomasti.
– Miikka Piiroinen, etsivän nuorisotyön asiantuntija, Into