INTO VASTAA: Näin saadaan nuorten työpajat kunnolla käyttöön!
Nuorten työpajat eivät ole "kunnolla käytössä", totesi nuorisoministeri Mika Poutala IG-tarinassaan 21.4.2026. Kiitos ministerille työpajojen tilanteen esille nostamisesta! Tässä artikkelissa Into vastaa siihen, miten saamme nuorten työpajojen täyden potentiaalin käyttöön. Kuten ministeri tuo esille: työpajoilla olisi suuret mahdollisuudet edistää nuorten työllisyyttä ja ehkäistä syrjäytymistä.
Kuten ministeri Poutala kuvaa, on osalla nuorten työpajoista aiempaa suurempia vaikeuksia. Korkeasta nuorisotyöttömyydestä huolimatta toimintaan ei työllisyys- ja sosiaalipalveluista ohjaudu nuoria kunnolla työpajatoimintaan eivätkä nuoret kannustimien ja sopimusten puuttuessa kiinnity tarjolla olevaan palveluun kunnolla. Heikossa asemassa olevia nuoria on pudonnut palveluiden ulkopuolelle ja jäänyt ilman tarvitsemaansa tukea.
Työpajojen ongelmat juontuvat kahden erillisen muutoskierteen yhteisvaikutukseen. Suomessa on nopealla aikataululla tehty rakenteellisia ja eri palveluihin kohdennettuja uudistuksia sekä taloudellisia leikkauksia ja kiristetty rahoitusehtoja.
Palveluiden kriteerien tiukentaminen ja palveluhankintojen vähentäminen sekä järjestämiseen liittyvien hallinnollisten raja-aitojen korottaminen ovat heikentäneet nuorten mahdollisuuksia päästä työpajoille. Tällaisia kriteereiltään tiukentuneita palveluita ovat esimerkiksi työkokeilu, palkkatuettu työ, kuntouttava työtoiminta, ammatillinen kuntoutus.
Muuttuneessa palvelurakenteessa nuorille ei löydy enää heidän tarpeisiinsa vastaavaa palvelusopimusta. Kuntouttava työtoiminta ollaan lakkauttamassa kokonaan eikä tilalle kaavailtu uusi palvelu paikkaa syntyneitä palveluvajeita.
Nuorten ohjaamista työpajatoimintaan on vaikeuttanut myös se, että 2025 alusta kuntien rahoitusvastuu pitkittyneestä työttömyydestä eli niin sanotut sakkomaksut laajenivat. Kunnat vastaavat nyt työttömyysetuuksien kustannuksista suurilta osin myös silloin, kun työtön on työllistymistä edistävissä tai tukevissa palveluissa.
Aiemmin työttömän ohjaaminen aktivoivaan toimenpiteeseen työpajalle vähensi sakkomaksua. Näin ei enää ole, mikä taas ei kannusta taloudellisesti kuntaa ohjaamaan nuorta tarpeen mukaiseen palveluun, vaan suoraan työmarkkinoille. Ohjaaminen palveluihin ei siis kunnissa entiseen malliin kannata, ja samaan aikaan työttömyys on kasvanut jyrkästi (ks. kuva alla). Sakkomaksut ovat ennätyssuuria. Nuorten aikuisten niin sanottu aktivointiaste, eli palveluissa olevien työttömien osuus, onkin romahtanut muutoksen seurauksena.
Tämä näkyy konkreettisesti myös työpajoilla. Jos mitään ei tehdä, nuorten työttömyys pysyy korkealla, sakkomaksut kasvavat sekä nuorten syrjäytyminen syvenee.
Tutustu tilastokehitykseen oheisten grafiikoiden avulla:
Viime vuosina toteutetut lakimuutokset, rahoitusleikkaukset ja tulkintojen kiristymiset yhdistettyinä sote- ja työllisyysuudistusten toimeenpanohaasteisiin ja heikentyvään kuntatalouteen ovat johtaneet nuorten kannalta haitalliseen osaoptimointiin. Osaoptimointia tekevät niin kunnat, hyvinvointialueet, työllisyysalueet kuin palvelujen rahoittajatkin. Huomio kiinnittyy nuoren kokonaisedun sijasta hallinnollisiin seikkoihin, kuten oman toimialan tavoitteisiin tai budjettiin.
Etenkin NEET-tilanteessa eli työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret kärsivät tästä siiloutumisesta. He tarvitsevat matalan kynnyksen mahdollisuuksia toimintakykyä ja työelämävalmiuksia kohentavaan toimintaan vertaisten parissa. He tarvitsevat monialaista tukea ja ohjausta, jota ei siiloutuneessa järjestelmässä kyetä tuottamaan.
Nyt nämä nuoret putoavat järjestelmän väleihin ja jäävät aivan liian usein kokonaan vaille palveluja. Heidän ongelmansa pääsevät näin kasvamaan ja niiden hoitaminen siirtyy ajassa kauemmas ja rakenteissa syvemmälle – usein sosiaali- ja terveydenhuollon, Kelan ja eläkevakuuttajien palveluihin. Tämä maksaa huomattavasti työpajatoimintaa enemmän.
Mitä pitää tehdä, jotta työpajat saadaan kunnolla käyttöön?
Välittömästi toimeenpantavat ja välttämättömät muutokset:
- Perustetaan nuorten työpajatoiminnan yhteistyöryhmä. Nuorisoministeri asettaa yhteistyöryhmän selvittämään työpajatoiminnan nykytilannetta, ohjaamaan käynnistettävää kehittämistoimintaa ja vahvistamaan eri hallinnonalojen välistä vuoropuhelua. Mukana tulee olla OKM, TEM, STM, Kela, Kuntaliitto ja Into sekä työpajakentän edustajia.
- Käynnistetään nuorten työpajatoiminnan kehittämistoiminta uuden työpajatoimenpiteen rakentamiseksi. Kehittämistoiminnalla valmistellaan ja pilotoidaan uutta työpajatoiminnan toimenpidettä. Tällä hetkellä monia nuoria ei voida ohjata työpajoille, koska soveltuva ja nuorten tarpeisin vastaava toimenpide puuttuu. Uuden työpajatoimenpiteen tulee rakentua kokonaisvaltaiselle sosiaaliselle vahvistamiselle, tukea koulutukseen ja työhön ja sen tulee tuottaa nuorelle oikeus etuuteen. Kehittämistoiminnan käynnistämisestä vastaa OKM.
- Osalla työpajoista jo käytössä olevien omien työpajasopimusten tunnustaminen ja kulukorvaus. Työ- ja elinkeinoministeriö yhdessä KEHA-keskuksen kanssa ohjaa kaikkia työllisyysalueita tunnistamaan ja tunnustamaan työllistymistä tukeviksi kunnallisten ja kolmannen sektorin työpajojen kevyet sopimusratkaisut, jotka takaavat monimutkaisissa elämäntilanteissa oleville nuorille heidän tarpeitaan vastaavat matalimman kynnyksen työpajapalvelut. Työllistymissuunnitelmassa sovitun työpajasopimuksen ajalta maksetaan kulukorvaus, joka tukee valmentautujan kiinnittymistä tavoitteelliseen toimintaan työpajalla. Jakso palvelee näin ohjattua siirtymistä kohti avoimille työmarkkinoille tai koulutukseen.
Lähitulevaisuudessa välttämättömät muutokset:
- Työkokeilun enimmäiskeston pidentäminen takaisin 12 kuukauteen. Työkokeilun enimmäiskesto lyhennettiin aiemmin 12 kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Tämän jälkeen työkokeilu on monilla työpajoilla ollut käytännössä mahdollista vain kolmen kuukauden jaksona, koska osaa nuoren työkokeilukuukausista pyritään kohdistamaan mahdollisiin työkokeiluihin yrityksissä. Lyhyet jaksot eivät vastaa nuorten tarpeisiin: aika on aivan liian lyhyt nuoren valmiuksien ja arjenhallinnan vahvistamiseen ja kestävän jatkopolun rakentamiseen. 12 kk enimmäiskesto mahdollistaa riittävän työkokeilun sekä työpajalla että jatkopolkuna avoimilla työmarkkinoilla.
- Kolmannen sektorin työpajatoimijoiden toiminnan turvaamiseksi tulee ottaa käyttöön uudenlainen työvoimapoliittinen avustus. Kolmannen sektorin työpajoilla ja muilla välityömarkkinatoimijoilla on vahva kokemus pitkäaikaistyöttömien tukemisesta. Kuntien ja kolmannen sektorin yhteistyöllä voidaan kehittää tarpeellisia ratkaisuja tämän kohderyhmän työllistymisen edistämiseksi. (Ks. Kuntaliitto)
- Työpajatoiminnan valtionavustustason turvaaminen. 2026 kehysriihessä hallituksen tulee päättää, että vuosina 2027–2030 opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain myöntämä työpajatoiminnan valtionavustuksen taso korotetaan asteittain nykyisestä 14 miljoonasta eurosta 18 miljoonaan euroon. Tämä parantaa nuorten työpajojen toimintaedellytyksiä ja vahvistaa niiden mahdollisuuksia tukea nuorten kouluttautumista ja työllistymistä sekä ehkäistä syrjäytymistä.
- Kuntien rahoitusvastuun uudelleenmäärittely työttömyysturvan osalta. Palautetaan työttömyysetuuksien kunnallisiin rahoitusosuuksiin (ns. sakkomaksut) täysimääräinen vähennys ajalta, jolloin työtön osallistuu työllistämissuunnitelmassaan sovittuihin työllistymistä edistäviin tai tukeviin palveluihin.
- Palkkatuetun työn kehittäminen. Määräaikojen poisto ja työvoimaviranomaisen oikeus määritellä itse palkkatuen kesto. Kunnille mahdollisuus tarjota palkkatuettua työtä. Työssäoloehdon palauttaminen palkkatuettuun työsuhteeseen ja sen nostaminen palkkatuetussa työssä 100 %. Nuorten työllistymisseteli oli hyvä ja tarpeellinen avaus, mutta vain lyhytkestoinen ja määräaikainen kokeilu. Nuorten työllistymistä tulee tukea pitkäjänteisesti, ja palkkatuetun työn kehittäminen ja laajentaminen on tähän hyvä väline.
Työpajatoiminta tukee nuorten kasvua ja itsenäistymistä tarjoamalla valmennusta sekä mahdollisuuksia merkitykselliseen tekemiseen. Sen avulla vahvistetaan nuorten elämänhallintaa sekä opiskelu- ja työelämävalmiuksia. Samalla toiminta kehittää osaamista, lisää osallisuuden kokemusta ja edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Työpajatoiminta toimii myös tärkeänä keinona syrjäytymisen ehkäisyssä, sillä se tukee nuoria löytämään omat vahvuutensa ja rakentamaan yksilöllisiä polkuja kohti aktiivista ja mielekästä arkea.
Nuorten työpajatoiminnan tuottamat käänteentekevät kokemukset on turvattava!
Pajalle tullessani minulla ei ollut minkäänlaisia taitoja, joilla olisin voinut työllistyä, elämäni oli hyvin kaoottista, en saanut mitään aikaan, vaikka yritin, eikä minulla ollut minkäänlaista suuntaa elämälläni. Pajalta olen kuitenkin löytänyt useita taitoja, kiinnostuksen kohteita ja rutiineja, joiden myötä olen löytänyt suunnan elämälleni ja tiedän, mitä haluan tehdä. Olen saanut koulutuspaikan kone- ja tuotantotekniikan alalta. — Olen paljon velkaa työpajoille, ja olen erittäin kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden päästä tänne. Jos en olisi päässyt tänne, minulla ei nyt olisi mitään, ja elämäni olisi edelleen epätoivoista kaaosta. (Ks. Raportti valtakunnallisista Sovari-mittarin tuloksista työpajatoiminnassa 2024).
Kiitos siis ministeri Poutala, että nostit esille nuorten työpajatoiminnan haasteellisen tilanteen ja niiden mahdollisuudet edistää nuorten työllisyyttä. Nyt tarvitaan toimia!