Etsivän nuorisotyön rempparyhmä sosiaalipedagogisena toimintana
Hattulan nuorten rempparyhmä yhdistää kesätyöllistämisen ja etsivän nuorisotyön ryhmätoiminnan tavalla, jossa työn tekeminen toimii myös sosiaalisen vahvistamisen väylänä. Kahden viikon aikana nuoret saavat työkokemusta, harjoittelevat työelämätaitoja ja rakentavat luottamusta kykyihinsä yhdessä tekemällä. Hattulan etsivä Marjo Niittymäki kertoo blogissa, miten rempparyhmä tarjoaa konkreettisen ympäristön sosiaalipedagogiselle työotteelle, kohtaamiselle ja rinnalla kulkemiselle.
Vuosittain kesällä järjestettävällä Hattulan kunnan nuorten rempparyhmällä on useampikin eri merkitys. Se on osa etsivän nuorisotyön ryhmämuotoista toimintaa, mutta myös yksi kunnan kesätyöllistämisen muoto. Nuoret valitaan ryhmään hakemusten, joissa kysytään perusteluita ja suositteluja, perusteella. Suosittelijoina voivat toimia mm. sosiaalityöntekijät, koulukuraattorit, perhetyöntekijät ja nuorisotyöntekijät. Ryhmään valituilla nuorilla voi olla taustalla sosiaalisten tilanteiden pelkoa, itsetunto-ongelmia, ylivilkkaus- ja tarkkaavaisuushäiriöitä tai haasteita jaksamisen kanssa.
Kahden viikon jakso koostuu orientaatiopäivästä, kahdeksasta työskentelypäivästä ja päätöspäivästä. Orientaatiopäivässä tutustutaan toisiimme, allekirjoitetaan työsopimukset ja käydään sen sisältö läpi, puhutaan työelämän pelisäännöistä niin työntekijän kuin työnantajan näkökulmasta sekä käydään läpi tulevien viikkojen ohjelma. Työpäivinä käymme eri paikoissa tekemässä meille annettuja töitä, mm. piha- ja puutarhatöitä, ympäristötalkoita, ikkunanpesua, golfpallojen keruuta rangen ympäristöstä sekä remontti- ja purkuhommia. Tehtävät vaihtelevat vuosittain, mutta työnantajat ovat pysyneet hyvin samana näiden kuuden vuoden aikana, jolloin olen ryhmää ollut toteuttamassa.
Rempparyhmän suunnittelun ja toteutuksen suhteen tehdään yhteistyötä nuorten työpajan kanssa, onhan toiminnan luonteessa paljon yhteistä. Olennaista on yksilöllinen ja rinnalla kulkeva tuki sekä yhteisöllisyyden kokemukset ja vertaistuki. Toisin kuin Hattulan Nuorten seinättömällä työpajalla, rempparyhmässä olevat nuoret ovat kuitenkin työsuhteessa kuntaan ja saavat saman kesätyöpalkan (500 €/2 vko), kuin kunnan muut nuoret kesätyöntekijät. Jatkossa yhteistyö etsivän nuorisotyön ja työpajan välillä tiivistyy Hattulassa entisestään, kun starttipajatoiminta käynnistyy työ- ja yksilövalmentajien sekä etsivän yhteistyönä.
Rempparyhmän ohjaajan rooli sosiaalipedagogisesta näkökulmasta
Kahden viikon mittaisen rempparyhmän aikana ohjaajalla voi olla useampikin erilainen rooli sosiaalipedagogisesta näkökulmasta. Yhteisöllisyyden edistäminen on keskeinen osa sosiaalipedagogista työotetta. Käytännössä yhteisöllisyys sosiaalipedagogisen työotteen osana rempparyhmässä tarkoittaa nuorten vertaisyhteisöjen kehittymisen edistämistä ryhmän jäsenten kesken, työyhteisön kehittämistä, yhteishengen vahvistamista ja yhteisöllisen toimintakulttuurin vaalimista rempparyhmäviikkojen aikana. Ohjaajan tehtävänä on työn teon lomassa luoda vuorovaikutukselle ja kohtaamiselle otollisia tiloja ja tilanteita. (Nivala & Ryynänen 2024, 242.) Pienessä kunnassa nuoret tuntevat osittain toisensa jo entuudestaan, mutta ryhmäytyminen on kuitenkin alkuun tärkeää. Siksi tähän käytetään ryhmän työaikaa puolikkaan työpäivän verran. Ryhmäytymistä tehdään myös työpäivien ohessa, vaihdelleen työpareja ja -ryhmiä eri päivinä sekä myös sitä ohjaajaa, kuka kunkin nuoren kanssa minäkin päivänä tekee töitä. Onkin tärkeää, että niin ohjaaja itse kuin ryhmän jäsenetkin kokevat myös ohjaajat osaksi ryhmää.
Yhteisöllisyyden edistäminen on yksi sosiaalipedagogisen työotteen ominaispiirre. Yhteisön käsite viittaa kahteen asiaan. Ensiksi sillä tarkoitetaan sitä, että työskentelyssä koetaan arvokkaaksi aidon yhteisön dialoginen kohtaaminen ja lisäksi yhteisön käsite sisältää ajatuksen siitä, että huomio kohdistetaan kestävän yhteiselon vaalimiseen myös koko maapallon mittakaavassa. (Nivala & Ryynänen 2024, 242.) Käytännössä yhteisöllisyyden edistämisellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi vertaisyhteisöjen kehittymistä eri rempparyhmän jäsenten kesken. Yhteisöllisyyden tunteen vahvistamiseksi sosiaalipedagogiikassa korostetaan yhteistoiminnan merkitystä. Yhteiset kokemukset, vuorovaikutus ja kohtaaminen ovat osat yhteistoimintaa. Yhteistoiminnassa on tärkeää, että siihen osallistujat pääsevät kaikki vaikuttamaan päätöksentekoon ja sitoutuvat yhteiseen toimintaan. (Nivala & Ryynänen 2024, 242.)
Rempparyhmän työpäivät eivät ole aikatauluihin ja kiinteään työaikaan sidottuja, vaan työtehtävät ovat enemmänkin urakkaluonteisia. Hyvin toimiva ryhmä voikin saada hyvällä yhteistyöllä päivän työtehtävän nopeastikin valmiiksi, joka tarkoittaa siltä päivältä lyhyempää työpäivää. Myös tauoista ja niiden pituudesta sovitaan ryhmän jäsenten kesken kaikkina työpäivinä erikseen, huomioiden keli ja kaikkien jaksaminen. Sosiaalipedagogisessa työssä ajattelun ja toiminnan systeemisyydellä tarkoitetaan sitä, että työskentelyn tulee olla kokonaisvaltaista ja tavoitteellista. Onkin tärkeää, ettei keskitytä pelkästään vain yksilöön vaan pyritään huomioimaan myös yksilöä ympäröivät rakenteet ja suhteet. (Nivala & Ryynänen 2024, 229–231.)
Kohtaaminen ja luottamus työn lomassa
Dialoginen kohtaaminen on yksi sosiaalipedagogiikan ominaispiirteistä. Dialogi määritellään vastavuoroiseksi ja vuorovaikutteiseksi suhteeksi, sen ollessa kohtaamisen ytimenä sosiaalipedagogisessa työssä yhdistäen ihmisiä toisiinsa. Dialogin lähtökohtia ovat avoimuus, läsnäolo, tasavertaisuus, luottamus ja keskinäinen kunnioitus. Sosiaalipedagogisessa työssä täytyy tunnistaa, millaiseen suhteeseen asettuu kohdattavien ihmisten kanssa. Tärkeää on olla kohtaamisissa läsnä niin omana persoonanaan kuin ammattilaisena. Myös tunnetason yhteys, tunteiden jakaminen ja kiintymyksen salliminen dialogisissa kohtaamisissa kuuluu sosiaalipedagogisiin suhteisiin. Merkittävä asia suhteen kehittymisen kannalta on myös empatia ja se muodostaakin perustan luottamuksen kehittymiselle suhteessa. (Nivala & Ryynänen 2024, 235–241.)
Työpäivien aikana nuoret tulevat ohjaajille tutuiksi ja kohtaamisen tyylikin muuttuu sen mukaan. Joidenkin nuorten kanssa jutustelua voi siivittää huumorin ja vitsailun kautta, mutta hiljaisemmat ja aremmat nuoret kaipaavat enemmän ohjausta ja kannustamista. Sosiaalipedagogisessa työssä tärkeää onkin aito tunneyhteys ihmisten välillä. Dialogisessa kohtaamisessa myös empatia, toisen asemaan asettuminen, on olennaista. Parhaimmillaan sosiaalipedagogi tekee työtä alansa ammattilaisena, mutta myös omana persoonanaan, kaikkine tunteineen. (Nivala & Ryynänen 2024, 235–239.) Ryhmän jäsenten onkin tärkeää nähdä ja huomata se, että myös ohjaajille tulee työpäivien aikana rakkoja käsiin sekä väsymyksentunnetta raskaissa työtehtävissä ja auringossa olemisessa.
Rinnalla kulkijan työote perustuu sosiaalipedagogiikan ymmärtävään suuntaukseen, toiminta suhteisiin ja dialogiin helpottaen ja tukien osallistujien vuorovaikutusta. Rinnalla kulkija tekee työtään käytäntöön suuntautuen vuorovaikutuksessa toimintaan osallistuvien ihmisten kanssa ja tavoitteena on heidän elämän mielekkyyden ja hyvinvoinnin edistäminen, yhteisöjen yhteiselämän tukeminen ja yhteiskunnan uudistuminen niiden pohjalta. (Nivala & Ryynänen 2024, 95.) Koko etsivä nuorisotyö pohjautuu rinnalla kulkijan työotteeseen, mutta erityisesti se korostuu tässä rempparyhmässä, kun ryhmän ohjaajat osallistuvat ihan samanlailla työtehtävien tekemiseen kuin ryhmän nuoretkin.
Rempparyhmän varsinaisen jäsenen rooli osana toimintaa
Sosialisaatiossa ihminen kasvaa yhteiskuntansa jäseneksi ja osaksi maailmaa omaksumalla ensin lähiyhteisöissään ja myöhemmin yhteiskunnassa vallitsevia toiminta- ja ajattelutapoja, joita hän tarvitsee tullakseen toimeen ja voidakseen toimia ympäristöissään. Tätä prosessia kutsutaan sosiaalipedagogiikassa usein personalisaatioksi tai itseksi kasvamiseksi. (Nivala & Ryynänen 2024, 20.) Tänä vuonna osana rempparyhmää oli osallisena ukrainasta tullut maahanmuuttajanuori, joka oppi viikkojen aikana niin suomen kieltä kuin tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja työkulttuurista.
Tarkasteltaessa osallisuutta sosiaalipedagogisena käsitteenä, se toteutuu sellaisessa ihmisen ja yhteisön välisessä suhteessa, jossa ihminen toimii ja kokee olevansa osa yhteisöä. Olennaista on siis tunne siitä, että kuuluu joukkoon ja voi osallistua omana itsenään. Osallisuuteen kuuluu myös toinen toistaan arvostava vuorovaikutus yhteisön jäsenten välillä, sekä tasavertaisuus ja merkityksen kokemus. Toteutuessaan osallisuus luo yhteenkuuluvuuden tunteita ryhmän jäsenten välillä. Osallisuuteen kuuluu mahdollisuus tuoda esille omat ajatuksensa ja tuntemuksensa, sekä mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua päätöksentekoon.
Kun osallistuminen ja ryhmään kuuluminen toteutuvat suotuisasti, luovat ne osallisuuden kokemuksen, jossa on mahdollista myös olla toisten kanssa eri mieltä ja kokea silti olevansa turvassa. (Nivala & Ryynänen 2024, 160–162.) Osallisuuteen liittyy tärkeänä asiana se, että toiminnalle on yhteinen selkeä päätöspäivä, jossa käydään läpi päivien ajatuksia ja tuntemuksia, jaetaan nuorille työtodistukset ja he saavat vastata palautekyselyyn. Tulevaisuuteen tähdäten aamupäivän ohjelmassa nuoret tekevät ohjatusti itselleen työhakemus- sekä cv-pohjat, joiden avulla he voivat jatkossa hakea itselleen (kesä)töitä.
Marjo Niittymäki,
etsivä nuorisotyöntekijä, Hattulan kunta
LÄHTEET
Nivala, E. & Ryynänen, S. 2024. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillistä yhteiskuntaa ja kestävää elämää. Gaudeamus, Tallinna.